Sisustusinhokit

Vaihteeksi jotain muuta kuin remonttia! Hyvä hyvä huutavat lukijat ja huitovat suuria karvaisia käsiään. Mistä ihmeestä tuo juttu muuten on? Noniin, asiaan. Vanha Jäärä tykkää katsella Instagramin sisustuskuvia, sisustusblogeja ja sisustuslehtiä. Niistä pääsee jokseenkin jyvälle, mikä on milloinkin "in" vaikkei trendien seuraaminen sinänsä Jäärää tietenkään kiinnostakaan. Ja nämä muodissa olevat asiat ovat joskus kyllä ihan älyvapaita ja suoraan sanoen rumia. Tässä Top5 inhokkini tällä hetkellä. Tietenkin ilman kuvia - vähän noloa lainata jonkun kuvaa vain haukkuakseen sitä. Mutta jos ette tunne kyseisiä konsepteja, löydätte ne varmasti googlen kuvahaulla. Ohessa siis omia kuvia vastaavista esineistä, jotka miellyttävät enemmän minun silmääni.

1. Ehdoton ykkönen on makramee-seinävaatteet. Että joku ripustaa seinälle jonkun epämääräisen lankasykkyrän?!?! Makrameen solminen voi olla mukavaa puuhaa, jos on siihen taipumusta, mutta suosittelisin tekemään lähinnä amppeleita ja kauppakasseja, joilla nyt sentään olisi jonkinlainen funktio. Ensin luulin, että ihmiset ripustelevat omia makramee-harjoitelmiaan seinille, mutta sitten ymmärsin tyrmistyksekseni, että monet jopa maksavat muiden solmimista makramee-hirvityksistä.

Väliaikaiseksi akustointiratkaisuksi tarkoitettua mattoa on katseltu seinällä kohta 9 vuotta. Ilmeisesti se miellyttää silmiämme.

2. Pampaheinä ja muut pölynkerääjät. Jos haluaa välttämättä "somistaa" kotiaan heinillä, niin niitä saa Suomen luonnosta ihan ilmaiseksi. Täällä Etelä-Suomessa sesonki on edelleen menossa. Jotkut kuitenkin haluavat, että niitä raahataan jostain toiselta puolelta maapalloa kukkakaupasta ostettavaksi. Kuivakukatkin ovat kuulemma tulossa muotiin. Huh, muistan elävästi ne 70- ja 80-luvun pölynkerääjät. Voitaisiinko jättää ne historian hämärään!

Elävätkin kasvit kyllä keräävät pölyä, mutta muuten hakkaavat kuivakasvit mennen tullen.

3. Nahkavetimet. Haha, en tarkoita nyt mitään Tom of Finlandin prätkäpoikien asuja vaan kaappien vetimiä. Mahtava esimerkki siitä, miten epäkäytännöllisyys ja epämääräisyys lyövät kättä. Etenkin sellainen vedin, jossa nahkalenksulla on vain yksi kiinnityskohta on varmasti tosi huono käyttää. Ja montako vuotta mahtavat nämä vetimet kestävät käytössä ennen kuin lötkistyvät ja hapertuvat? Eivät ole myöskään vegaanin valinta.

Sainpas yhden remppakuvankin tänne ympättyä, hähää.

4. Riisipaperivalaisimet. Jääkööt nämäkin valaisemaan historian hämäriä vuosikymmeniä. Jos riisipaperi tehdään todellakin riisistä, on se myös sangen epäekologinen valinta. Vai tehdäänkö riisipaperi riisintuotannon hukkamateriaalista kuten varsista ja lehdistä? Kertokaapa joku jos tiedätte, googlaamalla en tähän saanut selvyyttä. Vaikuttaa siltä, että kukaan muu ei ole yrittänytkään riisipaperin valmistusta googlettaa, koska sain tulokseksi vain ruokareseptejä.

En minä riisipaperivalaisimen muotoa vastusta, pyöreähän on hyvä muoto.

5. Venetsia-tuoli. En ymmärrä edes tuolin nimeä. Miten niin karmea tuoli onkin saanut jonkinlaiseen tyylihuonekaluun viittaavan nimen? Kyseessä on siis se 80-luvun suosikki, jossa on metallirunko ja puukehyksinen rottinkipunoksinen istuin ja selkänoja. On ihan suurinta hottia nyt. Jotkut asiat näyttivät hyviltä ollessaan ensimmäistä kertaa muodissa, mutta tämä tuoli ei kuulu niihin. Oli ruma silloin ja oli ruma nyt. Plus että se rottinkipunoshan ei varsinaisesti kestä käyttöä...

Vähän paremmin aikaa ja käyttöä kestävää tuolimuotoilua...

Makuasioistahan voi vain kiistellä, joten kertokaapas kommenteissa mitä itse tykkäätte näistä trendeistä.

Sormet alkaa syyhytä (osa 7/N)

Nyt on kylppäri jo niin hyvällä mallilla ja keittiö purettu alkutekijöihinsä, että alkaa sormet todellakin syyhytä varsinaisen keittiöremontin pariin. Remonttireiska sitten osoittautui päteväksi ja tehokkaaksi, vaikka hänen persoonansa onkin melko omalaatuinen. Voisin suositella. Meillä on käynyt yllättävän hyvä tuuri näiden erilaisten raksaukkojen kanssa. Niitä on käytetty omassa kodissa kylppäriremppaan, parkkipaikan rakentamiseen, takan asentamiseen ja ulkoseinien maalaukseen, kaikki eri firmoja ja kaikki ovat olleet hyviä. Ja nyt myös vuokrakämppään löytyi hyvä. Joskus vielä se katastrofikallekin osuu kohdalle...

Meillähän oli pieniä haasteita aluksi kun tyhmyyttämme hääräsimme pimeässä. Sen jälkeen osoitimme tyhmyytemme vielä toisellakin tavalla. Kylppärin ovi oli melko kulahtanut, joten keksimme vaihtaa keittiön oven sen tilalle, koska emme ymmärrä miksi keittiöön tarvittaisiin ovea ollenkaan. Suurella äheltämisellä irroitimme molemmat ovet paikoiltaan ja kiinnitimme sitten keittiön oven kylppärin karmeihin. Pettymys oli suuri, kun ovea ei saanutkaan kiinni. Se oli nimittäin 10 senttiä liian leveä. Eipä tästä sitten sen enempää...


Ensi viikolla tulee muuttofirma kantamaan keittiön ja kylppärin purkujätteet pois. Samoin pitäisi tulla kuljetusfirma kantamaan uusi keittiö sisään. Parempi olla tulematta yhtaikaa, tulee muuten ruuhka. Lisäksi tulee putkimies asentamaan kalusteet kylppäriin ja siirtämään keittiön hanaa hieman alemmas - alunperin hanahan oli seinässä.


Keittiön seinälle tehtiin oikein kunnon ruumiinavaus. Seinää piti alunperin avata vain putkimiehen tarpeisiin, mutta kun alkoi näyttää siltä, että yläkaapit ovat aikaisemmin leijuneet ilmassa, niin piti purkaa koko seinä, jotta saisimme rakenneltua hieman paremmat tukirakenteet tuleville yläkaapeille, jotka tulevat eri korkeudellekin kuin entiset.

Eli ennen kun päästään asentamaan keittiökaappeja, pitää rakentaa yksi seinä. Ja toista seinää pitää tasoittaa, koska entinen laattalaasti ei suostu päästämään otettaan irti. Vähän isompaa nikkarointia tiedossa siis - haasteellisin osuus tulee toivottavasti olemaan kahden kipsilevyn kantaminen rappusia ylös.


Viikonloppuna käytiin asettelemassa vanhan keittiön palaset sellaiseen järjestykseen, että ne on helppo kantaa pois ja raivasimme olohuoneesta tilaa, jotta uuden keittiön voi kantaa sisään. Nyt vaan odotellaan.

Heti perjantaina ei päästä kuitenkaan remppaamaan, koska menemme miehen "kasvattajaseuran" 50v juhliin Kotkaan. Kyseessä ei ole jalkapalloseura vaan tanssiseura Kotkan Hyrrät. Välillä on tosiaan hyvä tehdä muutakin kuin yhtä ja samaa. Itse asiassa kyllä joka viikonloppu on ollut jotain kulttuuria tai seurustelua ohjelmassa ja hyvä niin. Aika usein myös jonkinlaista ruumiinkulttuuria kuten tässäkin.

Nyt alkaa tapahtua (osa 6/N)

Nyt alkaa tapahtua kämpillä jotain jonkun muunkin kuin meidän toimesta. Putouksesta karannut omille jutuilleen hekotteleva remonttireiskamme on aloittanut hommat. Hyvä niin, koska itsellä onkin havaittavissa pientä hyytymistä sikäli, että ei meinaa jaksaa raksalla heilumisen lisäksi enää löytää energiaa päivitysten kirjoittamiseen. Tai siivoamiseen tai pihan syyshommiin kotona. Hooh.


On kuitenkin mukava kun oppii jotain uutta. Nyt olemme oppineet miten ns. kasettikylppäri remontoidaan. Tämä 70-luvulla suosittu kylppäri on siis kokonaisena kimpaleena paikoilleen asennettu metallilaatikko. Oikein mukava siitä, että se on erittäin vesitiivis paitsi ehkä lattiakaivon seudulta. Ei niin mukava esteettisessä mielessä ja remontoitavuusmielessä. Tai miten sen nyt ottaa. Koko metallilaatikon voi tietenkin purkaa pois, mutta sitten ei jää jäljelle yhtikäs minkäänlaista seinää tai kattoa, ne pitäisi sitten rakentaa kokonaan uusiksi. Joten normaali menetelmä on vain rei'ittää seinät (jottei synny kahden vesieristeen välistä loukkoa) ja tempaista siihen uudet levyt, laastit ja laatat päälle. Kylppärihän tietenkin tässä operaatiossa hieman kutistuu, kuulemma kolmisen senttiä suuntaansa. Kyllä sinne varmaan mahtuu kylppäri- ja vessa-asioita hoitamaan sen jälkeenkin.

Remonttireiska ja putkimies hommaavat muut kamppeet, me hommaamme laatat ja saumausaineet. Tai siis hommasimme jo ja reisissä tuntuu. Tai siis isännän reisissä tuntuu - minä en jaksanut kanniskella about 20 kilon seinälaattalaatikkoa kuin tasamaalla, ei puhettakaan että olisin saanut sitä kiikutettua rappusia ylös edes yhtä kerrosväliä. Pieni ja sinnikäs ukkoni kiikutti 13 kappaletta noita laattalaatikoita kolme rappusväliä ylös ihan putkeen. Luulen että olisi saattanut jäädä monelta isommalta ukolta tekemättä yrityksen päättyessä joko reisikramppiin tai sydänkohtaukseen.


Omien valkoisen saumalaastikokemusten perusteella halusin ehdottomasti, että saumalaasti on harmaata. Valkoisessa tai muuten vaalessa laastissa näkyy kaikenlainen kökkö hyvin äkkiä ja tuskin kukaan vuokralainen on sen innokkaampi laattasaumojen kuuraaja kuin minäkään. Tästä päästiin siihen, että laattojenkin on oltava harmaita, koska en tykkää valkoisista laatoista tummien saumojen kanssa. K-Raudasta löytyikin iloksemme juuri passelin harmaita seinälaattoja passeliin hintaan - 7e/neliö! Lisäksi löytyi avuliasta henkilökuntaa, johon vanhan ajan rautakauppameiningin kokenut ei vaan tahdo tottua. Ensin yksi myyjä auttoi avian pyytämättä nostelemaan laatat kärryyn. Sitten toinen myyjä hoiti homman niin, että pääsimme lastaamaan auton sateelta suojassa noutopisteellä emmekä joutuneet lykkäämään laattakärryä kaatosateessa pitkin parkkipaikkaa. Sillä välin kun me siirsimme autot noutopisteelle, avulias myyjä lykkäsi yli 250 kilon kärryn kaupan halki ja auttoi vielä nostelemaan laatikot autoon. Nuoremman polven mielestä tämä on varmasti ihan normaalia palvelua, mutta ennen muinoin rautakaupan myyjät vain lymyilivät piilossa asiakkailta ja jos sattui jonkun myyjän käsiinsä saamaan, sai vastaukseksi vain murahduksia ja ei puhettakaan, että olisivat auttaneet jotain ostoksia nostelemaan! Vanhan Jääränkin on myönnettävä, että joissain asioissa maailma on muuttunut parempaan suuntaan.

Kylppärin purkaminen toi kaaoksen keittiöön. Eikös vuonna pyykkilauta ja lypsyjakkara kylvetty keittiössä - siis muualla kuin Suomessa, jossa peseytyminen hoidettiin tietenkin saunassa? Amme painaa varmaankin sata kiloa! Kyllä ei liiku rappuja alas Jääräpariskunnan voimin eikä edes vaikka saisimme Kummipoika Seniorin avuksi. Päätimme siis tilata muuttofirman viemään kylppärin ja keittiön purkujätteen pois. Maksaahan se jonkin verran, mutta mitäpä sitä ei ihminen olisi valmis maksamaan välttääkseen tyrän tai välilevyn pullistuman.

Jaa, meinasi unohtua kertoa, että makkarissa ja olkkarissa on nyt sitten laminaatit lattiassa. Sudenselkä (Wolfsback Oak) on väri nimeltään ja siitä saikin väännettyä susiaiheista sanaleikkiä kerrakseen. Ei tullut juuri hukkapaloja eikä todellakaan sutta ja sekundaa!


Ilman mitään kuvaeditoriakin saa aikaan ennen/jälkeen-kuvan kun kuvaa oikeasta kulmasta oikeaan aikaan.

Voimailua ja lisää maalausta (osa 5/N)

Kyllä nyt on maalattu riittävästi vähäksi aikaa. Mutta vain vähäksi aikaa, eteisen ja keittiön maalaukset ovat vielä edessä. Helpommalla olisi ehkä päässyt kun olisi vetänyt ennestään tapetoituihin kipsilevyseiniin tasoitetapetin päälle. Tai en tiedä helposta kun en ole koskaan tapetoinut, mutta onnistuessaan lopputulos olisi varmasti ollut nykyistä lopputulosta parempi. Ensin pohjamaalattiin ja todettiin sen jälkeen, että epätasaista on, mutta vaikea edes sanoa mistä kohtaa, ehkäpä pintamaali tasoittaa. Tasoittamisen sijaan ensimmäinen kerros pintamaalia paljasti hyvin selkeästi kaikki epätasaisuudet, joten sitten toinen kierros kittausta peliin. Toisen pintamaalikerroksen jälkeen kitatut kohdat vielä erottuivat eri värisinä, joten ei kun kolmas kerros pintamaalia. Sen jälkeen todettiin taas kerran että "kun itte tekee, saa semmosen kun tulee" ja jos ei kukaan huoli tätä vuokrata, niin myydään pois.

Maalatessa neljää seinää maalarinvalkoisella halogeenilampun valossa alkoi vähitellen iskeä myös jonkinlainen lumisokeus. Itse en tykkää kokovalkoisista huoneista, mutta kun en osaa yhtään arvata mistä väristä potentiaalinen vuokralainen saattaisi tykätä, niin on paras pitäytyä valkoisessa. Nyt on makuuhuone ja olohuone maalattu. Makuuhuoneesta maalattiin myös katto, koska siellä oli yhdessä nurkassa vuotaneen ulkokaton aiheuttamia läiskiä. Ulkokatto on sittemmin onneksi korjattu. Olohuoneen kattoa ei maalattu, koska se on ihan siistissä kunnossa. Sitten vaihteeksi muihin hommiin.

Laminaatin kantaminen kolmanteen kerrokseen hirvitti jo etukäteen. Siis minua. Mies kuvitteli, että äkkiäkös sitä muutama paketti rappusia ylös kannetaan. Ja tuo kolmas kerros tarkoittaa siis kolmea kerrosta portaita, maan tasalla oleva kerros on tässä talossa nimeltään pohjakerros ja vasta yhdet raput kiivettyään saapuu ensimmäiseen kerrokseen. Hassua muuten, että Suomessa on tässä asiassa erilaisia näkemyksiä. Kävimme juuri kylässä Kummipoika Seniorin ja hänen avovaimonsa luona ja hekin asuvat kolmannessa kerroksessa. Mutta heille päästäkseen tarvitsee kävellä vain kaksi kerrosta rappusia.

Haettiin alkulämmittelyksi makuuhuoneen verran laminaattia mikä tarkoitti seitsemää pakettia. Jo niitä autoon nostettaessa mies jätti kesällä murtamansa sormen yhden paketin alle, mikä lupasi tosi hyvää koko rupeamalle. Paketit saatiin kuitenkin autosta rappukäytävään ilman suurempia vastoinkäymisiä, mutta sitten alkoi varsinainen puurtaminen. Paketti kerrallaan siirsimme laminaattia kauemmas maanpinnasta seuraavalla menetelmällä: minä kannoin paketin pohjakerroksesta kerrokseen 1, josta mies (nuorempana, vahvempana, parempikuntoisempana ja laihempana) kantoi sen kerrokseen 3. Viiden paketin jälkeen aloin olla siinä tilassa, että ei prkl nouse enää, mutta nousihan se kun oli pakko. Nyt on Bauhausissa tuo muutenkin halpa laminaatti vieläpä tarjouksessa, joten huomenna olisi tarkoitus hankkia loput laminaatit eli tadaaa....18 pakettia lisää!!! Oi voi...Vege Jäärä on kyllä  tulossa auttamaan ruoka- ja kattilapalkalla (hänelle tuli induktioliesi ja vanhat kattilansa eivät siinä toimi). On siinä hommaa silti.


Lisäksi remonttireiska sai erinäisten vaiheiden jälkeen toimitettua tarjouksen kylpyhuoneremontista. Vaiheet olivat sellaisia, että harkitsimme jo muihin firmoihin soittelemista. Mutta tulihan se sieltä sitten. Suurin osa jää taloyhtiön maksettavaksi ja meidän osuutemme rakennustöistä on "vain" 2200 euroa. Taloyhtiö lupasi myös kustantaa uudet hanat ja pytyn jos ne ovat alkuperäiset. Mistä ihmeestä minä tiedän ovatko ne alkuperäiset...kun talo rakennettiin, olin 13 vuotias enkä ollut koskaan Kivenlahdessa käynytkään! No, koska kaikki kämpässä on alkuperäistä ilmeisesti vessan lavuaaria lukuunottamatta, niin mikseivät hanat olisi. Pytty on ainakin ihan karmea, siitä ei uskalla laittaa edes valokuvaa ettei saa syytettä pysyvien traumojen aiheuttamisesta. Myöskin aika karmea kylpyamme meidän täytyisi saada jotenkin omin voimin ulos kämpästä, alas rappusia, sisään autoon ja kaatopaikalle. Väkivahva ja isokokoinen Kummipoika Senior saa luvan auttaa tässä.

Remonttireiska ja maalausta (osa 4/N)

Uudet harrastukset ovat yleensä kivoja, mutta ei saa harrastaa yhtä asiaa liikaa, ettei siihen tylsisty. Meidän oli tarkoitus pysyä arki-illat poissa raksalta, mutta kun viime keskiviikon zumba vaihtuikin yllättäen combatiin, niin eihän siinä sitten auttanut muu kuin mennä raksalle harrastamaan pohjamaalijumppaa. Maalaus on sitten älyttömän nopeaa puuhaa kun ei tarvitse siirrellä huonekaluja, suojata lattiaa ja teipata viereisten seinien reunoja. 2 l/h tunnissa vauhdilla suunnilleen upposi maali seinään ja pian oli 2,7 litran purkki pohjamaalia hävinnyt. Tämä oli siis homma, jonka Polarin pojat jättivät tekemättä 70-luvulla. Pitäisiköhän lähettää lasku perään Polarin rakennustoiminnan ostaneelle Skanskalle. Voisivat vähän ihmetellä...

Perjantaina oli molemmilla vapaapäivä palkkatöistä. Ensin menimme keittiöfirmaan tilaamaan uudet keittiökalusteet. Tiskiallashan olikin tilattu jo ennen kuin oli asuntoakaan ostettu. Tämä on kolmas kerta kun tilaamme keittiötä Ideal-keittiöltä (maksettu mainos, useamman tonnin olemme sinne maksaneet) tosin ekalla kertaa firma oli vielä nimeltään keittiö.net. Ensimmäisellä kerralla kaikki ei mennyt ihan putkeen alkaen siitä, että sovitun toimituspäivän aattona alkoikin syksyn ensimmäinen ja oikein sankka lumisade eikä keittiö lähtenyt liikkelle ollenkaan kun kuorma-autossa oli vielä kesärenkaat. Mutta lopulta erinäisten käänteiden jälkeen saimme kyllä kaikki osaset paikoilleen. Ei siitä sen enempää tällä kertaa. Toisella kertaa kaikki meni lähes erinomaisesti. Kolmas kerta ehkä toden sanoo. Tämän näköinen siitä nyt on tulossa (kuvaan ei ole piirretty tiskiallasta kun sitä ei kerran tuolta tilattu, mutta kyllä sellainen on tarkoitus asentaa). Ovet ovat samanlaiset kuin meidän oman keittiön yläkaappien ovet koska materiaali on tyylikkyyden lisäksi kestävä.

Iltapäivällä tapasimme remonttireiskan, jonka olisi tarkoitus uudistaa kylpyhuone. Erikoinen hemmo. Kova höpöttämään ja aina välillä hekotti omille jutuilleen kuin jokin sketsihahmo. Mutta isännöitsijän mukaan pitäisi olla kelpo kaveri ja kokemusta vastaavanlaisista projekteista naapuritaloyhtiöstä. Kunhan saisi meille tarjouksen rustattua kirjallisessa muodossa niin voitaisiin tehdä päätöstä johonkin suuntaan.


Lauantaikin tuuletettiin aivoja mutta puudutettiin takapuolta. Ajeltiin Tampereelle ja takaisin katsomaan Poikabändi-musikaali. Kyllä muuten kannatti, myös seurueemme miehet suosittelevat vaikkeivat ehkä (toivottavasti!) saaneet samanlaisia viboja miesesiintyjien vatsalihaksista kuin minä ja muut naiskatsojat.


Pohjamaalauksen lisäksi olemme harrastaneet seinien (ei kaljan) kittausta (minä) ja katon maalausta (hän). Makuuhuoneen ruiskurapattua kattoa Tixomattilla telatessaan mies ihmetteli jälleen kerran ruiskurappauksen suosiota betonirakenteisten talojen sisäkatoissa. Tuon kämpän keittiössä on sileä betonikatto ja ihan hyvältä näyttää. Miksi sitä perhanan ruiskurappausta on siis pitänyt ruiskia tulevien sukupolvien maalausurakoiden kiusaksi? Raskasta maalata ja seiniä pestessä tai maalatessa tai tapettia poistaessa pitää ankarasti varoa, ettei osu kattoon, koska tuo onneton rappaus liukenee pois vesipohjaisia aineita kohdatessaan.

Ensi viikonloppuna pitäisi päästä jo pintamaalaamaan seiniä. Ainiin. Tyhmät sähköinsinöörit saivat lopulta vessaankin valon syttymään kun löysivät oikean katkaisijan. Olimme kokeilleet vessan oven vieressä vessan ulkopuolella olevaa katkaisijaa ja todenneet ettei tapahdu mitään. Sitten aivan vahingossa mies löysi vessan sisäpuolelta suunnilleen samasta kohdasta katkaisijan ja kas, tuli valkeus. Tai no, ainakin vähän valoa kun kahdesta lampusta toinen oli kuitenkin rikki ja se toimivakin erittäin paskaisen kuvun takana. Se ulkopuolella oleva katkaisija ilmeisesti liittyy vessan oven ulkopuolella olevaan kattovaloon, jossa meillä ei ole lamppua. Hyvä me!