Aivot päälle ja ompelemaan

Oletteko kuulleet sellaisesta kieltämättä älyttömältä vaikuttavasta menetelmästä, jossa hymyillään vaikkei hymyilytä? Suupielien  väkinäinen ylöspäinkääntäminen saa kuulemma aivot luulemaan, että tässä ollaankin hyvällä tuulella ja niin sitten lopulta ollaankin.

En ole tuota kokeillut - enkä aiokaan, mutta vahingossa löysin ihan oman menetelmän saada aivot päälle. Jos olen kovin väsynyt ja masentunut, en jaksa lukea enkä tehdä käsitöitä, nämä harrastukset vaativat aivan liian paljon keskittymistä. Lähes koko kevät ja alkukesä onkin mennyt vain telkkaria tuijottaessa. Mutta sitten jostain tuli mieleeni tarkistaa, onko Justin Cronin saanut valmiiksi viimeisen osan The Passage -trilogiaansa. Itse kirjasarjalla ei ole suomenkielistä nimeä, mutta ensimmäiset kaksi osaa on kyllä käännetty suomeksi, niiden nimet ovat Ensimmäinen siirtokunta ja Linnake. Suosittelen todella lämpimästi, jos tykkäät dystopia-scifistä kirjoitettuna Stephen Kingin henkeen. No, kolmas osa siis oli juuri ilmestynyt englanniksi ja koska suomennosta saa kuitenkin odottaa aivan sairaan pitkään, laitoin itseni kirjaston varausjonoon sijalle 15. Ja sitten piti tietenkin tarttua ensimmäiseen osaan ja aloittaa lukeminen alusta, jottei olisi aivan pihalla kun saa kolmannen osan käsiinsä. Sittemmin lukemisen edistyessä vauhdikkaasti hermostuin kirjaston jonoon ja tilasin kirjan netistä. Sitten kun saan sen luettua, aion yrittää lahjoittaa sen kirjastolle. Saapa nähdä miten se onnistuu, veikkaan, ettei heillä ole prosessia tähän oletettavasti harvinaiseen tapahtumaan.

Olen siis pitkästä aikaa lukenut ja tapahtui se ihme, että lukeminen aktivoi aivoni siihen tilaan, että tartuin yks kaks yllättäen myös käsitöihin. Olin pitkään ajatellut, että terassituoleihin pitäisi ostaa uudet istuintyynyt, koska vanhat ovat haalistuneet auringossa aivan kirjaviksi ja olivat alunperinkin aivan väärän värisiä. En ymmärrä miksi olen sen väriset tyynyt alun perin ostanutkaan, veikkaan siksi, että ne olivat hyvin halvat. Mutta pitkä ostamisen hautominen päättyi aivomyrskyyn: Miksi ihmeessä ostaa kokonaan uudet, kun vanhoihin voi ommella uudet päälliset? Ja niin Mrs Farkku-Tyyny ryhtyi taas kaivelemaan farkkuarkistojaan. Tällaisia tyynyjä sitten syntyi, kiitokset kuuluvat Justin Croninille:

Maanantaina kirkastui ja pääsin asentamaan tyynyt todelliseen käyttöympäristöönsä:

Sointuvat terassin mattoon ja nojatuolien pehmusteisiin eikö vaan?

Tällaisia tyynyt olivat alun perin. Meillä oli entisen asunnon olkkarin seinän alaosa suunnillen tätä väriä, mutta mitä ihmettä se auttaa soinnuttaa pihatyynyjen väriä sisäseinän väriin...hooh...

Sitten vielä "kultainen talja", joka on kyllä paljon vanhemman aivomyrskyn perua, mutta jota en ole muistanut esitellä. Muistattekos kun hankin kuparista spray-maalia ja sanoin, että tekee aivan sairaasti mieli suhautella kaikki mahdollinen kupariseksi? Olen onneksi onnistunut enimmäkseen hillitsemään itseni, joten hanat, vessanpytyt ja pikkulusikat ovat edelleen entisen värisiä. Pihalta löytyi kuitenkin sopiva uhri, mitälie-muovia oleva koristebambi, joka oli auringossa pahasti haalistunut ja kaikenlaista kökköä pintaansa imenyt. Bambi sai ensin kylvyn keittiön lavuaarissa ja sitten kuparia pintaan.

 
Lopputulos on niiiiiin kitschiä niin kitschiä että naurattaa!

Vanhat farkut ja kuparispray ovat tuunausmateriaaleja parhaasta päästä!

Lopuksi toivotetaan blogin kaikille lukijoille riemullista juhannusjuhlaa!