Perhepotretti
Itse olen kasvattanut sisäkasveja teinivuosista alkaen. Lapsuudenkodissani huoneeni ikkuna oli pohjoiseen, mutta silti kasvit viihtyivät huoneessani paremmin kuin äidin hoidossa valoisassa olohuoneessa. Tapanani olikin pelastaa henkitoreissaa korisevia kasveja olkkarista omaan huoneeseeni. Siltä ajalta on edelleen hengissä kaksikin kultaköynnösyksilöä, moneen kertaan leikattuna ja uudelleen juurrutettuna ja istutettuna tosin.
Olen kuullut muistakin ihmisistä kuin äidistäni, joiden maaginen ote saa sisäkasvit nuukahtamaan hetkessä - tai ainakin muutamassa viikossa. Itse olen erikoistunut ottamaan hengiltä ulkokasveja. Ilmeisesti sisä- ja ulkoviherpeukalot ovat kaksi eri ihmistyyppiä. Ensimmäisellä omalla pihallani oli seitsemän vuoden asumisen jäljiltä hengissä ne kasvit, jotka siellä alun perin olivat sinne muuttaessani. Vuosien varrella olin istuttanut ja tappanut erinäisiä uusia kasveja. Mutta sisäkasvit jostain syystä viihtyvät huostassani.
Oliivipuu on poikkeus ja hankala saada pysymään sisällä hengissä talven yli, kesän se viihtyy pihalla mainiosti.
En höpötä kasveille enkä sumuttele niitä (yritän myös ihmissuhteissani olla sumuttamatta ketään) enkä ruoki niitä millään merileväpuikoilla. Vettä ja Substralia vaan. Suhtaudun niihin kuitenkin hieman tunteellisesti. En esimerkiksi uskaltanut vuosikausiin ostaa toista orkideaa, koska pelkäsin, että uskollisesti kukkiva ensimmäinen ja ainoa orkideani saattaisi loukkaantua. Viime jouluna kuitenkin rohkaistuin ostamaan peräti kaksi pienenpientä orkideaa, kun niitä oli K-raudassa tyrkyllä mitättömään kahden euron hintaan. Sittemmin luin, että orkidealla saattaa kestää kaksikin vuotta kukkia uudestaan, koska niitä kukitetaan kasvihuoneissa rankkojen hormonien voimin. Mutta hah, toinen uusista tulokkaista puhkesi kukkaan alle vuodessa. Eikä vanhakaan repäissyt hernettä nenään.
Uusi ja vanha rinta rinnan, eikö ole jotenkin söpö tuo "vauva"?
Kaikki ei mene kuitenkaan niin kuin Strömsössä. Joulukaktus muuttuu aina marraskaktukseksi ostamista seuraavana vuonna. Mitä lie tekevät niille, jotta saavat ne kukkimaan jouluna, minulla ne kukkivat aina marraskuussa.
Ei vielä, mutta kohta...
Ehkä ikänsä koirien tai kissojen kanssa asunut ihminen ihmettelee miksi joillakuilla ei ole mitään lemmikkejä. Yhtälailla minä ihmettelen sisäkasvien puutetta. Mutta onko olemassa erikseen myös sisä- ja ulkoeläinten hoitoon suuntautuneita ihmisiä? Toivon todella, että jos joku huomaa aina saavansa kissan tai marsun hengiltä muutamassa viikossa, hän tajuaa lopettaa eläinten pitämisen kokonaan eikä kokeile pysyisikö ulkoeläin kuten lehmä tai hevonen paremmin hengissä. Vitsi vitsinä, mutta oikeasti eläinten huonosti pitäminen ei naurata Vanhaa Jäärää yhtään. Kasvien tahattomalle tappamiselle voi sentään naureskella - paitsi ultimate-viherpiipertäjät.
Flamingokukkaa ei saa tapettua tahattomasti ja ei luultavasti edes tahallaan.
Meinasin lopuksi vielä kehua, että olen myös erinomainen leikkokukkien hoitaja - tai ainakin, että ostin kestäviä ruusuja viikko sitten. Eilen kuitenkin tullessani kotiin töistä kohtasin seuraavan näyn:
Parasta ennen -päivämäärä oli selkeästi koittanut. Tämä onkin uusi uusi ominaisuus ruusuissa minulle, turha yrittää moista ruusua enää vanhoilla vippaskonsteilla elvyttää, tähän tarvitaan jo ilmastointiteippiä.
Kissaihmisenä olen ajatellut, että monet huonekasvit ovat myrkyllisiä ja jättänytkin monta kasvia hankkimatta. Jokin aika sitten kukkakaupoilla käydessäni tulin myyjältä kysyneeksi kasvien myrkyllisyydestä. Vastaus oli hämmentävä, myyjän mukaan ainoa oikeasti myrkyllinen ja eläin/lapsikotiin suosittelematon kasvi on kirjovehka. Joulutähtiäkin saisi kuulemma natustella melkoisen satsin ennen kuin myrkyn (?) vaikutus näkyisi.
VastaaPoistaMene ja tiedä, meillä on joitakin viherkasveja mutta suurin osa sijoitettuna karvajalkojen ulottumattomiin siitä syystä etteivät natustetut lehdet ole kovin mukavan näköisiä.... En tosin ole kummoinen sisäviherpeukalolajin edustaja, joten voisihan niistä hengiltä otetuista kasveista toisaalta langettaa syyn karvatassuillekin... ;) Mukavaa viikonloppua!
Miau sinne! :-) On noi ihmisen kesyttämät kissat ja koirat vaan niin degeneroituneita, etteivät erota myrkyllistä kasvia myrkyttömästä. Kaverin koirakin on popsinut iloisesti kielon marjoja kerran jos toisenkin - ja ei kertakaikkiaan opi, että niistä tulee tavattoman sairaaksi.
PoistaOli joulutähti sitten tappava tai ei, luulisi, että se on niin pahan makuinen että kerran kun maistaa, ei koske toista kertaa eikä todellakaan rupea testaamaan montako joulutähteä voi popsia ennen kuin henki lähtee. Mutta mistäs minä tiedän mikä kissasta maistuu hyvältä ;-)
Pah, meillä kirjovehka on kissojen herkkua. Ne syö monta vehkaa vuodessa!!
PoistaAivan kissoja varten niitä ostan. :)
Kissoja on, kasveja ei. Muun muassa juuri siksi :)
VastaaPoistaKokemusperäisen tutkimukseni mukaan riippuu vähän kissastakin, syökö hää kasvit vai ei. Tai heitteleekö ruukkuja vai ei. Nykyisestä laumasta erityisesti keltainen tyttösemme on varsinainen joka paikan järsijä. Ei voi laittaa edes risuja maljakkoon, koska nekin palastuvat välittömästi uuteen kuosiin :)
Sulla on selvästi rakkaudella hoidetut kasvit! Kauniita ja varmasti myös ilahduttavia.
Mä voisin jopa harkita kissan ottamista, jos joku kehittäisi kissarodun, joka ei tykkää maistella viherkasveja eikä viskoa ruukkuja. Eiköhän nuo ole perinnöllisiä ominaisuuksia - toiset kissat on joka paikan järsijöitä ja toiset ei.
PoistaKyllä kissat ja sisäkukat saa elämään sovinnossa, kunhan muistaa pari konstia:
VastaaPoistaKukkaruukku ei saa olla niin iso, että kissa mahtuu sinne pissalle. Jos kissa tipauttaa jonkin kukan ruukkuineen, on se väärässä paikassa. Muuta paikkaa.
Meillä on kukkahuone itään päin. Siellä kukat saavat olla aivan rauhassa, niinkuin muuallakin kodissa. Kissat tarvitsee oman tilan ja siihen ei kukkaa kannata laittaa, tai se tipautetaan "vahingossa" lattialle.
Myöskään taimia ei kannata yrittääkkään kasvattaa, ellei sitten kasvata niitä kolmen lukon takana piilossa. Jollei kissat alkuja syö, ne pissaa päälle.
53 vuoden kokemuksella, kissojen palvelijana.
Kissa: Entä jos ihminen ei olekkaan meidän lemmikki...
Saattaa muutama kukkanen kärsiä, kun ihminen laittaa niitä ensin vahingossa kissan itselleen katsomaan tilaan ;-)
PoistaSelvästi on sinulla hyvä sisäviherpeukalo. Itsekin luulin aiemmin omaavani sellaisen, mutta viimeiset viisi vuotta on jotenkin kääntänyt asian päälaelleen. Kaikenlaista muuta mietittävää ja tekemistä on ilmeisesti ollut niin paljon, että kukkaraasut ovat jääneet niiden jalkoihin. Paitsi orkideat. Ihanat kukat, jotka kestävät vähintään puoli vuotta, tulevat melkein kaikkiin uskollisesti joka vuosi. Yhteen vain joka toinen vuosi.
VastaaPoistaOma joulukaktukseni kukki jo syyskuussa. Pidin sen kesän ulkona, joten olisiko se syy siihen?
Minulla oli aikoinaan kissa (ihana kissa olikin) ja viherkasveja. En ollenkaan muista, että se olisi ollut ongelma.
Sun kissa ei siis ollut joka paikan järsijä :-)
PoistaOrkideat (perhos-sellaiset, muista en tiedä) on munkin mielestä käsittämättömän helppoja hoidettavia ja kukkivat tosiaan monta kuukautta. Siinä kasvissa on hinta-laatu-suhde kohdallaan. En käsitä miten jotkut saa niitäkin otettua hengiltä?!
Ai sulla on syyskaktus, ehkä se ulkona oleminen tosiaan aikaistaa sen kukintaa.