Unikko-show

Kuka muistaa sellaista tv-ohjelmaa kuin Iltalypsy? Itsekään en kyllä muista siitä juuri muuta kuin että ohjelman loppupuolella oli aina joku julkisuuden henkilö (taisi yleensä olla poliitikko) esittelemässä jotain omituista omaisuuttaan kansallispukuiselle Karjakolle, joka pyöritteli silmiään kameralle, että kaikkea pervoa nuo idiootit kaappeihinsa kasaavatkin. Jäärä Juniorin isä sanoi aikoinaan että jos hän joutuisi tuohon, hän esittelisi sukkiaan. Minä voisin esitellä Unikko-kuosisia tavaroitani.

Vanha Jäärä tajusi, että vuosien varrella on kertynyt melkoinen kokoelma Marimekon Unikko-tuotteita ja niiden kuvakavalkadi valtaa tämän postauksen. Jo Jäärä Junior tiesi päiväkodissa mistä kukkasista äiti pitää ja valitsi oitis oikean kuosin kukkaruukkuaskarteluun. Taitaa muuten olla ainoa koskaan saamani lahja, jossa antaja on oikein todella miettinyt mistä minä pidän.

Mukin värisinä löytyy myös suunnilleen Vanhan Jäärän itsensä ikäiset verhot. Tuo väritys on oma suosikkini ja yksi alkuperäisistä, ellei sitten jopa The Alkuperäinen.


En ole muuten mikään erityinen Marimekon ystävä. God is in the details muistan lukeneeni joskus jostain ja detaljeissa Marimekko ei ole alkuunkaan jumalainen. Pyyhkeissä ei ole ripustuslenksuja. Ainakaan niissä, jotka olen vuosia sitten ostanut. Uusia en ole ostanut koska ripustuslenksujen ompeleminen ei jostain syystä kuulu lempiharrastuksiini.

Pyyhe roikkuu tukevasti itseommellun lenksun varassa.

Keittiöpyyhkeet eivät ime vettä kymmenien pesujenkaan jälkeen. Siksipä yksi niistä jouti hyvin istuintyynyn päälliseksi.

Lakanat on tehty niin lyhytkuituisesta puuvillasta että näyttävät harmailta kuituhitujen takia. Mutta Unikko on jostain syystä ystäväni, toivoisin sen vaan esiintyvän hieman laadukkaammissa tekstiileissä.

 Vanhan Jäärän kuvaustaidolla ja kameralla ei saa lakanakankaan laaduttomuutta esiin.

Hempeämmässä värityksessä kankaan laaduttomuus ei erotu senkään vertaa.

Marimekon nettisivuilta löytyy jotain tietoa ympäristöasioista, mitä monesta muusta yrityksestä ei voi sanoa. Vaikea toki ulkopuolisena tietää mitkä ovat vain kauniita sanoja ja mitkä todellisuutta. Jos yritys sanoo lajittelevansa kaikki jätteet, mutta yksittäiset työntekijät eivät osaa olla työntämättä pahvimukeja biojätteisiin (kuten moni Vanhan Jäärän kolleega), niin käytäntö ei aivan noudata hienoja periaatteita.

Kun aloin luonnostella tätä juttua jo muutama kuukausi sitten, Marimekon sivuilla sanoi :"Tekstiilien valmistusprosesseissa, kuten valkaisussa, värjäämisessä, painamisessa ja viimeistelyssä käytetään aineita, jotka ovat tärkeitä tekstiilien ulkonäölle ja ominaisuuksille. Viimeistelyaineita lukuun ottamatta suurin osa aineista pestään pois värjäyksen tai painamisen jälkeen. Kangaspainostamme ei mene myrkyllisiä päästöjä ilmaan, sillä emme käytä haihtuvia liuottimia." Mutta nyt tuota viimeistä lihavoitua lausetta ei sieltä enää löydy. Ovatko siirtyneet haihtuvien liuottimien käyttöön vai yllättäen havainneet käyttäneensä niitä koko ajan ja poistaneet lauseen kaikessa hiljaisuudessa huomattuaan asian? Mielenkiintoista. Oli haihtuvia liuottimia tai ei, jotain on prosessissa pielessä kun tuloksena on keittiöpyyhkeitä, jotka eivät ime vettä, eli turhakkeita.

Jos haluaa suosia yhtiötä, joka maksaa yhteisöveronsa Suomeen, tahtoisi kovasti saada rahoilleen vastinetta, koska rahaa todella saa käyttää runsaita määriä etenkin Marimekon tuotteita hankkiessaan. Siksi on melko kohtuutonta, että rahan lisäksi joutuu käyttämään vielä runsaasti aikaakin esim. pyyhkeiden ripustuslenksujen ompelemiseen.

Muutama plagiointikohukin on Marimekon ympärillä vellonut, mutta kas kun tästä yhdestä selkeästä plagiaatista ei ole ollut mitään juttua. Vanha Jäärä paljastaa nyt jälleen yhden Marimekon plagiaatiorötöksen. Oletteko ameriikkalaisissa tv-sarjoissa huomanneet, että sairaaloiden potilasvaatetuksessa on aina sama kuosi, nimittäin tällainen:

 Kuva täältä.

Ettei vaan hivenen muistuttaisi Marimekon Muija-kuosia? Vai onko asia toisin päin - jenkkisairaalat lainaavat tylysti Maija Isolan vuonna 1968 suunnittelemaa kuosia? Pitäisi päästä katsomaan ennen vuotta 1968 tehtyjä sairaalasarjoja - millaisissa vetimissä potilaat pötköttävät. Pötkötetäänkö teillä Tasaraita-yöpaidassa tai oletteko muuten Marimekon ystäviä?

Kuvituksesta jäivät puuttumaan seuraavat Vanhan Jäärän Unikko-tuotteet: 3 patalappua ja 1 patakinnas, 3 keittiöpyyhettä, 2 tyynyliinaa ja 2 sivuverhoa. Liika on liikaa...