Oltiin Kummipoika Juniorin (niitä on kaksi, Kummipoika Senior on 22 v ja tämä Junior 2 kk ja rapiat) isän 40-v synttäreillä viime viikonloppuna. Synttäreitä edelsi tyypillinen piina: mitä antaa lahjaksi suomalaiselle miehenköriläälle, jolla ei ehkä ole ihan kaikkea, mutta joka ei ole mitenkään intohimoisen kiinnostunut mistään eikä kauhean aktiivisesti harrastakaan mitään. Muutaman päivän mietinnän jälkeen palasimme perusasioihin: mistä päivänsankari pitää? Ensimmäinen mieleen juolahtanut vastaus oli yksikäsitteinen ja selkeä: saunomisesta. Syntyipä sitten lahjaksi pari kustomoitua peflettiä.
Kangasväriä löytyi vielä Vanhan Jäärän askarteluosastosta, ei ollut kuivunut pulloon vaikka värin edellisestä käyttökerrasta on jokunen vuosi vierähtänyt. Kangasväri oli aikoinaan yhden jos toisenkin juhlatilaisuuden pelastus. Jäärä Junior tahtoi pienenä(kin) antaa rakkailleen lahjoja, mutta hänen rahavaransa olivat (ja ovat) sangen vähäiset. Niinpä äidin pienellä (tai vähän isommallakin) avustuksella syntyi usein lahjaksi erilaisia kustomoituja tekstiilejä. Jotkut niistä ovat noohhh..."kyllä se mummi laittaa päälleen mitä vaan kun se on lapsenlapsen tekemä" -osastoa, mutta jotkut jopa ihan suht tyylikkäitä. Vai mitä sanotte tästä t-paidasta?
Takaisin niihin synttäreihin, joissa lahjapeflettien innoittamana alettiin kertoa parhaita peflettiosaston juttuja vuosien varrelta. Minä annoin kontribuutioni persjuttuihin appiukon jutulla, jonka hän kertoo joka kerta, mutta onneksi juttu on aika hauska, joten kyllä sen jaksaa kuunnella aina kun tavataan.
Tapahtuipa joitakin vuosia sitten, että appiukon työpaikalla hankittiin kaikille sähkömiehille kännykät tavoitettavuuden parantamiseksi. Appiukolla oli varsinainen tekniikan ihmelapsi kolleegana, kutsukaamme häntä vaikka Jantuseksi. Jantunen ei ollut koskaan kännykkää käyttänyt eikä kännykkä oikein hyvin hänen kouraansa istunut. Hän sai kuitenkin appiukon neuvojen avulla tallennettua muutaman puhelinnumeron muistiin ja sitten hän alkoi harjoitella tekstiviestin lähettämistä. Tarkoitus oli lähettää poliittisesti korrekti "Terveisiä perseestä!" testiviesti appiukon kännykkään. Jantunen ähräsi ja näpytti ja puhisi ja kiroili, mutta ei vaan appiukon kännykkään tullut mitään viestiä. Yks kaks kuitenkin Jantusen oma kännykkä piippasi vastausviestin merkiksi. Viestissä sanoi:"Ja kukahan siellä perseessä mahtaa olla?"
Tarinan loppu oli sikäli onnellinen, että terveisiä ei ollut saanut esimerkiksi firman toimitusjohtaja vaan Jantusen poika.
En tohdi kertoa enempää näitä alapään juttuja, ne eivät mahdollisesti ole ihan yhtä hauskoja blogiin kirjoitettuna kuin pienessä nousuhumalassa kuultuna. Pysytään käsityöaiheessa ja laitetaan vielä suorastaan ylevöittävä kuva silkkisestä sohvatyynyn päällisestä, jonka ompelin Jäärä Juniorin uuteen kotiin koristamaan tulevaa harmaata sohvaa.
Muistakaa vielä viikon vinkki vaikkapa jo joulua varten: kangasvärit. Tumpulammaltakin lapselta onnistuu kangasväreillä taiteilu, vaikkeivat muut käsityöt kuten virkkaaminen tai neulominen luonnistuisikaan. Vanha Jääräkin oppi kutomaan sukan kantapään vasta yli nelikymppisenä, oppia ikä kaikki, mutta ihan pelkillä kangasväreillä ei menty siihen asti.
Niin tuttua, mitä lahjaksi, etenkin kun kyse on miehestä. Meillä onkin siirrytty aina vain enemmän syötäviin (tai juotaviin) lahjoihin, tiedä sitten mitä mieltä lahjan saajat ovat olleet ;) Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaJuotavia lahjoja se päivänsankari tuntuikin muuten pääasiassa saavan - no, ainakin me erotuttiin joukosta pefletteinemme :-)
PoistaHyvää viikonloppua sinnekin!
Kangasvärit! Sehän onkin hyvä idea kolmivuotiaan tehdä tänä syksynä isänpäivälahja ja joululahjat. Ei kun hakemaan kaupasta valkoisia t-paitoja :) Tai itse asiassa, niitä taitaa olla meillä jo valmiiksi. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaJee, kerrankin joku mun vinkki oli hyvä. Myös yksiväriset tyynyliinat ovat hyvä pohja lapsen taiteelle!
Poista