Juhannuksen satoa

Olen ollut siinä uskossa, että suuri ellei jopa suurin osa suomalaisista viettää juhannuksen mökillä hyttysten syötävänä ja juhannuksen satoa ovat mojovat hyttysen puremat ja tyhjät kaljapullot (koska eihän niitä hyttysiä selvin päin kestä). Yllättävän moni ihminen ainakin meidän naapurustossa näytti tänä vuonna viettävän juhannusta kotona. En tiedä mitä he sitten puuhasivat, mutta Vanha Jäärä kaivoi juhannuspäivänä ompelukoneen esiin. Lie ehkä suht harvinaista juhannushupia, mene ja tiedä.

Oli meillä perinteistäkin juhannushupia, tosin vasta juhannuspäivänä, koska juhannusaattona ei olisi ollut oikein soveliasta sytyttää kokkoa ystäväpariskunnan olohuoneeseen.

Tässä tehdään kuormalavalle sitä, mitä pitääkin. Niistä ei pidä tehdä huonekaluja, vaan ne sopivat paremmin juhannuskokon polttoaineeksi.

Meillä on ollut jonkin aikaa uusi sohva (ei todellakaan kuormalavoista tehty) ja minulla on ollut sellainen tunne, että uusi sohva kaipaa kaverikseen uutta sohvatyynyä. Meillä on myös vanha (no, ei kovin vanha absoluuttisesti, mutta vanhempi kuin sohva) nojatuoli, joka kaipasi nojatuolityynyä, jonka avulla se sointuisi paremmin sohvaan.

Mr Vanha Jäärä on siitä hauska heppu, että hän on melkoinen yhden idean mies mitä pukeutumiseen tulee. Niin taitaa tosin olla moni muukin mies. Kun aloimme seurustella, hänellä oli talvisin tapana käyttää ruudullisia flanellipaitoja. Ei siinä muuten mitään...mutta kun hän käytti pelkästään ruudullisia flanellipaitoja. Ja useimmissa niistä oli erään laskettelukeskuksen logo eli laskettelukeskuksen matkamuistomyymälä oli melko hallitsevassa roolissa Mr Vanhan Jäärän muinaisen garderoobin toimittajana. Minä vihjasin, että voisi kai sitä talvella joskus muunkinlaisia paitoja käyttää ja tehostin vihjettäni ostamalla joululahjaksi muutaman neulepuseron. Seuraus oli se, että Mr Vanha Jäärä heitti jokaikisen flanellipaidan kertaheitolla UFF:in laatikkoon. Rehellisesti sanottuna en ollut asettanut sellaista tavoitetta, mutta kerrankos sitä tavoitteet ylitetään.

Neulepuserokautta kesti muutama vuosi, kunnes Mr Vanha Jäärä alkoi haikailla, että olisi kätevää, jos olisi sellaisia puseroita, jotka voisi helposti riisua töissä ja olla t-paitasillaan kun tulee kuuma (älkää kysykö millaista hikeennyttävää työtä hän tekee...). Ostimme siis yksissä tuumin muutaman neuletakin, joissa on vetoketju edessä. Mr Vanha Jäärä ei sentään tässä transitiossa nakannut kaikkia vetoketjuttomia neuleita UFF:in laatikkoon, mutta täysin käyttämättöminä ne hautautuivat vaatekaapin perukoille. Kunnes - TADAA - eräänä kauniina (tai oikeastaan osin sateisena, tosi kauniina päivänä tätä ei olisi tapahtunut) juhannuspäivänä vaimonsa kaivoi yhden niistä esiin ja tekaisi siitä nojatuolityynyn.

Samaan syssyyn kaivoin esiin myös käytöstä poistettujen farkkujen kokoelman, valikoin mustia, harmaita ja valkoisia yksilöitä ja pyöräytin niistä sohvan kaipaaman sohvatyynyn.

Eikä tässä vielä kaikki juhannuksen sato. Linnanmäen arpakojulta tarttui mukaan Idefix. Ja kompassi. Ja niin jurvan näköinen pehmolehmä, että siitä en viitsi edes kuvaa julkaista.

Nyt olisi sitten tyynyjä, kompassi ja Idefix (kas, Idefixin korvien yläpuolella näkyy vielä vanha nojatuolityyny). Niiden kanssa suunnistamme pikkuhiljaa kohti kesälomaa, joka on vielä aika kaukana. Mutta se parhaiten nauraa, joka viimeisenä lomailee. Josko sääkin olisi heinäkuun loppupuolella jo kerinnyt hiukan lämmitä...??!!