Hautamuistomerkkejä

Episodissa Remontti ja parisuhde kehuin että Mr and Mrs Vanhan Jäärän nikkaroinnit eivät koskaan mene pieleen. Jos tuumitte siihen silloin että ”just joo ja heko heko” olitte aivan oikeassa. Ajattelin nyt kokeilla useille pörssiyrityksille vierasta lähestymistapaa eli rehellisyyttä ja avoimuutta ja esitellä sen yhden pieleen menneen hankkeen. Okei, saatan joskus esitellä toisen ja kolmannenkin joskus kun oikein innostun…

Tältä näyttää kun johonkin on koira haudattuna:

Paitsi että siihen ei ole haudattu koiraa eikä edes oravaa. Sehän on kukkapenkki, joka odottaa purkamistaan ja sulauttamistaan takaisin luontoon. En tiedä missä ihmeen mielenhäiriössä sain aikoinaan päähäni että tuohon pitäisi saada kukkapenkki. Koko päähänpistosta ei ole ollut kuin riesaa kun monenlaista rehua olemattomassa multakerroksessa (siksi siihen ei saisi haudattua edes chihuahuaa) tavattoman kuivalla paikalla on yritetty saada kasvamaan. Huonolla menestyksellä tietenkin. Tuo koiran romahtanut hautaristi on aita, joka piti viime vuonna unikoiden lehtiä poissa maksaruohon päältä. Sitä ei juurikaan tarvittu tänä vuonna kun toistaiseksi ainoa viihtyjä unikkokin totesi ettei hän täällä yksinään jaksa kukoistaa. Jos vaatimus on järjetön, mikään speksaaminen ja toteuttaminen ei voi saada siitä toimivaa nikkarointitulosta. Siperia opettaa.

Pihaltamme kyllä löytyy myös ihan oikeakin hautamuistomerkki. Siihen on haudattu:

Koska kaiverrus hautakivessä on tehty spriitussilla, joka on päässyt vuosien saatossa hiukan haalistumaan, kerrottakoon että siinä lukee: HANI PÖÖ - HAMSTERI. Meillä ei ole osaa eikä arpaa tuossa hankkeessa – siis hamsteriparan hengen menossa eikä sitä seuranneissa seremonioissa. Hamsteri oli ilmeisesti taloa meitä ennen asuttaneiden poikien lemmikki. Kauhistuttaa ajatellakin millaisen lyhyen ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita pursuavan elämän Hani Pöö on viettänyt. Olemme nimittäin kuulleet sen verran mielenkiintoisia lausuntoja näistä pojista naapureilta. IT-alalla työskentelevä naapurinrouva luonnehti poikia diplomaattisesti ”ehtiväisiksi”. Kun kerroimme tämän lausunnon toisella puolella asuvalle lastenpsykiatrille, hän sanoi:”Vai ehtiväisiä poikia! HAH! Kauheita riiviöitä ne olivat!” Siinä siis ammatti-ihmisen lausunto. Nyt tiedätte mitä psykiatrin mielessä liikkuu kun hän kirjoittaa reseptiä pienen Jonne-Jantterin ADHD:hen. (Ja totta tosiaan toivon vahvasti ettei em. naapuri koskaan lue tätä!)

Nyt on pakko pysähtyä ihmettelemään että miten kummassa saan näistä hautamuistomerkeistä väännettyä millään lailla ympäristöasioita liippaavan jutun. Vanha parrakas ystävämme Karl Marx taisi aikoinaan sanoa että uskonto on oopiumia kansalle, mutta paras etten lähde sille tielle pohtimaan hautausmaiden tarpeellisuutta ja sitä, voisiko ihmisen maallisten jäännösten loppusijoittamisen hoitaa jotenkin ympäristöystävällisemmin. Pohtikoon tätä kukin ihan tykönään mikäli tahtoo. Tuskin tahtoo. Koska muuten olette viimeksi käyneet hautausmaalla moikkaamassa edesmenneitä sukulaisia ja ystäviä? Vanha Jäärä on haudannut edesmenneet rakkaansa sydämeensä ja käy hyvin harvoin hautausmailla. Hautausmaathan ovat ihan mukavia puistoalueita kuitenkin, joten jätetäänpä ne asukkaineen rauhaan ainakin tässä blogissa. Ehkäpä opetus on että jättäkää myös pihanne rauhaan, päästäkää se luonnontilaan älkääkä yrittäkö rakennella sinne mitään koiran hautaa muistuttavia kukkapenkkejä.

Ympäristönäkökulma jäi melko vaisuksi tällä kertaa. Yritetäänpä ensi viikolla uudella innolla ja paatoksella.