Näin asennat parketin

Nyt on vihdoin lattiassa parketti, jota olen aina halunnut, mutta olen aikaisemmin ollut liian persaukinen hankkiakseni. Noin kuusi kertaa enempi maksoi kuin halvin mahdollinen laminaatti ja kokemusta on myös halvimmasta mahdollisesta laminaatista - ei siinäkään mitään vikaa ole. Mutta on tämä nyt kuitenkin ehkä 66 kertaa hienonpaa ja tietenkin lämpöisempää kroonisesti palelevien varpaitteni alla kuin laminaatti.

Tällaista siitä sitten tuli.

Tämä on mattalakattua lattiaa. Ei todellakaan mitään öljyvahattua. Kiinnostaisi tietää, kuinka moni öljyvahatun parketin valinnut huoltovahaa parkettiaan ohjeiden mukaisesti pari kertaa vuodessa. Tai edes kerran. Epäilen, ettei kovinkaan moni. Itselläni ei ole ainakaan pienintäkään halua siirrellä tavaroita ja huonekaluja ees taas pari kertaa vuodessa lattian vahauksen tieltä.

Homma tietenkin aloitetaan purkamalla vanha lattia pois. Näin saadaan aikaan ainakin vuosi pari sitten kovasti trendikäs betonilattia.

Seuraavaksi asennetaan alusmateriaali. Tähän asti kaikki on vielä aika helppoa ja mukavaa.

Sitten aletaan päästä tosi toimiin ja vähäksi aikaa kaikki helppous ja mukavuus katosivat kuin mattoveitsellä leikaten. Jos joku muukin harkitsee Parlan parketin asentamista, niin tässäpä täsmävinkit Parlan ohjeiden seuraamiseen:

1. KATSO tarkkaan mitä asennusvideon ukko tekee sillä kädellään, jossa ei ole lyöntikapulaa
2. Älä ota kirjoitettuja ohjeita aivan kirjaimellisesti

Erilaiset lukkoponttiparketit ja -laminaatithan asennetaan niin, että rivin n+1 urosponttinen sivu asennetaan rivin n naaraspontin huulille ja sitten kullekin parketille ominaiselle menetelmällä  klikataan/kilkutellaan/nytkytellään/hytkytellään/kiroillaan palaset tiiviisti yhteen.

Parlalla heidän ParlaFix-parkettinsa vastaava ohje kuuluu näin:
"Laudan pitkänsivun urospontti asetetaan kevyesti edellisen laudan naarasponttiin siten, että lauta jää lepäämään omalla painollaan hieman pystyyn. Lautaa ei saa vääntää kiinni. Naputa kevyesti lautaa pitkänsivun pontista asennuskalikalla kunnes se laskeutuu alas."

Tähänhän me uskoimme kuin toiset KonMariin. Jos olisimme olleet uskossamme väkeviä, harrastaisimme kevyttä naputtelua edelleen jossain olohuoneen puolen välin paikkeilla. Ei nimittäin tapahdu yhtikäs mitään jos naputtelee kevyesti. Siirryimme siis naputtelemaan raivoisasti. Kolmen parkettirivin jälkeen Mr Vanha Jäärä oli erittäin hikinen ja tavattoman kiukkuinen ja jonkin matkaa parketin ponttia oli aivan paskana ankarasta hakkaamisesta. Siinä vaiheessa laitettiin kalikat ja vasarat pussiin siltä päivältä.

Palattiin tuijottamaan asennusohjevideota. Onko siinä jokin piilosanoma, jota emme ole huomanneet? Kyllä siinä oli. Ukkohan painaa vapaalla kädellään parkettia alas samalla kun naputtelee toisella kädellä. Ilmeisesti hän ei ollut lukenut ohjetta, jossa sanotaan, että lautaa ei saa vääntää kiinni. Seuraavana päivänä uusin menetelmin työn touhuun. Isäntä naputtaa - ei tosin edelleenkään kovin kevyesti, sillä siitä ei ole mitään hyötyä - ja samalla emäntä painaa kädellä parkettisiivua kohti lattiaa. Kas, näinhän tämä alkoi sujua. Asennusvideossa esiintyvä parketti on kyllä jotain erityismallia, sillä meidän parkettimme ei todellakaan niin hentoisella naputtelulla olisi asettunut paikoilleen millään. Meidän puuhistamme olisi kyllä saanut paljon hauskemman asennusvideon - jätimme sen kuitenkin tekemättä.

Loppujen lopuksi raskain vaihe tässä projektissa kolmen ensimmäisen parkettirivin jälkeen oli tavaroiden roudaaminen ees taas. Onhan se ihan kivaa että on satoja kirjoja, cd- ja lp-levyjä silloin kun ne vain nököttävät paikoillaan hyllyssä. Mutta niiden kiikuttaminen sinne ja takaisin ei ole ollenkaan niin hauskaa. VegeJäärän entinen huone muistutti jossain vaiheessa huonosti ylläpidettyä kirpputoria. Ja saunahan on aina oiva säilytyspaikka.

Kaikkein pahin homma oli eteisen miljoonakaapin purkaminen ja siirtäminen. Ikean kalusteet eivät aina ole suunniteltu kestämään uudelleen kokoamista, mutta onneksi tämän kaapin liukuovimekanismi sen kesti. 

Vielä sananen toleransseista. Parketin reunan ja seinään väliin pitäisi jättää 10 mm rako parketin elämisen varalta. Normaali jalkalista on 12 mm paksua. Siinähän on huikeat 2 mm pelivaraa välttää rako jalkalistan edessä. Normitalo on rakennettu niin, että seinät kiemurtelevat hiukan sinne tänne. Että kun parkettisoiron alkupäässä on 10 mm rako seinään, niin loppupäässä saattaa hyvinkin olla 14 mm rako. Tarkka ihminen olisi tietenkin sahannut päädyt tarvittaessa vinoon. No, me emme vaivautuneet siihen saatikka edes kovin tarkkaan mittaamiseen. Menetelmä oli ennemminkin että parkettisoiron alkupäässä oli 12 mm rako ja loppupäässä 16 mm rako. Oho. Onneksi on paljon huonekaluja seinän vierustalla...

Jalkalistojen asentamisessa Mr Vanha Jäärä kyllä kaiken kaikkiaan tsemppasi ja kunnostautui. Ei voi kuin nostaa ison peukun pystyyn tästä työn jäljestä.

Ja ilmeisesti myös siitä, että listat ylipäätään asennettiin heti lattian asentamisen jälkeen. Joku miehen työkaveri oli nimittäin kysynyt hiukan hämmästellen, että meinaatko asentaa listatkin saman tien. Kaipa sitä sitten todellakin on ihmisiä, jotka saattavat asua pitkiäkin aikoja ilman jalkalistoja.

Muutama vuosi sitten kun aloin höpistä olkkarin lattian vaihtamisesta, eräs ystävä kysyi "Miksi?" Ehkäpä tämä kuva makuuhuoneen ja eteisen rajamaastosta vastaa kysymykseen.

Aivan lähiaikoina ei kyllä ruveta makkareiden lattioita vaihtamaan ja tällainen parketti olisi turhan järeää makkareihin muutenkin. Onpa jotain puuhaa tuleville vuosillekin - niin kauan kun jaksetaan könytä lattialle ja ylös tuhat kertaa vuorokaudessa!