Upponallet ja käsityökallet

Kuluneen viikon aikana olen katsonut enemmän uppopalloa kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä - mikä ei ole kauhean paljon, mutta huomattavasti enemmän kuin 99,9%:lla Maapallon väestöstä. Suomessa on meneillään lajin EM-kisat. Ai et ole kuullutkaan? No kas, mikään valtaisan tunnettu laji ei ole kyseessä vaikka tällä kertaa laji ja kisat ovatkin saaneet aika paljon julkisuutta. Kummipoika Seniorin pikkuveli oli haastateltavana oikein televiisioissa, Ylen Aamu-tv:ssä ja Iltalehdessä oli lajista juttu, jossa oli haastateltu em. poikien isää. En aio tässä nyt perehtyä uppopallon saloihin, varsinkaan siksi, koska en ymmärrä siitä hölkäsen pöläystä, mutta sitä katsellessa tuli auttamatta mieleen, että kaikkea merkillistä sitä ihmiset harrastavatkin. Mutta voisi kai sitä ihmisellä huonompiakin harrastuksia olla. Uppopallossa ei näköjään esimerkiksi pienestä tai vähän isommastakin ylipainosta ole haittaa, melkein koko Norjan joukkue muistutti ruumiinrakenteeltaan hylkeitä. Ilmankos ovat niin hyviä. Merileijona ui ja sukeltaa paremmin kuin rantaleijona. 

 Kisastudio

Eräs urheiluharrastuksen valintaan vaikuttava luonteenpiirre on ehdottomasti kilpailuhenkisyys. Jos ei ole yhtään kiinnostonut pelaamisesta saatikka voittamisesta, ei varmastikaan kannata ryhtyä uppo- tai miksikään muuksikaan palloilijaksi. Kanssaihmistensä kilpailuhenkisyyttä on helppo tarkkailla lautapelien yhteydessä. Jotkut ottavat ne kovin tosissaan, jotkut pelaavat vain lämpimikseen. Ja kaikkein patologisimmat tapaukset eivät pelaa ollenkaan, koska eivät kertakaikkiaan kestä häviämistä edes Afrikan tähdessä.

Itse en todellakaan ole kilpailuhenkinen enkä ole koskaan jaksanut innostua mistään joukkuepelistä enkä yksilölajeissakaan kilpailemisesta. Tanssi onkin tällaiselle kilpailuvietittömälle nyhverölle oikein erinomainen laji. Kyllähän tanssissakin kilpailuja järjestetään, mutta en kyllä tunne pienintäkään vetoa siihen suuntaan. On aivan tarpeeksi jännittävää ja adrenaliinitasoja nostattavaa kokeilla paritanssitunnilla opittua monimutkaista kuviota ensimmäistä kertaa julkisuudessa tanssilavalla. Kuvio kuin kuvio saattaakin muuttua ns. Titanic-liikkeeksi eli päättyä katastrofiin.

Harrastukset voidaan jakaa ainakin kahteen tyyppiin: liikunnallisiin ja taiteellisiin. Lisäksi on olemassa postimerkkien keräily. Tanssi on yhdistelmä näitä kahta tyyppiä. Käsityöt kuuluvat pääasiassa taiteellisten harrastusten ryhmään, mutta toisaalta käsitöitä tehdessään voi saada erinäiset niska- ja hartiaseudun lihasryhmät huomattavasti pahempaan jumiin kuin missään liikuntaharrastuksessa. Kuluneella viikolla tuli uppopallon seuraamisen ohessa myös ommeltua pitkästä aikaa. Tuotoksia näkyy kuvissa. Mikäli palkkatyössä ei tunnu syntyvän mitään näkyvää tai hyödyllistä, erilaiset käsityöt ovat erittäin suositeltu vastapainoinen vapaa-ajan harraste. Ja töissä hankittu niskajumi täydentyy entisestään.

Ensi viikolla oma palkkatyöni alkaa taas haitata harrastuksia. Mutta sairasloma on ollut kaiketi riittävä sikäli, että olen jaksanut palata edes harrastusten pariin. Voisi kuvitella, että onnellisia ovat ne, jotka voivat muuttaa harrastuksensa elannoksi. Ei muuten kuitenkaan lähivuosina kannata haaveilla rikastuvansa ammatti-uppopalloilijana. Mutta vaarana voi toisaalta olla, että harrastus alkaakin maistua puulta, jos siitä joutuukin repimään elantonsa. Tämä vaara lie erityisen suuri puusepillä, heh heh. Tähän puujalkavitsiin päätämme tältä erää.