Moni kakku päältä kaunis

Vanha Jäärä on taas pakertanut sorvin ääressä pari viikkoa puolipäiväisesti ja turhautuminen valtasi mielen välittömästi, kun tällä viikolla selvisi, mikä on yksi tiimimme prioriteeteista lähitulevaisuudessa. Teemme kauneusleikkauksen tai annamme ainakin botox-pistoksen tiimimme varsinaiselle lopputuotteelle, jotta erilaiset johtajat vakuuttuisivat siitä, että työmme on tärkeää. Jaaha. Kun tämä tieto vihdoin läpäisi tajuntani, aloin ensimmäiseksi hakata otsaani neuvotteluhuoneen pöytään.

Laajemmin ajatellen ei ole kyse vain siitä, että johtoporras on niin tyhmää, että tällaiset kauneusleikkaukset vetoavat heihin, vaan siitä, että kukaan muukaan ei näe kakun kuorrutusta syvemmälle. Erityisesti tämä on nähtävillä asuntokaupassa.

Etenkin ruotsalaisissa, mutta enenevissä määrin myös suomalaisissa myynti-ilmoituksissa asunnot ovat stailattu aivan viimeisen päälle ja kuvia on runsaasti. Ei minulla sinänsä sitä stailausta vastaan mitään ole, uuden ammattikunnan syntyhän on vain hyvä asia. Mutta monissa myyntikuvissa ei näy itse asunnosta kuin pieni kaistale seinää ja keskiössä on jokin kauppaan oletettavasti kuulumaton harkitusti aseteltu kasa irtaimistoa. Tähän tyyliin. Huom: Karhut eivät todellakaan kuulu kauppaan, jos talomme joskus myymme.

Jos asunto on rumasti sisustettu ja täynnä ei-trendikästä roinaa, kauppoja ei synny. Onneksi! voimme todeta nykyistä edellisen asuntomme tapauksessa. Kyseinen asunto oli ollut pitkään myynnissä ennen kuin me törmäsimme siihen eikä yhtään tarjousta ollut tullut. Me havaitsimme heti, että asunnossa ei ollut yhtikäs mitään vikaa. Keittiöremonttia se kyllä kaipasi, mutta sehän on pikku juttu. Tarjousten tekijät kuitenkin ilmeisesti karkoitti pieneen keittiöön tungetut kolme erilaista pakastinta, aivan täyteen rumia huonekaluja ja kuihtuvia viherkasveja tungettu olohuone ja postimerkin kokoinen piha, josta puolet valtasi ränsistyvä pensasaita ja loput sekalainen joukko rehuja ja vadelmaa, joiden sekaan ei juurikaan mahtunut edes seisomaan. Kaupat tuli ja raivaussaha alkoi heilua! Keittiöstä ei tullut ollenkaan hullumpi kun sieltä ensin kantoi kolme pakastinta pois ja vaihtoi kaiken muunkin. Vieläkin muistelen kaiholla noita välitilan kaakeleita. Mr Vanha Jäärä tosin muistelee niitä kauhulla, sillä ne olivat lähes timantinkovaa ainetta, johon ei tahtonut saada reikää edes iskuporakoneella.

Nykyisen asunnon tapauksessa ei myöskään jouduttu kamppailemaan kilpailevien tarjousten kanssa, vaikka "stailaus" edusti aivan päinvastaista tyylisuuntaa kuin edellisessä asunnossa. Tuolikin on löytänyt kaverin olkkarin nurkassa!

Eipä ole mitään isompaa vikaa tässäkään asunnossa vaikkei tätäkään kukaan muu halunnut. Toisilla ihmisillä on kyky nähdä pintaa syvemmälle ja toisilla ei. Töissä, asunnoissa, ihmissuhteissa...ja kakuissa! Nam. Huomenna taidankin pyöräyttää reilusti räjähtäneen näköisen mansikka-marenkikakun, josko sen voimalla jaksaisi vielä viikon töissä ennen lomaa!