Outo talo

Sisustusbloggaaja en ole eikä minusta sellaista koskaan tule, kun en tunne halua pysyä ajan hermolla kirjoittamalla esimerkiksi seinääni HOME. Enkä myöskään ymmärrä mitä vitsiä on julkaista 10 kuvaa jostain kukkamaljakosta hiukan eri kuvakulmasta. Mutta tehdäänpä silti tällä kertaa talobloggaus ja kerrotaan meidän talon oudoista alkuperäispiirteistä, jotka vielä yli kuuden vuoden asumisenkin jälkeenkin meitä ihmetyttävät - ja osin ilahduttavat.

Talon myi meille silloin noin 55-vuotias hyvin rauhallisen, hiljaisen ja vaatimattoman oloinen marimekkoon pukeutuva lastenneurologi. Naisen tyylistä ei olisi mitenkään voinut arvata, että hän halusi petrata perus-talopakettia tilaamalla normaalin huonekorkeuden sijaan korkean olohuoneen.

Tämä ominaisuus meitä aina ilahduttaa, mutta sen kustannuksella jäi rakennusvaiheessa joitakin muita ehkä hivenen tärkeämpiä ja käytännöllisempiä ominaisuuksia pois.

Rakennuspiirustuksista löytyy takka, mutta sellaista ei talosta löydy vaikka kuinka etsisi. Sen kuuluisi olla tässä kuvassa oikealla näkyvän pehmopallin paikalla.

Vastapäätä olematonta takkaa oli alkuperäisessä keittiössä halkolaatikko. Se onkin tosi kätevä varuste takattomassa talossa. Sen tilalle hommasimme oikopäätä pakastimen, koska talossa ollut ruma ja ikäloppu pakastin taas oli syrjäyttänyt siivouskomeron, joten huushollissa ei ollut siivouskomeroakaan ollenkaan. Mutta olipa halkolaatikko. Ehkä siellä säilytettiin imuria.

Siivouskomerona saattoi toimia myös kodinhoitohuone, jossa ei ollut minkäänlaisia kalusteita. Ei ole tosin vieläkään, koska en näe niille tarvetta. Mitä ihmettä ihmiset säilövät niissä kodinhoitohuoneista löytyvissä keittiönkaappien kaltaisissa kalusterivistöissä? Lattiassa oli reikä lavuaarin viemäriä varten, mutta ei kuitenkaan vesiputkia lavuaarin hanaa varten. Jakotukki törrötti tyylikkäästi suoraan ylös lattiasta mitenkään kainostelematta. Mikä mielenkiintoisinta, vesiputket sojottivat suoraan ylös talon betonisesta pohjasta. Jos pyykkikone räjähtäisi, vesi valuisi suoraan talon perustuksiin. Rakensimme hädissämme puusta pienoisen silokonilla saumatun aidan jakotukin ympärille estääksemme enimmän veden valumisen perustuksiin vaikkapa lämminvesivaraajan haljetessa. Samoin nikkaroimme purettujen vaatekaappien rakenteista näkösuojan jakotukille. Näkösuojakaan ei ollut kovin tyylikäs kunnes Mr Vanha Jäärä sai miehille täysin epätyypillisen sisustuspuuskan noin vuosi sitten ja ehdotti näkösuojan verhoilemista kankaalla. Aika hyvähän siitä tuli vanhalla vahakankaalla päällystettynä.

Oudoin juttu oli kuitenkin kylpyhuone, jossa oli noin 15 vuoden ajan ollut "wc-varaus".

Siis että joku ihminen haluaa sijoittaa rahansa korkeaan olohuoneeseen, mutta jättää vessanpytyn tilalle reiän lattiaan? Talossa on toinenkin vessa, joten pihan perällä ei sentään tarvinnut asioida, mutta kuitenkin. Voisin vielä ymmärtää, että tietyntyyppinen hörhöihminen tekee niin, mutta talon rakennuttaja ei todellakaan vaikuttanut miltään hörhöltä. Noh, me korjasimme tilanteen - tai kätevä remonttireiskamme Vatanen sen kyllä teki - ennen sisäänmuuttoa tehdyn kylppäriremontin yhteydessä.

Kuusi vuotta tässä on nyt asustettu ja alkuperäisistä kummallisuuksista on vielä korjaamatta puuttuvan takan asentaminen. Sitä ennen pitäisi kuitenkin vaihtaa olkkarin lattiakin. Aika aikaa kutakin - omakotitalostahan eivät hommat lopu. Kun saa toisessa päässä taloa remontin valmiiksi, saa aloittaa toisesta päästä uudestaan. No, ehkei ihan. Mutta pieni remontti silloin tällöin piristää kummasti kun saa purkaa parisuhdepatoumiaan!