Myös tipaton tammikuu ärsyttää Vanhaa Jäärää - taidan jupista tästäkin joka vuosi. No, kai minä saan jupista jos muut saavat sitä viettää. Suurelle osalle tipatonta viettävistä orastavista alkoholisteista yksi viinaton kuukausi on vain syy jatkaa alkoholin käyttöä entiseen malliin vuoden muut 11 kuukautta. Sillä vain todistetaan itselle, että jos pystyn olemaan kuukauden juomatta kokonaan, ei minulla VOI olla minkäänlaista alkoholiongelmaa. Onneksi tipattoman viettäjiä ei ole sentään niin paljoa, että heistä aiheutuisi kohtuuttomia tulonmenetyksiä ravintoloitsijoille! Joku keksii vielä kahvilanpitäjien kiusaksi kahvittoman kesäkuun!
Pallovalovati jatkaa sisustuksessa loppiaisen jälkeenkin, kaikki valo on arjessa tarpeen!
Vanha Jäärä on urheillut sinnikäästi ja innovatiivisesti (kuinka urheilla liikuttamatta jalkoja, kas siinäpä pulma) hajonneen nilkkansa kanssa koko kahden viikon joululoman ja alkoholin käyttökin on ollut sangen vähäistä, mutta voi sitä suklaan ja joulutorttujen kavalkadia, joka on leipäläpeeni iloisesti marssinut. Niinpä tämän viikon maanantaina koitti karu arki. Hah. Ei hyvin sujunut. Onneksi ei ole alkoholiongelmaa, tipattomani kariutuisi heti alkuunsa.
Arkiherätyskin oli karu, mutta ei niin karu kuin monella vuorokausirytminsä tyystin sotkeneella. Kertokaapa olemmeko ihan perverssejä kun meillä on lomalla herätyskello soimassa klo 8. Maanantaiaamuna normaali arkiaamiainen, kaksi palaa ruisleipää kevytjuustolla ja kuppi teetä. Töissä kevyt kenttälounas eli salaattia ja pari palaa leipää. Kotiin päästyään olikin sitten jo niin nälkäkuoleman partaalla, että piti tehdä ensin ruoanlaittoruokaa eli syödä pari riisikakkua maapähkinävoilla (omituinen herkku, jonka Jäärä Junior on minulle opettanut) ennen kuin pystyi alkamaan laittaa varsinaista ruokaa.
Ritarinkukatkin onneksi jaksavat vielä ilahduttaa meidän arkeamme.
Maanantai-iltana oltaisiin normaalisti menty paritanssitunnille ja ostettu sieltä palatessa Lidlistä parit saksansämpylät (70-luvun lapset tuntevat tämän termin vaikka Lidl kutsuu niitä vain vehnäsämpylöiksi, mutta saksansämpylöitähän kaikki Lidlin sämpylät ovat, hah haa) ja Vanhat Autot-karkit. Mutta ei tällä nilkalla paljoa parketilla pyörähdellä. Niinpä Mr Vanha Jäärä lähti jumppaan ja minä jäin yksin kotiin himoamaan sokeria. Kas, pakkasessa oli vielä torttutaikinalevyjä...ei muuta kun taikinaa sulamaan. Taikinan sulattaminen ja paistaminen kesti niin kauan, että ensiavuksi piti ottaa mukillinen Dufvenkrooksia.
Siis mitä? Chilin ja suklaan makuista ruotsalaista glögiä. Suosittelen hankkimaan jos Ruotsissa poikkeatte! Glögimukillisen lämpiäminen mikrossakin kesti niin kauan, että sen aikana piti kauhoa kaksin käsin rusinoita naamaansa. Helkkarin kauan kesti myös tortuntäytteen jäähtyminen syömäkelpoiseksi, en sentään polttanut suutani!
Odottavan aika on pitkä ja uunin luukku saastainen.
Täytteen jäähtymistä odottavan aika on myös pitkä.
Ei siis aivan kitkatta sujunut paluu arkeen. Yli 20 asteen pakkasetkaan eivät varsinaisesti ole auttaneet asiaa. Keskiviikkona paluuta kevensi ja ruokavaliota raskautti loppiainen, lisää natsitorttuja ja loput pakastetaikinapiparkakut...Mitään terveen elämän tai muitakaan uuden vuoden lupauksia en tee, rusinoiden mussuttaminen liittyi siis aivan normaalin arjen aloittamisen haasteisiin. En muutenkaan harrasta mitään lupailua itselleni tai kenelläkään muulle. Ja miksi ihmeessä jonkinlainen elämänmuutoksen aloitus pitäisi muutenkaan ajoittaa juuri vuoden vaihteeseen? Vai pitäisikö? Onko lukijoissa tammikuussa uuden uljaan elämän aloittavia? Haluaisin kuulla perusteluja sille, miksi juuri nyt. Miksei tipatonta voisi viettää toukokuussa? Tai miksei mieluimmin voisi vähentää alkoholin käyttöään tasaiset 8,3% (=1/12) ympäri vuoden? Miksei kuntoilua voi aloittaa marraskuussa? Kertokaa jos tiedätte!
Täällä yksi EI elämäntapamuutoksia aloittanut ilmoittautuu :-) Myöskään tipatonta tammikuuta en vietä :-)
VastaaPoistaHieno homma, niin sitä pitää! :-)
PoistaEi täälläkään tule vuosien vaihteissa muutoksia elämäntapoihin. Olen samaa mieltä noista tipattomista yms, nytkin moni viettää sokeritonta tammikuuta että saa sitten hyvillä mielin sokeroitua loppuvuoden. Ainut mihin olen osallistunut on muoviton syyskuu vaikka tuntuu, että yksittäisen ihmisen teko on vain hyttysen kakka valtameressä.
VastaaPoistaMeilläkin on moni asia tapahtunut viime aikoina hitaasti mutten ole tyytynyt rusinoihin vaan mässyttänyt pähkinät myös ;) eikä pähkinät ole edes hyviä
Tuo on jo paha, että syö pähkinätkin vaikkei ees tykkää niistä ;-)
PoistaEnpä oo muovittomasta syyskuusta kuullutkaan. Kuulostaa hankalalta lievemmässäkin muodossaan eli siinä, ettei saisi ostaa mitään, missä on muovia. Melkein kaikissa pakkauksissa on muovia. Ja jos ei saisi käyttää mitään, missä on muovia, niin tulisipa nettitaukokin ;-)
Mulla on jo useamman vuoden ollut tipallinen joulukuu. Muut kuut puolestaan ovat tipattomia. Samoin syön suklaata ja mieluisia leivonnaisia ihan niin paljon kuin huvittaa joulukuussa, lopun vuoden olen syömättä. Se on jotenkin ylen helppoa, kun ei tarvitse tehdä päätöksiä, syönkö nyt liikaa, pitäisikö jättää tämä väliin vai söisikö vai joisiko. (Kyläilyillä syön muulloinkin, kun en halua "tehdä tästä numeroo". Alkoholia en kyläilyillä juo. Vain kaksi kertaa vuosien saatossa olen törmännyt tilanteeseen, ettei ollut alkoholitonta vaihtoehtoa, mutta tokihan silloinkin hanasta tuli vettä)
VastaaPoistaToihan on paljon järkevämpää kuin yhden tipattoman tai herkuttoman kuukauden pitäminen- mutta vaatii luonnetta! Nostan hattua! Alkoholin mä voisin jättää tarvittaessa pois vaikka kokonaan, mutta kaikki sokeripitoinen...ei pysty :-(
PoistaSokeri onkin pahinta kaikista! Parhailleen kamppailen sen pois jättämiseksi. Ei kokonaan (en kyttää esim ruuasta, sisältääkö sokeria), mutta namit, pullat yms. Viikko takana ja jostakin luin, että pitäisi helpottua 28 sokerittoman vuorokauden jälkeen. Voi olla, että helpottuu, mutta himo ei kyllä ainakaan minulla poistu kokonaan. Olen kokeillut tätä aiemminkin. Lahduin silloin 4 kuukaudessa 7 kiloa! Se oli hyvä bonus, mutta tärkeämpi motivaattori on päänsärkyjen vähentäminen. Aika pitkään myös pystyin pitämään kiinni sokerittomuudesta, mutta kun kerran lipsahti, niin lankesin aivan täysin. Sokeriholisti siis.
VastaaPoistaTämä minun uusi yritys ei tavallaan liity vuodenvaihteeseen mitenkään, mutta nyt oli hyvä kohta taas ryhdistäytyä. Katsotaan kuinka käy.
Mä oon kans ihan totaalinen sokeriholisti enkä pysty edes kuvittelemaan yrittäväni luopua siitä. Laihtuisin taatusti ihan järjettömästi jos jättäisin kans karkit ja pullat pois, jogurttien yms sokerin vahtaaminen nyt ois jo tosiaan ihan hillitön vaatimus. Tsemppiä yritykseesi! Vai että 28 päivän jälkeen pitäisi helpottaa...useista asioista sanotaan, että muutamassa päivässä helpottaa, 28 päivää on pirskatin pitkä aika!
PoistaAsiaa. Kuulun myös niihin, jotka eivät lupaa, eivätkä vietä tipattomia :) Jokainen toki halunsa mukaan, mutta mulla on suuria vaikeuksia suhtautua vuoden vaihtumiseen juurikaan sen isompana asiana kuin eri vuosilukuna päivämäärässä. Ei oo elämä muuttunut eriksi ja ihanaksi kerran vuodessa klo 00:00 :))
VastaaPoistaAjanlaskuhan on ihmisen keksimä juttu. Joo, maalla kestää vuoden kiertää aurinko ja se ei ole ihmisen keksimä juttu, mutta sehän on täysin keinotekoista päättää, että juuri tässä kohtaa alkaa uusi kierros ja ampua raketteja ja päättää lähteä jumppatunnille sen kunniaksi.
PoistaTuumin muuten nihilistisesti ihmisten raketteja katsellessani uudenvuoden yönä, että siinähän paukuttelette ja luulette, että vuonna 2016 saatte lottovoiton tai jotain, mutta todennäköisimmin teidän perheitä kohtaa työttömyys ja/tai vakava sairaus. Buaahhahhhaaa! Yes, mä oon ikävä ihminen...