perjantai 18. syyskuuta 2015

Oma koti ihka eka

Ennen hiihdettiin kouluun ja töihin kesät talvet, leluja oli vähän ja nekin patterin välissä! Ei nykynuorisosta ole mihinkään kun autolla pitää päästä joka paikkaan ja ensimmäiseen omaan kotiinkin pitää saada upouusia huonekaluja!

Vanhan Jäärän ensimmäisessä omassa - silloisen poikaystävän kanssa jaetussa - kodissa oli makuuhuoneessa Ikiwanhojen Jäärien (siis vanhempieni) vanhat (oikeasti vanhat, hiukan yli 20 vuotiaat) sängyt, he käyttivät tilaisuutta hyväkseen ostaakseen itselleen uudet. Oli myös vanhempieni vanha kirjoituspöytä, aito umpipuinen Muurame jostain 60-70-lukujen taitteesta ja HOAS-talomme siivousurakasta löytynyt kirjahylly. Olkkarissa Ellokselta halvalla ostetut sohva ja sohvapöytä, tv-tasona omassa huoneessani ollut stereotaso. Jouduimme joksikin aikaa pakoon totaaliremonttia ja väliaikaisessa asunnossa keittiössä oli seinään kiinnittyvä klaffipöytä, jonka klaffimekanismi oli rikki, joten oli vain pöytälevy. Sen alle kasasimme kaljakoreja, niin ei tarvinnut japanilaiseen tyyliin ruokailla. Näin ennen.


Muurame palvelee kodinhoitohuoneessa

Nyt on niin, että Muuramen kirjoituspöytä ei enää jatka matkaansa äidiltä tyttärelle enää kolmannessa polvessa. Tytär jatkaa hyväksi havaitsemaansa linjaa ja tekee koulutyöt jatkossakin ruokapöydän ääressä. Eikä yksiöön mahdukaan sekä ruokapöytää että työpöytää. Omassa kodissa vaan ei ole ketään, jolle jupista pakkoruotsista ja jolta kysyä apua matematiikassa ja fysiikassa. No, ÄPP toimii yhä. Ja kyseinen ruokapöytä on sentään äidiltä tyttärelle kiertävä laatukaluste, vanha kunnon Alvar Aalto.

Mitä tapahtuu lapsen entiselle huoneelle? Sitä ei pidä jättää teinimuseoksi neuvoi Hesari pari viikkoa sitten ja opasti, kuinka tehdä siitä pukeutumishuone. Pukeutumishuone! Tarvitaanko siihenkin oma huone? Pitäiskö ehkä erikseen olla riisuutumishuone? Kyllä myös erillinen hampaidenharjaushuone olisi poikaa! Puhumattakaan kynsienleikkuuhuoneesta. Järki hoi...Meillä Juniorin huoneesta tulee yhdistetty ompelu/askartelu/vierashuone. Paitsi ettei meillä juuri koskaan käy yövieraita. Älkää kukaan paljastako millekään maahanmuuttoviranomaiselle, että meillä on yksi ylimääräinen huone. Minä en ole valmis ottamaan sinne irakilaisperhettä, valitan. Kaikki kunnia niille, jotka majoittavat pakolaisia kotiinsa, mutta minulle tekee tiukkaa selvitä jo appivanhempien erittäin harvinaisista parin yön visiiteistä.

Vanha Jäärä suosii kierrätyshuonekaluja vielä kauan opiskeluaikoijen jälkeenkin. Isäni kuoleman jälkeen meille muutti isäni kirjahylly. They don't make them like they used to. Katsokaapa tätä viilupintaa. Ei saa Ikeasta tällaista - ei edes Iskusta tai Askosta. Kyllä jostain saa tällaista varmasti vieläkin, mutta maksaa ihan mansikoita ja pari puolukkaa päälle!


...ja pari puolukkaa päälle. Tässä pihamme koko kallisarvoinen sato.


Olohuoneen sohvapöytänä on äitini suvun peruja oleva arkku jostain 1800-luvulta. Tällaisia talonpoikaishuonekaluja näkee toisinaan valkoisiksi maalattuna. Hyi! Pitäisi olla jokin muinaisesineiden suojelulaki, joka kieltää moisen häväistyksen.


Jäärä Juniorin uuteen kämppään ei kierrä ihan yhtä vanhoja ja laadukkaita kalusteita - paitsi se mainittu ruokapöytä. Muut kierrätyskalusteet ovat pääasiassa Ikeaa. Yllättäen Ikeankin lipastot kestävät useamman muuttoreissun, nyt niille koittaa kolmas matka kodista toiseen. Sohva on pakko ostaa uutena, sellaista ei loju nurkissa ylimääräistä - ainakaan tarpeeksi pientä. Käytettyä sohvaa en uskalla hankkia, kun pölypunkkien joukkomurhan jälkeen uusiksi pienlemmikeiksi ja petikavereiksi ovat uutisten mukaan muodostuneet lutikat.



Pitääkö kotoa muuttaneen lapsen uudessa kodissa olla kaikki uutta ja hienoa ja viimeisen päälle sisustettua? Vanhan Jäärän jääräpäisen mielen mielestä ei. Ja toisaalta...pitääkö kenenkään kodissa? Pelkästään uusilla huonekaluilla sisustetut asuntomessukodit näyttävät yleensä väkisinkin huonekalukaupalta.  Ja miksi ihmeessä heittää tai myydä vanhoja ehjiä ja yleensä myös laadukkaita kalusteita pois? Sisustus on parhaimmillaan luonteva sekoitus vanhaa ja uutta.

Jäärä Juniorilla on jonkin verran rahaa ostella kämppäänsä mitä haluaa - osa lapsilisistä päätyi aikoinaan säästötilille. Tähän muuten voisin sanoa, että eivät hyvin toimeentulevat ihmiset mitään lapsilisiä tarvitse kun ne menevät kuitenkin ajokortin hankintaan tai ensimmäisen oman asunnon sisustamiseen. Niin että hallitus huomio, täällä olisi lisää säästökohteita tarjolla! Eikä tämä ollut vitsi. Tuntuu melko hullulta, että Jäärä Junior tulee ostamaan asuntoonsa pyykkikoneen veronmaksajien rahoilla. Nolottaa suorastaan. Että kyllä olisi säästökuurille käyttöä. Verojakin saisi puolestani nostaa progetyyliin.

P.S. Olkoon vaan Suomi tänään seis, mutta meidän työpaikan luottamusmiehiltä tullut tiedote oli aika radikaali ja työtaistelutunnelmaa nostattava. Siinä sanoi mm: "Jos teet tänään etäpäivän, voit osoittaa mieltäsi käymällä vaikka ulkoilemassa lounaan yhteydessä!" Aika hurja veto, kyllä siinä jo hallituksen puntit tutisee kun Vanha Jäärä ja muut insinöörit lähtevät lounasaikaan kävelylle!

6 kommenttia:

  1. Olipa hyvä kirjoitus! Kyllä tuossa kotiin pakolaisten ottamisessa varmaan menee aika monella auttamisen raja… Myönnän, että niin myös meillä. En taitaisi saada poikia enää samaan huoneeseen keskenään enkä itsekään päivää, paria kauempaa pystyisi jakamaan omaa kotiani ventovieraiden kanssa. Niin se vaan on. Valmiimpi olen osallistumaan Suomi- ja pakolaistalkoisiin muulla tavoin tai rahallisesti, vaikka kirpaisisikin. Niinpä niin, olinpa tänään töissä tai en, ihan samat työt odottavat kuitenkin pöydällä eikä niitä kukaan muu tee. Leikkaukset vaan kohdistumaan kaikkiin, niin sillä tästä selvitään. Tämä on edelleen hyvinvointiyhteiskunta, mutta harmi, että ay-liikkeiden dna:han kuuluu oman edun tavoittelu. Kaikki solidaarisuustalkoisiin tulojensa mukaan.

    Toivon, että voin kierrättää kalusteita ja astioita aikanaan omille lapsille ja olla sitten hankkimatta mitään uutta tilalle. Luulen, että kuten teillä - jotain uutta ja jotain vanhaa - muodostaa hyvän lopputuloksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin vakaasti vannonut,etten kirjoita päivän poliittisista kuumista perunoista yhtikäs mitään, ettei tänne synny mitään "juupas-eipäs" -polemiikkia, johon en sitten pystyisi kuitenkaan olemaan kommentoimatta kärkkäästi. Mutta en pystynyt hillitsemään itseäni ;-)

      Lounasaikaan täällä kuitenkin ukkosti, joten en viitsinyt lähteä protestikävelylle - mutta mulla onkin protestoitavaa lähinnä muutamaa ay-pomoa vastaan ja ne ei ois tainneet mun protestimarssiani noteerata ;-)

      Poista
  2. En ota nyt kantaa poliittiseen keskusteluun. Halusin vaan tulla ihastelemaan tuota arkkua. Niin on nätti :) Löytyykö siitä tarkka vuosiluku kaiverrettuna? Tuollaisesta haaveilen itsekin, mutta taitaa olla tyytyminen uuteen, kun oikeasti vanhat maksavat hurjan paljon eikä suvussakaan ole tuollaista, vaikka kuinka perintöä odottelisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, ei tästä ollut tarkoitus poliittista keskustelua tullakaan!

      Arkun on joku sukulainen joskus maalannut sisäpuolelta valkoiseksi - onneksi vain sisäpuolelta. Siellä lie vuosiluku ollut, mutta eipä näy enää. Talo, josta arkku on kotoisin, on rakennettu 1838, joten veikkaisin arkun olevan suunnilleen samoilta ajoilta.

      Poista
  3. Kyllä perityissä huonekaluissa on se paras jokin! Kaikki mikä minulle on siirtynyt edellisiltä sukupolvilta on visusti jemmassa eikä missään tapauksessa ostetan uutta tilalle. Poika saa sitten joskus ja toivottavasti osaa niitä arvostaakin.
    Olisinpa minäkin saanut Muuramea ja Artekia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köyhempään suuntaan mennään meillä...tytär saa vaan Ikeaa...nojoo ja sen yhden Artekin. Lisää Ikeaa käytiin ostamassa myöhemmin perjantaina, on ne vähän eri hintaisia kuin Artekin tuotteet ja toki eri laatuisiakin, mutta läheskään NIIN paljon huonompia, kuin mitä hinta antaa ymmärtää. Artek on ihan ylihintainen, en usko että Alvar Aalto aikoinaan tarkoitti suunnitella huonekalujaan vain rikkaiden ostettaviksi.

      Poista