You're how old?!!

Vanha Jäärä täytti kuluneella viikolla vuosia. Viikon lisäksi Vanha Jääräkin on melko kulunut. 47 vuotta plakkarissa. Onkos tämä nyt sitä keski-ikää? Ei ole kyllä ilmaantunut kummankaan sukupuolen tyyppioiretta vielä: tarvetta pukeutua leopardikuosiin tai ostaa moottoripyörää. Kumpi sitten on kummankin sukupuolen tarve...ja tuo leopardikuosi taitaa kuulua niille, joilla eläkeikä jo loittonee eikä lähene.

Sain kyllä ihan parhaan synttärikortin supertaitavalta korttiaskartelijaystävältäni:

Kortin tekstiosuudessa minut toivotetaan tervetulleeksi "ainakin kymmenensata-vuotiaiden" joukkoon. Sen ikäiseksi kortin lähettäjän kohta 5-vuotias poika arvioi äitinsä ikätovereineen. Ja äitinsä on saman ikäinen kuin minä.

Siinä missä murrosikää lähestyville ja heidän vanhemmilleen on tarjolla runsaasti materiaalia kyseisen iän mukanaan tuomista henkisistä ja fyysisistä muutoksista, keski-ikää lähestyvää ei kukaan  varoittele etukäteen siitä, mitä on lähivuosina edessä. Ehkä on parempi niin, tuhti keski-ikää lähestyvän tietopaketti saisi lukijansa luultavasti hankkimaan köyttä.

Köyttä mulle tosiaan...Lucy Liu on saman ikäinen kuin minä! Kuva täältä.

Muutamia keski-ikäisen tunnusmerkkejä, jotka tunnistan itsessäni:

Keski-ikäinen ansaitsee aplodit könyttyään ylös lattialta. Marco Bjurström kertoi jossain tanssikoulunsa juhlassa tarinaa siitä kuinka Sormusten herra -aiheinen produktio oli ollut voittoisa jossain tanssikisoissa matkatavaroiden katoamisesta ja muista vastoinkäymisistä huolimatta. Tarinassa "hieman pyylevät nelikymppiset hobitit heittäytyivät välillä lattian pintaan ja saivat yleisöltä joka kerta huikeat aplodit onnistuttuaan nousemaan lattialta ylös". Usein tuntuu todella siltä, että ansaitsisi aplodit onnistuttuaan nousemaan lattialta ylös. Selkä on aina, etenkin aamuisin, erittäin jäykkä ja kipeä varsinkin jos ei ole harrastunut liikuntaa vähään aikaan kuten vuorokauteen. Selkä on jäykkä ja kipeä myös jos on viime aikoina - kuten korkeintaan vuorokausi sitten - harrastanut liikuntaa. Niin että ei oo helppoa.

Keski-ikäinen tarvitsee lukulasit tai monitehot. Tai jatkokäsivarret, jos ei ollut entuudestaan likinäköinen. Likinäköinen voi aina ottaa rillit pois ja zuumata tekstin kiinni nenänsä päähän. Mrs Vanhaa Jäärää naurattaa aina kun Mr Vanha Jäärä siirtelee kännykkää vuoroin kiinni nenän päähän ja vuoroin mahdollisimman kauas käsivarren päähän. Ei kännykällä surffaamista ole todellakaan suunniteltu keski-ikäisten huviksi. Myös erilaisten pakkausten tekstit ovat mystisesti pienentyneet. Lähinäön heikkenemisestä olin sentään kuullut, mutta kukaan ei varoittanut siitä, että näön tarkentaminen läheltä kauas ja päin vastoin vie aina vain kauemmin ja kauemmin. Nuorena pystyi sujuvasti sukkuloimaan tv:n ja kirjan välillä, vaan ei enää. Fiktiivinen surina vaan kuuluu silmistä kun linssi yrittää epätoivoisesti tarkentaa katsojan haluamaan kohtaan.

Keski-ikäistä kun hiukan puristaa jostain kohtaa tai katsoo tarkemmin (lukulaseilla tai ilman), niin selluliittimuhkuroissa ja rypyissä löytyy. Kohta alkaa löytyä varmaan maksaläiskiäkin. Päälaki lienee ainoa sileä kohta, mutta se on sentään vielä toistaiseksi melko hyvin hiusten peitossa. Mutta yksikään niistä hiuksista ole vielä harmaa!!

Eli ei sittenkään köyttä mulle, katsokaa vaikka tätä harmaapartaista ikätoveria! Hah! Kuva täältä.

Mikään edellämainituista ei silti oikeastaan haittaa, sillä fyysisen rapistumisen vastapainoksi mieli on seestynyt ja selkeytynyt. Mitä ihmeen väliä on, sillä jos vähän kolottaa ja rypistyy, kunhan päässä ei riehu samanlainen sekamelska kuin nuorena? Ja elämä on helppoa kun Stockmannille voi ihan hyvin mennä tuulipuvussa ja hienoonkin ravintolaan syömään ilman meikkiä. Sikäli kun juuri koskaan tulee tehtyä kumpaakaan. Olen kai aina ollut keski-ikäinen siinä mielessä, että käytännöllisyys voittaa tyylikysymykset. 16-vuotiaana pyöräilin kerran tanssitunnilta kotiin pitkät kalsarit sidottuna päähän unohtuneen pipon korvikkeena.

Tervetuloa vaan kaikki nuoremmat kymmenensata-vuotiaiden joukkoon sitten kun se aika koittaa, kyllä se siitä! Luulenpa tosin, että 5-vuotiaan mielestä se aika on koittanut teistä jokaiselle jo ajat sitten ;-)