Puukatos on osa meidän reaktiotamme nykyiseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Kun energiahanat Venäjältä katkeavat, on mukava jos saa kämppänsä lämpötilan pysymään talvella edes plussan puolella omin avuin. Yksi pikku juttu meidän valmiustilastamme vielä puuttuu: takka.
Juu, tiedetään että kauimmaisessa päädyssä ei ole (vielä) yhtä paljoa päätylautoja kuin lähemmässä päädyssä...
Nyt seuraa aivan mieletön nikkarointivinkki: katon tällaiseen pieneen rakennukseen kuten puu- tai roskakatokseen, koirankoppiin tai huussiin tekee näppärästi huopakaton harjakaistasta. 10 metrin rulla noin 30 cm korkeaa kaistaa maksoi noin 30 euroa (paitsi halvaksi itseään mainostavassa Byggmaxissa kympin enemmän) ja riitti juuri sopivasti tähän kattoon. Täytyy myöntää, että kunnia tästä rakennusmateriaali-innovaatiosta ei kuulu Mrs vaan Mr Vanhalle Jäärälle.
Oravanpentele kerkesi jo sotkea upouuden katon ruokailujätöksillään
Rakennusprojekti oli tällä kertaa hieman laimea, ei juurikaan sivalleltu toisiamme sanan säilällä (eli kiroiltu aivan tolkuttomasti) kuten yleensä on tapana. Ei sitä pihalla oikein kehtaa päästellä, kun naapurit saattavat järkyttyä pahemman kerran. Tuossa päässä tonttia on rajanaapurina kaiken huipuksi Espoon hiippakunnan piispa, joten uhkana oli myös kirkonkiroukseen joutuminen. Miksi muuten hiippakunnan pääjehu on piispa eikä hiippa, kun kuningaskunnassa on kuningas ja keisarikunnassa keisari? Onko piispan pipolla eli hiipalla jotain korkeampia voimia ja se toimii oikeasti hiippakunnan johtajana ja piispaa tarvitaan vain hiipan telineeksi?
Muitakin tehtäviä loman tehtävälistalta on suoritettu, kuten pesty ne kuuluisat vessanpytyn vesisäiliöiden pohjat. Tehtävälistan ulkopuolelta piti ryhtyä pikaiseen askarteluun kun tuli kutsu kummipojan 22-v synttäreille. Joskus uhkasin esitellä pullonkorkkiaskartelujani, tässäpä nyt sitten yksi sellainen. Maailman kiikkerin pannunalunen, mutta tyyli voittaa käytännöllisyyden tässä lajissa. Kummipoika tietenkin naljaili, että on sulla ollut kova homma tyhjentää nuo pullot. Vakiovitsi näissä askarteluissa. Ihmettelen kyllä mistä noita korkkeja on kertynytkin kun meillä kumpikaan ei juo viiniä. Minä juon kyllä kuohuviiniä, mutta yksikseni vain piccolo-pulloja, joiden korkeista ei ole askartelumateriaaliksi.
Kiikun kaakun kattilan alla.
Tuli lomareissulla ostettua askartelumateriaalille uusi säilytin. Oikeasti tuo on maljakko ensi keväänä tuleville juhannuskoivun kokoisille ylioppilasruusuille, mutta onpa sillä nyt jotain virkaakin ennen ylppärijuhlia.
Ei mikään sisustuselementti vaan askartelumateriaalivarasto.
Juomatölkkien renkaista olen nähnyt myös tehdyn aivan tolkuttoman hienoja askarteluja, mutta en kyllä taitaisi säilyttää tölkinrenkaita paraatipaikalla olohuoneessa. En tosin osaa niistä mitään tehdäkään. Pitäisi ehkä opetella, koska sitä askartelumateriaalia kyllä lomalla jonkin verran syntyy.
Hieno katos! Mekin ollaan tota samaa rullaa käytetty moniin juttuihin, se on pirun kätevää. Ja heh, kyllä äänekäs kiroilu kuuluu ehdottomasti asiaan. Sillähän ei tarkoiteta mitään pahaa tai sellaista, se vaan kuuluu projekteihin, kuten työkalutkin. Nih.
VastaaPoistaMainio idea tuo pannunalunenkin. Pitäisköhän minunkin oikein alkaa säästää korkkeja. Hmm. :)
Kiroilu projekteissa parantaa parisuhdetta sanon minä kans! :-)
PoistaAla ihmeessä säästää korkkeja, niin on viinin juomisesta jotain muutakin hyötyä kun hetkellinen pään tyhjennys!
Ilman muuta pitää lomalla puuhastella! Eihän sitä nyt sentään aurinkotuolissa koko kesää... Katos on kyllä hieno, mutta mihin aiotte puut käyttää, jos takka puuttuu?
VastaaPoistaHauska harrastus on korkkiaskartelukin :)
Takka on pidemmän tähtäimen listalla. Kyllä se sieltä joskus...Sitä ei sentään ruveta asentamaan itse, siinä ei kiroilukaan auttaisi.
PoistaTuossa on kyllä ajatusta, että piispa olisikin vain hiipan teline :D Hiipan korkeammat voimat tuovatkin sitten mieleen Tylypahkan lajitteluhatun...
VastaaPoistaJep, lajitteluhattu mullekin tuli mieleen ;-)
PoistaSisareni ja hänen lapsensa tekevät niistä juomatölkkien renkaista koruja:korvakoruja, hiuspinnejä yms. Niitäkin saa ostaa - kirpparilta olivat hommanneet. Joku oli silitellyt ja muotoillut ne valmiiksi. Upeita!
VastaaPoistaElina
Juu, mä näin jossain kukkaroita ja käsilaukkuja, jotka oli taiteiltu juomatölkin renkaista. Olivat ihan sikahienoja. Täytyisi sekin taito opetella jahka kerkiäis :-)
PoistaNo tulipa hieno katos! Meidänkin pitäisi kunnostautua ja nikkaroida moinen. Puuta kun kuluu ja mukavaa olisi, että ne pysyisivät kuivinakin. Palaminenkin on puhtaampaa, kun puut ovat rutikuivia ja järjestys ennen kaikkea!
VastaaPoistaLuin myös edellisiä juttujasi ja kiitos taas erityisesti tuosta hauskasti kirjoitetusta vanhemman eroahdistuspostauksesta. Ja ihan vakavasti ottaen aiheesta: on selvää, että lapsen muuttaminen pois on jonkinlainen haikeakin rajapyykki vanhemman elämässä, mutta ennen kaikkea siinä vaiheessa saa olla ylpeä siitä, että on kasvattanut kunnialla lapsensa maailmassa pärjääväksi, itsenäiseksi yksilöksi. Ja sama täällä, en kyllä minäkään millään enää jaksaisi käydä noita vauvavaiheita läpi. Sen sijaan nautin lasteni seuraamisesta ja mukanaelämisestä juuri nyt ja aina uudessa ikävaiheessa. Kasvu on ihmeellistä...
Jep, lapsen kasvu ja kehitys ovat ilonaiheita. Viimeksi täällä on iloittu siitä, että lapsi oppi tekemään jauhelihakastiketta ja jauhelihapihvejä :-) Niin ja ruttaamaan auton...hooh, nyt sekin on koettu. Onneksi vain auto kärsi vahinkoja sekä hiukan kuskin itsetunto. Toivottovasti kokemus oli opettavainen eikä tapahdu samanlaista vahinkoa toiste.
Poista