Vuodenvaihteen vouhotukset

Jaaha, onpa poikkeuksellinen aamu. Normiperjantaina kun Vanha Jäärä alkaa kasata postaustaan, hänellä on aihe valmiina ja suuria osia tekstistä jo luonnosmaisesti kasassa. Tänä aamuna ei ole mitään. Vanha Jäärä on viettänyt aivan rehellistä joululomaa ja nettipaastoa ja havahtui viime yönä kauhuissaan siihen, että tänään pitäisi kirjoittaa jostain.

Nettipaasto ei ole ollut ihan täydellinen, myönnetään että Netflixiä on tullut katsottua. Loma alkoi viikko sitten perjantai-iltana kun Jääräperhe kokoontui telkkarin ääreen katsomaan Jäärä Juniorin valitsemaa elokuvaa Hyvät, pahat ja rumat. Ette varmaan olisi odottaneet tällaista valintaa 17-vuotiaalta tyttöseltä? Oli se oli meillekin yllätys, mutta iloinen sellainen.

Joulusta ja joululomasta en aio jorista sen enempää, kaikki - joulufiilit mukaan lukien - ovat oletettavasti saaneet aiheesta tarpeekseen. Yksi asia kuitenkin, jota ette ehkä tienneet. Mikäs tämä on?

Joo, joulutorttuhan se (ja osa Vanhan Jäärän aamiaista). Mutta miksi sitä kutsutaan läntisessä naapurissamme Ruotsissa? Se on natsitorttu. Ruotsissa ei näitä leivonnaisia syödä, mutta viime vuonna oli jossain ruotsalaisessa lehdessä ollut kuulemma juttu siitä, että Suomessa syödään jouluisin natsitorttuja. En tiedä oliko juttu kirjoitettu paheksuvasti vai huumorilla, sitä ei Vanhan Jäärän Ruotsin agentti eli serkkutyttö Polisfröken selkeästi ilmaissut.

Sitten itse asiaan. Kaikkien juhlien tasapuolisen mollaamisen nimessä täytyy vouhottaa vuodenvaihteen mukanaan tuomista järjettömistä lieveilmiöistä.

Vuoden vaihtumisen juhlinta on älytöntä sinänsä. Ajanlasku on toki tarpeellinen asia, jotta ihmiset osaavat tarvittaessa sopia olevansa samassa paikassa samaan aikaan. Mutta mitä erityistä juhlittavaa on siinä, että Maa on jälleen porhaltanut yhden uuden kierroksen Auringon ympäri? Miksi vuosi vaihtuu juuri silloin kun se vaihtuu? Kiinalaiset ovat tässä suhteessa kaikkein hulluin kansa oman vuodenvaiheen juhlansa kanssa, sehän kestää viikon ja siitä suuri osa vietetään täyteen ahdetuissa julkisissa kulkuvälineissä matkaten toiselle puolelle Kiinaa! Meillä pärjätään sentään yhdellä illalla, jolloin känniääliöt ampuvat raketteja omiin silmiinsä ja toiset ääliöt antavat lastensa hoitaa sen puolen. Ja suurin osa koirakannasta on aivan hysteerisenä.

Kun juhlinnassa vammautuneiden määrä on laskettu - tai vaihtoehtoisesti sitä ennen, ihmiset tekevät uuden vuoden lupauksia. Niistä ehdottomasti ärsyttävin on uuden terveen elämän aloittaminen ohjatuissa jumpissa huhkien. Joka tammikuu jumppatunnit täyttyvät meidän vakiojumppaajien kiusaksi näistä hetkellisen uuden elämän aloittajista. Onneksi suurin osa heistä luovuttaa maaliskuuhun mennessä. Valitettavasti he usein palaavat takaisin elo-syyskuussa, joka on toinen mystinen uuden elämän aloitushetki. Jos olet tähän asti ollut sohvaperuna ja suunnittelet jumppaamisen aloittamista, niin harkitsepa vielä kerran ja päätä pysyä siellä sohvalla. Et kuitenkaan jaksa helmikuuta pidemmälle.

Bloggaajien joulukalentereista on nyt onneksi päästy eroon. Vanhojen Jäärien suklaajoulukalentereista päästiin muuten eroon jo ajat sitten, ne edistivät pahasti. Ne tuli syötyä suunnatonta suklaanhimoa aiheuttaman flunssan kourissa jo joulukuun puolivälin tienoilla. Mutta joulukalenterien tilalle blogeihin ilmaantuvat tiivistelmät kuluneesta vuodesta erittäin monin kuvin varusteltuna. Jaksaako joku todella katsella niitäkin?

Partiolaisten joulukalenteri ei edistänyt

Vielä se vihoviimeinen riesa. Tipaton tammikuu. Vanha Jäärä ei onneksi ole anniskeluravintolan pitäjä, joten tämän ei varsinaisesti pitäisi risoa minua. Mutta risoo se silti, koska eniten risoo kaikki. Aloittelevat alkoholistit laittavat korkin kiinni kuukaudeksi ja kuvittelevat, että koska pystyn olemaan juomatta kuukauden, minulla ei ole minkäänlaista alkoholiongelmaa eikä mitään syytä miettiä saati rajoittaa juomistani vuoden 11 muun kuukauden aikana. Vanha Jäärä ei ole moneen vuoteen jaksanut ihan kauhean paljoa viinaa juoda, mutta jos juon, yritän keskittää juomiseni tammikuuhun ihan vaan tipatonta viettävien kiusaksi.

Tällaisella aamuisella pikamietinnällä en oikein mitenkään saa tähän leivottua minkäänlaista ekologista twistiä. No, ette te sitä kaivanneetkaan! :-) Kaikesta vuodatuksestani huolimatta toivotan kaikille turvallista vuodenvaihdetta ja harkitkaa sitä jumpan aloittamista ja tipattoman tammikuun pitämistä erittäin huolellisesti!

Tandembaum ja muita joulun ihmeitä

Lapsena Vanha Jäärä luuli, että saksalaiset laulelevat kuusen ympärillä pyörähdellen "O, Tandembaum" -nimistä laulua. Lukihäiriöni menee samaan sarjaan kuin Hernesetas, Ravistettava - Omaskakas ja Leppävaara - Algebra. Vaikka luulin pitkälti yli 10-vuotiaaksi, että Leppävaara on ruotsiksi eräs matematiikan alalaji, en sentään lapsenakaan ollut niin hönö kuin se kaveri, joka on tehnyt bungy-hypystä suomeksi benji-hypyn.
 

Ethän nakkaisi tätä kaveria köyteen sidottuna nosturin nokasta? (Kuva täältä)

Aikuisiällä huomasin, että Tandembaum on kyllä olemassa. Valitettavasti. Se on tällainen: Taatto läksi ei-niin innoissaan muorinsa kanssa kuusta hankkimaan. Paluumatka kuusikaupalta sujuu tandem-tunnelmissa "minä poljen, sinä ohjaat" taaton kantaessa tyvestä ja muorin latvasta. Reippahasti ei käypi askeleet kuitenkaan, koska kuusi painaa kuin synti ja yrittää heittäytyä poikkiteloin joka käänteessä. Kotonakaan ei hymyyn käypi suu, koska kuusi osoittautuu vain hivenen aurausmerkkiä tuuheammaksi ja toispuoleiseksi.

Kun ostimme nykyisen asuntomme, osoitin silloin 42-vuotiaana ensimmäistä kertaa alkavia joulufilian merkkejä. Parhaimmillaan yli 4 metriä korkea olohuone herätti minussa halun hankkia oikein todella korkea joulukuusi, joka pitäisi koristella tikapuiden avulla. Se on tosin ollut ainoa joulufilian merkki Vanhassa Jäärässä, mutta toistuu Mr Vanhan Jäärän kauhuksi joka joulu.

Yli kolmemetristä kuusta on erittäin vaikea löytää lähistön kuusikauppiaiden valikoimasta. Kysäisin epätoivoissani jopa sähköpostilla metsäylioppilailta, että mitähän sellainen kuusi kotiinkuljetettuna maksaisi. Vastauksen lukeminen oli sen verran traumaattinen kokemus että varsinainen rahasumma on pyyhkiytynyt muististani, mutta iso se summa oli. Jos ison kuusen sitten sattuukin löytämään, niin se Tandembaum-osuus on erittäin tuskallinen. Toisena jättikuusen hankintajouluna oli onnekkaasti lunta maassa ja keksin tehdä pressusta kelkan. Kuusikauppias totesi:"Monenlaista kuusenkuljetusviritystä olen vuosien varrella nähnyt, mutta tuo on kyllä uusi!"

Pressukelkan veto oli erittäin helppo ja hauska operaatio verrattuna ensimmäiseen jättikuusen hankintajouluun, jolloin ei ollut lunta ja hikoilimme Tandembaum-merkeissä. Kolmantena jouluna löysimme kuusikauppiaan, joka lupasi kotiinkuljetuksen samaan hintaan. Hah, se siitä Tandembaumista! Toivottavasti löytäisimme saman tai samaa palvelua tarjoavan kuusikauppiaan tänäkin vuonna. Viikonloppuna se selviää...

Aito Tandembaum ja itse Vanha Jäärä (166cm) mittatikkuna

Pressukelkalla tuotu kuusi

Kuusifirman kotiinkuljettama kuusi

Joulukuusien ekologisuudesta oli vaikea löytää mitään tieteellistä ja puolueetonta tietoa netistä. Taitaa olla kyseessä samanlainen pyhä lehmä kuin suomalaiset kasvihuonetomaatit vs. espanjalaiset lentotomaatit. Kuvittelisi, että jos käyttää samaa muovikuusta useita kymmeniä vuosia, se olisi ekologisempaa kuin oikean kuusen ostaminen joka joulu. Toisaalta taas jos kuusia kasvatetaan vaikkapa sähkölinjojen alla, jossa ei muuten kuitenkaan voi kasvattaa kunnon metsää, kuusi syö kuitenkin hiilidioksidia sen muutaman (kuinkahan monen??) vuoden kun se kasvaa. Enpä aio tällä(kään) asialla päätäni vaivata, koska osa jouluhulluuttani vaatii, että kuusen pitää olla oikea, ei muovinen. Ja mihin ihmeeseen varastoit 3,5 metrisen muovikuusen 11,5 kuukaudeksi vuodesta?

Onko muuten kukaan muu koskaan ihmetellyt miksi joulurauhan julistuksen lopuksi soitetaan Porilaisten marssi, jonka sanoituksessa sanotaan mm:
Pois, pois rauhan toimi jää,
jo tulta kohta kalpa lyö
ja vinkuen taas lentää luoti.

Melko rauhaisaa vai kuinka? Kaipa tuo on ihan validi loppukaneetti nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa: Jos yritätte hyökätä tänne jouluna, niin lopetamme välittömästi kinkunsyönnin ja aloitamme luotisateen.

Toivottavasti saamme kuitenkin viettää joulua ihan rauhassa. Tai olla viettämättä, kuinka kukakin tahtoo tehdä.  Rauhaisaa joulunaikaa kaikille! Oliivipuun lehvähän on rauhan symboli, toivotan siis rauhaa myös kuvallisessa muodossa. Olkoon joulukuusenne tuuheampia kuin meidän oliivipuumme!