Urpo Mulqvistin päivä

Viime viikolla naureskelin oraville ja esitin hiukan kärkeviä kommentteja niiden älykkyydestä. Arvatkaapa montako oravaa olen nähnyt sen jälkeen? En yhtään. Tasan nolla. Mitä tästä voi päätellä? 1. Oravilla ei ole itseironian tajua ja 2. Oravat osaavat käyttää internettiä ja vieläpä niin taitavasti, että ovat löytäneet ihmisnaapurinsa blogin. Pelottavaa! Joten perun kaikki aikaisemmat puheeni oravien aivokapasiteetista. Tulkaa takaisin Häntä-Heikki, Wanna-be-liito-orava, Tuhti-Kurre ja muut! Täällä on käpyjä kypsymässä ihan teitä varten, me emme niillä mitään tee:

Ja koko liikenneinfrastruktuuri on edelleen tallella, mitään ei ole kaadettu:

Joten tulkaa kurret takaisin ja olkaa niin kuin ennenkin. Olkaa niin kuin ootte vaan, me kaikki teitä kaivataan! (Kuvasta huomaa että Vanhojen Jäärien piha on nimenomaan PUUtarha)

Seuraavaksi asiaa eräästä ihmislajista. Vanha Jäärä on monesti muiden ihmisten kanssa kritisoinut minä-minä-minä-tyyppejä, jotka esimerkiksi  katsovat omistavansa tiet ja että yhteiskunnan ja työpaikkojen normaalit käyttäytymissäännöt eivät koske heitä. Koskaan tämän ilmeisesti hyvin kainon ihmistyypin edustaja ei ole ilmaantunut puolustamaan itseään: "Juu, minä olen se bemarikuski, joka kiilasin sut tänä aamuna, koska mähän saan ajaa miten huvittaa!" Päätin siis yrittää asettua tämän ihmistyypin asemaan ja kirjoittaa puheenvuoron heidän näkökulmastaan. Tarinasta tuli melko pitkä. Pahoittelen pituutta, mutta syytönhän minä olen siihen, että keskiverto Urpo Mulqvist kohtaa päivänsä aikana niin monia vastoinkäymisiä meidän luusereiden ja nutturapäiden taholta.

Urpo Mulqvistin päivä

Aamu alkaa huonosti. Meinaan liukastua eilen illalla sängyn viereen riisumiini sukkiin. Eipä ole vaimo laittanut niitä pyykkikoriin. Vaimo taisi olla eilen nukkumassa kun riisuin sukat, joten en viitsi huomauttaa asiasta. Muutenkin vaimo alkaa aina kauhean älämölön jostain tasaisesta kotityönjaosta ja siitä että hänkin on päivät töissä, jos yritän huomauttaa jostain kodinhoidollisista puutteista. Ei sellaista jaksa kuunnella heti aamusta. Tuuppaan vaan sukat sängyn alle, sieltäpä löytyvät sitten kun vaimo imuroi.

Sitten vessaan. Kas, suoli toimii poikkeuksellisen aikaisin, joten hahaa, eipä pääse vaimo mussuttamaan ylös jätetystä pytyn ringistä tällä kertaa! Mutta mitä perhanaa, se meuhkasi kuitenkin pyttyyn jättämistäni paskakiskoista. Ihan kuin paskasta pytyn pohjalla olisi mitään haittaa, enhän mä nyt paskaa sentään hieronut pytyn rinkiin! Lähteehän se paska pytystä sitten perjantaina kun vaimolla on vessanpesupäivä.

Työmatkakaan ei ala hyvin. Edellä köröttää joku täti riisikupillaan ja ajaa viittäkymppiä viiden kympin alueella. Raivostuttavaa! Eikä siitä pääse ohi kun tiessä on keskikoroke koko matkalla. Sitten se täti vielä pysähtyy suojatien eteen kun sieltä tulla köpöttää jotain kääpiöitä tai mitä lie koululaisia. Ärsyttävää! Eikö se eukko tajua että joutaa ne kävelijät odottamaan että autot menee ensin, varsinkin minä, koska mulla on kiire. Tööttään siis pari kertaa huomauttaakseni tädille oikeasta liikennekäyttäytymisestä. Se kehtaa viittoilla jotain sormimerkkejä taustapeilin kautta, uskomatonta!

Töissä keitän mikropuuron ja juon kupin kahvia. Astiat jätän likaisina tiskipöydälle. Seinällä oleva lappu ”Äitisi ei ole täällä töissä” ja plaa plaa ei koske mua. Eihän mun äitini olekaan, mutta onhan meillä se thaimaalainen siivooja. Sen hommahan se on mun puurolautaseni tiskata. Joskus joudun kyllä tiskaamaan sen itse kun kenenkään muunkaan lautasta ei satu olemaan puhtaana lainattavissa. Kumma juttu, noilla maahanmuuttajilla ei ole mitään työmoraalia!

Kesäharjoittelija tulee piipittämään että voisinko perehdyttää hänet niihin raportteihin, joista oli juttua viime viikolla. Huooh, just olin lukemassa päivän uutisia ja juoruja netistä, eikö nuorisolla ole nykyään mitään tilannetajua. Vinkkaan Kososelle että hoitais homman. Kosonen jupisee jotain että hänen pitäis saada asiasmatskut tehtyä tän päivän aikana ja että mulla ois muka paremmin aikaa hyysätä harjoittelijaa. Mulkoilen kuitenkin Kososta siihen malliin että se suostuu ottamaan harjoittelijan kontolleen. Päivitän facebookiin että kauhea härdelli töissä, onneksi sain sentään jotain hommia delegoitua. Ja sitten takaisin Iltalehden pariin.

Pari mailia tulee taas, joissa kysellään nettihuutokauppaan myytäväksi laittamastani fillarista. No, mähän myin sen langon perheelle jo kuukausi sitten. Eiköhän ne kyselijät tajua että se on myyty jo kun mä en vastaa niiden kysymyksiin mitään. En mä jaksa sitä myynti-ilmoitusta poistaa, kyselkööt pösilöt, ei mulle oo iso vaiva deletoida niiden kysymyksiä! Ja entinen naapuri kutsuu näköjään 50-v päivilleen ja pyytää vastausta kuukautta ennen juhlia eli about kolmen kuukauden päästä tästä päivästä. Siis ihan kuin mä voisin tietää käykö meille se juhlapäivä kuukautta ennen juhlia saatikka nyt. Sehän on kesäkuussa! Jos on hyvä sää, niin kyllä me tehdään jotain muuta ennemmin kuin hikoillaan jossain pönötysjuhlissa puolituttujen kanssa. Ja mistä sitä vois kuukautta etukäteen tietää onko hyvä sää. Deletoin kutsun vastaamatta mitään enkä puhu vaimollekaan siitä mitään, helpompi niin.

Perhana, pakko on tänään näköjään lukea se tuotekuvaus ja kommentoida se. Laitan sen printtautumaan, koska enhän mä jaksa 20 sivua ruudulta lukea. Kun menen hakemaan sitä printteriltä, huomaan että printteri on mennyt jumiin sivun 3 kohdalla. Voi perkeleen paperitukos. En mä jaksa ruveta sitä printteriä atomeiksi purkamaan, siinähän voi saada vaikka mustetta sormilleen ja joutuu kyykkimään. Meikäpoikahan ei kyyki kuin punttisalilla! Jätän printterin vilkuttelemaan valojaan ja menen sitten lukemaan ruudulta sitä tuotekuvausta. Rasittavaa. Toivottavasti joku poistaa sen printteritukoksen ennen kun seuraavan kerran joudun printtaamaan jotain.

Kesken raskaan luku-urakan alkaa hiukoa ja menen keittiöön syömään jogurtin välipalaksi. Syötyäni heitän purkin ja kannen johonkin keittiön kolmesta roskiksesta. Saattoi mennä siihen, jossa lukee kai biojäte. Kuka niistä ottaa selvää! Vaimokin on tunkenut keittiöön allaskaappiin jos jonkinlaista ämpäriä. Eihän sitä nyt jaksa fundeerata mikä jäte pitää laittaa mihinkin. Sitä paitsi yksittäisen meikäläisen puuhat ei maailmaa pelasta vaikka tunkisi roskansa 10 eri astiaan. Paitsi että maailma ei tarvitse pelastusta. Ilmastonmuutosta ei ole. Ja jos olis, se ei johtuisi ihmisen toimista. Jos johtuisi, niin kiinalaisten tehtaista. Ei suomalaisista. Ostin muuten toissa viikolla nettikaupasta hauskan härpyttimen. Siinä sanoo Made in China ja se on kello. Kello ei tosin toimi, mutta se näyttää robotilta ja siinä vilkkuu monenlaisia valoja ja sen pää pyörii ja kädet heiluu. Koska kello ei kuitenkaan toimi, taidan heittää sen roskiin tai antaa kummipojalle. Onnettomat kinuskit! Sitä paitsi olenhan mä ryhtynyt ympäristötekoihin vaikkei ees tarttis. Vaihdoin diesel-autoon. Tän uuden kolmelitrasen clean dieselin hiilimonoksidi (vai mikäsenyton) päästöt on vaan vähän alle 200g/km. Entisen auton bensakoneessa ne oli selkeästi yli 200. Nii että älkää mulle käykö urputtaan, täällä pelastetaan maailmaa jokaisella automatkalla!

Vihdoin päivä on pulkassa (Kosonenkin sai harjoittelijan perehdytettyä ja jäi vääntämään sitä asiakasmatskuaan kun lähdin)! Kotimatkalla on taas ruuhkaa, joten sukkuloin kaistalta toiselle kiihdytellen ja jarrutellen rajusti tarpeen mukaan ja näyttämättä vilkkua. Autossani on sellainen kukkahattutätien keksimä nössöfeature, että sillä ei pysty vilkuttamaan vain yhtä kertaa. Se vilkuttaa kolme kertaa kun vilkkuvipua tökkää. Ärsyttävää vilkun tuhlausta, joten en sitten vilkuta ollenkaan. Muiden autoilijoiden kyllä pitäisi reagoida mun liikkeisiini silmänräpäyksessä, mullahan on kiire, niillä ei. Joku hemmetin Toyotan räyskä meinas ajaa takakulmaan kun vaihdoin kaistaa. Jos ei sen nopeammin kerkiä jarruttaa ja on niin surkea autokin, niin eikö yhtä hyvin vois mennä bussilla, niin tiellä ois enemmän tilaa mulle!

Ainiin, pitää hakea golfmailat kiillotuksesta, joten poikkean kauppakeskukseen. Taaskaan ei ole parkkipaikkoja oven lähellä. Meikäpoikahan ei yhtään ylimääräistä askelta ota paitsi juoksumatolla salilla, joten parkkeeraan invapaikalle. Jos ne invalidit onnistuu itsensä autoon kampeamaan, niin kyllä ne pystyy käveleen tai rullaileen rullatuoleillaan parkkipaikoilla yhtä hyvin kuin muutkin. Ei ne tartte mitään erillisiä paikkoja. Oikeastaan pitäisi olla erillisiä paikkoja varattuna kiireisille businessmiehille! Mehän tätä maata pyöritetään ja veroilla maksetaan kaiken maailman invalidejen ja muiden vammaisten ja mamujen hyysäys. Nii perkele!

Kotona surffaan kännykällä netissä kun vaimo kokkaa ja jupisee jotain tapansa mukaan. Illalla lähden vielä käymään punttisalilla. Liikesarjojen välillä istun laitteessa lukemassa lehteä. Joku mummo käpöttää monta kertaa ohi ja mulkoilee. Mitähän hittoa sekin haluaa…Lopulta se alkaa piipittää että laitteesta vois nousta pois kun ei tee mitään ja antaa muidenkin käyttää laitetta. Siis eiks tollaiset mummot vois pysyä kotona kutomassa sukkaa, ei vanhoille ja/tai läskeille ihmisille mitään hyötyä salilla käymisestä kuitenkaan ole. Mä oon maksanut salin jäsenmaksusta isot rahat, joten mähän istun laitteessa jos huvittaa. Ja muahan huvittaa, sillä mä en tee yhtään ylimääräistä liikettä, kuten nosta persettäni penkistä turhaan kuten kuntoilevien mummojen takia. Mummon salimaksu on kuitenkin maksettu mun veroilla kustantamalla kansaneläkkeellä, joten mulla on suurempi oikeus treenata täällä.

Joo, sellainen päivä tänään. Olipa monenlaisia vastoinkäymisiä! Nakkaan likaiset vaatteet sängyn viereen lattialle ja käyn nukkumaan. Hyvää yötä!

Kas noin, Vanha Jäärä äänessä jälleen. Toivottavasti jaksoitte tänne asti ja osaatte nyt paremmin ymmärtää kohtaamianne Urpon kaltaisia hemmoja ja hempukoita!