Sisustusbloggaaja en ole eikä minusta sellaista koskaan tule, kun en tunne halua pysyä ajan hermolla kirjoittamalla esimerkiksi seinääni HOME. Enkä myöskään ymmärrä mitä vitsiä on julkaista 10 kuvaa jostain kukkamaljakosta hiukan eri kuvakulmasta. Mutta tehdäänpä silti tällä kertaa talobloggaus ja kerrotaan meidän talon oudoista alkuperäispiirteistä, jotka vielä yli kuuden vuoden asumisenkin jälkeenkin meitä ihmetyttävät - ja osin ilahduttavat.
Talon myi meille silloin noin 55-vuotias hyvin rauhallisen, hiljaisen ja vaatimattoman oloinen marimekkoon pukeutuva lastenneurologi. Naisen tyylistä ei olisi mitenkään voinut arvata, että hän halusi petrata perus-talopakettia tilaamalla normaalin huonekorkeuden sijaan korkean olohuoneen.
Tämä ominaisuus meitä aina ilahduttaa, mutta sen kustannuksella jäi rakennusvaiheessa joitakin muita ehkä hivenen tärkeämpiä ja käytännöllisempiä ominaisuuksia pois.
Rakennuspiirustuksista löytyy takka, mutta sellaista ei talosta löydy vaikka kuinka etsisi. Sen kuuluisi olla tässä kuvassa oikealla näkyvän pehmopallin paikalla.
Vastapäätä olematonta takkaa oli alkuperäisessä keittiössä halkolaatikko. Se onkin tosi kätevä varuste takattomassa talossa. Sen tilalle hommasimme oikopäätä pakastimen, koska talossa ollut ruma ja ikäloppu pakastin taas oli syrjäyttänyt siivouskomeron, joten huushollissa ei ollut siivouskomeroakaan ollenkaan. Mutta olipa halkolaatikko. Ehkä siellä säilytettiin imuria.
Siivouskomerona saattoi toimia myös kodinhoitohuone, jossa ei ollut minkäänlaisia kalusteita. Ei ole tosin vieläkään, koska en näe niille tarvetta. Mitä ihmettä ihmiset säilövät niissä kodinhoitohuoneista löytyvissä keittiönkaappien kaltaisissa kalusterivistöissä? Lattiassa oli reikä lavuaarin viemäriä varten, mutta ei kuitenkaan vesiputkia lavuaarin hanaa varten. Jakotukki törrötti tyylikkäästi suoraan ylös lattiasta mitenkään kainostelematta. Mikä mielenkiintoisinta, vesiputket sojottivat suoraan ylös talon betonisesta pohjasta. Jos pyykkikone räjähtäisi, vesi valuisi suoraan talon perustuksiin. Rakensimme hädissämme puusta pienoisen silokonilla saumatun aidan jakotukin ympärille estääksemme enimmän veden valumisen perustuksiin vaikkapa lämminvesivaraajan haljetessa. Samoin nikkaroimme purettujen vaatekaappien rakenteista näkösuojan jakotukille. Näkösuojakaan ei ollut kovin tyylikäs kunnes Mr Vanha Jäärä sai miehille täysin epätyypillisen sisustuspuuskan noin vuosi sitten ja ehdotti näkösuojan verhoilemista kankaalla. Aika hyvähän siitä tuli vanhalla vahakankaalla päällystettynä.
Oudoin juttu oli kuitenkin kylpyhuone, jossa oli noin 15 vuoden ajan ollut "wc-varaus".
Siis että joku ihminen haluaa sijoittaa rahansa korkeaan olohuoneeseen, mutta jättää vessanpytyn tilalle reiän lattiaan? Talossa on toinenkin vessa, joten pihan perällä ei sentään tarvinnut asioida, mutta kuitenkin. Voisin vielä ymmärtää, että tietyntyyppinen hörhöihminen tekee niin, mutta talon rakennuttaja ei todellakaan vaikuttanut miltään hörhöltä. Noh, me korjasimme tilanteen - tai kätevä remonttireiskamme Vatanen sen kyllä teki - ennen sisäänmuuttoa tehdyn kylppäriremontin yhteydessä.
Kuusi vuotta tässä on nyt asustettu ja alkuperäisistä kummallisuuksista on vielä korjaamatta puuttuvan takan asentaminen. Sitä ennen pitäisi kuitenkin vaihtaa olkkarin lattiakin. Aika aikaa kutakin - omakotitalostahan eivät hommat lopu. Kun saa toisessa päässä taloa remontin valmiiksi, saa aloittaa toisesta päästä uudestaan. No, ehkei ihan. Mutta pieni remontti silloin tällöin piristää kummasti kun saa purkaa parisuhdepatoumiaan!
perjantai 24. helmikuuta 2017
perjantai 10. helmikuuta 2017
Älyvapaat seinätekstit
Koska erilaiset tekstimuotoiset seinätarrat ja tekstitaulut ovat onneksi kuulemma menossa pois muodista, uskallan vihdoinkin tunnustaa, että olen koko ajan pitänyt suurinta osaa niistä äärettömän typerinä. Yleisen mielipideilmaston alkaessa vähitellen hivuttautua puolelleni, uskallan nyt julkisesti naureskelle parhaille seinään kiinnitetyille höperyyksille. Jutun kuvamateriaalina seinäkoristeita ilman tekstiä.
HOME
Tämä on ihan ykkösinhokki - koulujen kirous, virastojen vitsaus ja usean asunnonkin riesa. Sairastuttaa monet ihmiset pahastikin ja aiheuttaa riitoja oikeudessa. Miksi ihmeessä siis ihmiset haluavat kirjoittaa sen seinälleen?
HAPPINESS IS NOT A DESTINATION IT IS A WAY OF LIFE
Menemättä lauseen filosofiaan, repostellaan ensin hiukan siinä käytettyä kieltä. Kirjoitin tuon ensin vanhasta muistista ja kirjoitin "Happiness is not a destination BUT a way of life". Näin asian saisi ilmaistua yhdellä kieliopillisesti järkevämmällä lauseella. Sitten muistin, että ainiin, yksi lauseen sivuärsytyksistä liittyy siihen, että se on kirjoitettu pökkelöenglannilla. Mutta mitä tarkoittaa, että onnellisuus on elämäntapa? "Ole aina iloinen, niin kuin pieni peipponen" luki muistokirjoissa Vanhan Jäärän lapsuudessa. Olisiko se sama asia? Tahtoisiko joku sen seinälle?
DO MORE OF WHAT MAKES YOU HAPPY
Huooh. Mitkä ovat vaihtoehdot? Do more of what makes you unhappy? Do less of what makes you happy? Kai sitä nyt kaikki mieluiten tekisivät onnellistavia asioita, mutta aina se ei vain ole mahdollista. Ja jos vaikkapa suklaan syömisestä tulee onnelliseksi, kannattaako sitä siltikään harrastaa joka päivä?
KEEP CALM AND CARRY ON
Toisen maailmansodan aikaisen englantilaisen siviiliväestön rauhoittelupropagandan päätyminen kotien seinille on minulle totaalimysteeri. Työpaikan jatkuvassa härdellissä tämä on ihan validi ohje, mutta en silti kaipaa siitä muistutusta nokkani eteen. Mutta kenen kotona on niin tiukat paikat, että tarvitsee jatkuvaa muistutusta rauhallisena pysymisestä? Vastaus: pikkulapsiperheiden....
ALWAYS KISS ME GOODNIGHT
Jos tästä tarvitsee muistuttaa, on paras laittaa avioeropaperit vetämään.
KITCHEN 24/7 SELF SERVICE
Meidän keittiö ei kyllä ole auki 24/7. Kolmelta yöllä jääkaapilla voileipää kasaava saa kyllä meillä nopeasti palautuksen ruotuun. Joissain kodeissa ilmeisesti ei.
I NEVER READ. I JUST LOOK AT PICTURES. - Andy Warhol
Tämä on varsinainen typeryyden kirsikka kakun päällä. Onko jotenkin hienoa kehua lukemattomuudellaan? Vai onko tämä lause muistuttamassa ihmisiä lukemisen tärkeydestä ja Andyn yksinkertaisuudesta? Vähän epäilen tuota jälkimmäistä tulkintaa, koska kodeissa, joissa tämä juliste on seinällä, harvemmin näkyy kirjahyllyjä.
En edes uskalla kysyä löytyykö teiltä tekstejä seiniltä...arvaatte varmaan, että meiltä ei.
HOME
Tämä on ihan ykkösinhokki - koulujen kirous, virastojen vitsaus ja usean asunnonkin riesa. Sairastuttaa monet ihmiset pahastikin ja aiheuttaa riitoja oikeudessa. Miksi ihmeessä siis ihmiset haluavat kirjoittaa sen seinälleen?
HAPPINESS IS NOT A DESTINATION IT IS A WAY OF LIFE
Menemättä lauseen filosofiaan, repostellaan ensin hiukan siinä käytettyä kieltä. Kirjoitin tuon ensin vanhasta muistista ja kirjoitin "Happiness is not a destination BUT a way of life". Näin asian saisi ilmaistua yhdellä kieliopillisesti järkevämmällä lauseella. Sitten muistin, että ainiin, yksi lauseen sivuärsytyksistä liittyy siihen, että se on kirjoitettu pökkelöenglannilla. Mutta mitä tarkoittaa, että onnellisuus on elämäntapa? "Ole aina iloinen, niin kuin pieni peipponen" luki muistokirjoissa Vanhan Jäärän lapsuudessa. Olisiko se sama asia? Tahtoisiko joku sen seinälle?
DO MORE OF WHAT MAKES YOU HAPPY
Huooh. Mitkä ovat vaihtoehdot? Do more of what makes you unhappy? Do less of what makes you happy? Kai sitä nyt kaikki mieluiten tekisivät onnellistavia asioita, mutta aina se ei vain ole mahdollista. Ja jos vaikkapa suklaan syömisestä tulee onnelliseksi, kannattaako sitä siltikään harrastaa joka päivä?
KEEP CALM AND CARRY ON
Toisen maailmansodan aikaisen englantilaisen siviiliväestön rauhoittelupropagandan päätyminen kotien seinille on minulle totaalimysteeri. Työpaikan jatkuvassa härdellissä tämä on ihan validi ohje, mutta en silti kaipaa siitä muistutusta nokkani eteen. Mutta kenen kotona on niin tiukat paikat, että tarvitsee jatkuvaa muistutusta rauhallisena pysymisestä? Vastaus: pikkulapsiperheiden....
ALWAYS KISS ME GOODNIGHT
Jos tästä tarvitsee muistuttaa, on paras laittaa avioeropaperit vetämään.
KITCHEN 24/7 SELF SERVICE
Meidän keittiö ei kyllä ole auki 24/7. Kolmelta yöllä jääkaapilla voileipää kasaava saa kyllä meillä nopeasti palautuksen ruotuun. Joissain kodeissa ilmeisesti ei.
I NEVER READ. I JUST LOOK AT PICTURES. - Andy Warhol
Tämä on varsinainen typeryyden kirsikka kakun päällä. Onko jotenkin hienoa kehua lukemattomuudellaan? Vai onko tämä lause muistuttamassa ihmisiä lukemisen tärkeydestä ja Andyn yksinkertaisuudesta? Vähän epäilen tuota jälkimmäistä tulkintaa, koska kodeissa, joissa tämä juliste on seinällä, harvemmin näkyy kirjahyllyjä.
En edes uskalla kysyä löytyykö teiltä tekstejä seiniltä...arvaatte varmaan, että meiltä ei.
perjantai 3. helmikuuta 2017
Rakastan testejä! Nyt levätestiin!
Tunnustus: testit ovat kivoja. Ei kuitenkaan mitkään ylioppilaskirjoitukset, inssiajot eivätkä verikokeet vaan sellaiset omaan luonteeseen ja toimintatapoihin liittyvät. Nuorena oli suurta hupaa tehdä naistenlehtien testejä. "Mikä on parisuhteesi tila?" Ei paljon haitannut vaikkei ollut parisuhdetta, testin saattoi hyvin tehdä imaginäärisellä poikaystävällä. Hiukan myöhemmin kiinnostuin enemmän vähän vakavammista persoonallisuustestistä. Esim Myers-Briggs-testin tulokset aiheuttivat suurta polemiikkia työpaikalla kun niitä jollain kurssilla tehtiin. Nykyisin tuokin vaihe on mennyt ohi, Vanhan Jäärän persoonaa ei hetkauteta enää mihinkään suuntaan, joten aivan sama mitä testit sanovat. Nykyisin minua kiinnostavat enää lähinnä erilaiset ympäristöaiheiset testit.
Hesarissa on "levätesti" eli kuinka paljon elintapasi kuormittavat Itämerta. Minä sain tästä testistä suht puhtaat paperit verrattuna keskivertosuomalaiseen:

Toki tällaista paikallista ympäristökuormitusta mittaavat testit ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Jos syön suomalaista naudanlihaa, kuormitan Itämerta. Onko siis parempi, että siirryn brasilialaisen naudan syöjäksi? Jutussa sanottiin myös, että on (tietenkin) parempi syödä uransa päättänyt lypsylehmä kuin erikseen pelkästään pihviksi kasvatettu nautaeläin. Jossain toisessa jutussa sanoi, että jauheliha on pääasiassa lypsykarjan lihaa. Lihantuottajat hoi, voisiko tästä saada merkinnän naudanlihapakkaukseen! Itse mieluimmin haluaisin syödä lypsykarjan lihaa. Jos meillä nautaa syödään, se useimmiten on jauhelihaa, joten sikäli ehkä ollaan oikeilla jäljillä. Minua ei broileria ostaessani yhtään kiinnosta, onko broilerit kasvattanut Möttösen tila Takahikiällä vai Yli-Otsalohkon tila Peräseinäjoella. Riittää aivan hyvin kun kerrotaan onko se suomalaista vai ei. Mutta lihan lypsykarjataustaisuus olisi erittäin hyödyllinen tieto!
Testissä oli myös hauskaa katsella testiin valmiiksi täytettyjä keskivertokansalaisen arvoja. Tai oliko se nyt oikeastaan hauskaa...pikemminkin kummallista ja hiukan pelottavaa. Jokainen suomalainen tempaisee viikossa 3 litraa maitoa ja/tai piimää naamariinsa. Liekö tässä luvussa lasten kulutus mukana? Kyllä kai. Mutta jokunen litra jäänee aikuisillekin. Maidon ja piimän juomisen lopettaminen on erittäin näppärä keino vähentää ympäristökuormitusta. Jokainen suomalainen juo myös 2 litraa olutta viikossa. Jaaha, täytyy alkaa tempoa ankarasti, että saadaan kiintiöt täyteen. Etenkin kun minun täytyy täyttää myös alkoholista luopuneen puolisoni kiintiö. Huhhuijaa, rankka viikonloppu edessä.
Testailkaapa leväkontribuutiotanne!
Hesarissa on "levätesti" eli kuinka paljon elintapasi kuormittavat Itämerta. Minä sain tästä testistä suht puhtaat paperit verrattuna keskivertosuomalaiseen:
Toki tällaista paikallista ympäristökuormitusta mittaavat testit ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Jos syön suomalaista naudanlihaa, kuormitan Itämerta. Onko siis parempi, että siirryn brasilialaisen naudan syöjäksi? Jutussa sanottiin myös, että on (tietenkin) parempi syödä uransa päättänyt lypsylehmä kuin erikseen pelkästään pihviksi kasvatettu nautaeläin. Jossain toisessa jutussa sanoi, että jauheliha on pääasiassa lypsykarjan lihaa. Lihantuottajat hoi, voisiko tästä saada merkinnän naudanlihapakkaukseen! Itse mieluimmin haluaisin syödä lypsykarjan lihaa. Jos meillä nautaa syödään, se useimmiten on jauhelihaa, joten sikäli ehkä ollaan oikeilla jäljillä. Minua ei broileria ostaessani yhtään kiinnosta, onko broilerit kasvattanut Möttösen tila Takahikiällä vai Yli-Otsalohkon tila Peräseinäjoella. Riittää aivan hyvin kun kerrotaan onko se suomalaista vai ei. Mutta lihan lypsykarjataustaisuus olisi erittäin hyödyllinen tieto!
Testissä oli myös hauskaa katsella testiin valmiiksi täytettyjä keskivertokansalaisen arvoja. Tai oliko se nyt oikeastaan hauskaa...pikemminkin kummallista ja hiukan pelottavaa. Jokainen suomalainen tempaisee viikossa 3 litraa maitoa ja/tai piimää naamariinsa. Liekö tässä luvussa lasten kulutus mukana? Kyllä kai. Mutta jokunen litra jäänee aikuisillekin. Maidon ja piimän juomisen lopettaminen on erittäin näppärä keino vähentää ympäristökuormitusta. Jokainen suomalainen juo myös 2 litraa olutta viikossa. Jaaha, täytyy alkaa tempoa ankarasti, että saadaan kiintiöt täyteen. Etenkin kun minun täytyy täyttää myös alkoholista luopuneen puolisoni kiintiö. Huhhuijaa, rankka viikonloppu edessä.
Testailkaapa leväkontribuutiotanne!
perjantai 20. tammikuuta 2017
Käänteentekevä flunssadieetti
Alkuvuodesta eri mediat pursuavat erilaisia dieettiohjeita. Meno on ehkä jossain määrin järkeistynyt vuosien varrella ja enää ei tuputeta mitään ihmedieettejä vaan ihan suht järkeviä "syö vähemmän kuin kulutat"-tyyppisiä ohjeita. Mutta eihän tammikuu olisi mistään kotoisin ilman yhtä ihmedieettiä, joten Vanhan Jäärän Epätieteellinen Tutkimuskeskus VJETK esittelee flunssadieetin.
Vanha Jäärä on marraskuusta asti ortopedin suosituksesta yrittänyt pudottaa painoaan vaihtelevalla menestyksellä. Keino on se, että neljänä päivänä viikossa syödään vain noin 1100kCal ja kolmena päivänä saa syödä normaalisti noin 1800-2000kCal. Laskennallisesti tällä menetelmällä pitäisi lähteä 400-500g viikossa, mutta totuus on matematiikkaa ihmeellisempää.
Erehdyin syksyllä näkemään osan englantilaisesta "dokumentista" (sitaattien käytön syy selviää myöhemmin), jossa lihavat ihmiset oli jaoteltu kolmeen kategoriaan heidän ylipainonsa syyn takia ja kaikille kolmelle ryhmälle neuvottiin omalle syömätyylille parhaiten sopiva dieetti. Yhden ryhmän dieetti oli muunnos pätkäpaastosta eli 5:2-dieetistä, jossa kahtena päivänä viikossa syödään hyvin vähän ja viitenä normaalisti. Mutta mullistavaa tässä oli, että ohje oli näinä kahtena vähäkalorisena päivänä karpata eli välttää hiilihydraatteja ja väittivät (paskiaiset), että kaloreita kuluu enempi, koska ketoosi alkaa jo näinkin lyhyiden karppauspätkien tuloksena.
Minähän siis englantilais"tutkijoiden" harhauttamana aloitin touhun niin, että karppasin neljä päivää viikossa 1100kCal energiamäärällä. Kananmuniin kyllästyin alta aikayksikön. Proteiinipatukat, raejuusto, paistettu kana ja porkkanat, perhanan porkkanat, tökkivät pahasti. Ensimmäisenä viikkona paino putosi peräti 1,5 kg, mutta siihenpä hyytyi. Koska ruokavalio tökki muutenkin, päätin joulun jälkeen kokeilla samaa 3:4 menetelmää mutta unohtaen hiilihydraattien välttelyn. Hedelmät ja ruisleipä, tervetuloa! No, kappas, painohan alkoi pudota. Päätelmä: Karppaus on kusetusta. Noh, ei se taida olla, mutta sitä pitäisi harrastaa koko ajan ja pointti on kai se, että karppaamalla voi laihtua ilman, että tarvitsee pudottaa päivittäistä kalorimäärää. Meikäläisestä ei kuitenkaan ole popsimaan raejuustoa ja porkkanoita viikot läpensä. Pitää saada hedelmiä, leipää, pastaa, perunaa ja joskus hiukan karkkia ja pullaakin...
Sitten siihen mullistavaan flunssadieettiin. Tämän viikon tiistaina havaitsin olevani melko massiivisessa räkätaudissa, joka jatkuu edelleen. Syönyt olen samalla 1100kCal/päivä kaavalla ja tadaa, neljässä päivässä on lähtenyt 900g!!! Päätelmä: rään tuottaminen kuluttaa huomattavia määriä energiaa. Eli jos tahdot laihtua, käy halailemassa flunssaisia lähimmäisiäsi ja homma hoituu.
Sivupäätelmä: koska rään tuottaminen kuluttaa runsaasti energiaa, räkä todennäköisesti myös sisältää runsaasti energiaa (vrt. äidinmaito). Ehkäpä ihmiskunnan kannattaisi panostaa räkään uusiutuvana energiamuotona - sitä on yleensä runsaasti tarjolla etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla talvisaikaan, jolloin ja jossa (äidinkielenmaikkani kierähti nyt haudassaan) energian kulutuskin on suurta. Ei aavistustakaan miten räästä saisi tehtyä sähköä, mutta siitä vaan nyt teekkarit ja muut propellipäät innovoimaan!
Vanha Jäärä on marraskuusta asti ortopedin suosituksesta yrittänyt pudottaa painoaan vaihtelevalla menestyksellä. Keino on se, että neljänä päivänä viikossa syödään vain noin 1100kCal ja kolmena päivänä saa syödä normaalisti noin 1800-2000kCal. Laskennallisesti tällä menetelmällä pitäisi lähteä 400-500g viikossa, mutta totuus on matematiikkaa ihmeellisempää.
Erehdyin syksyllä näkemään osan englantilaisesta "dokumentista" (sitaattien käytön syy selviää myöhemmin), jossa lihavat ihmiset oli jaoteltu kolmeen kategoriaan heidän ylipainonsa syyn takia ja kaikille kolmelle ryhmälle neuvottiin omalle syömätyylille parhaiten sopiva dieetti. Yhden ryhmän dieetti oli muunnos pätkäpaastosta eli 5:2-dieetistä, jossa kahtena päivänä viikossa syödään hyvin vähän ja viitenä normaalisti. Mutta mullistavaa tässä oli, että ohje oli näinä kahtena vähäkalorisena päivänä karpata eli välttää hiilihydraatteja ja väittivät (paskiaiset), että kaloreita kuluu enempi, koska ketoosi alkaa jo näinkin lyhyiden karppauspätkien tuloksena.
Porkkanajäädykettä, nam! (Oikeasti se on jäinen keittokimpale)
Minähän siis englantilais"tutkijoiden" harhauttamana aloitin touhun niin, että karppasin neljä päivää viikossa 1100kCal energiamäärällä. Kananmuniin kyllästyin alta aikayksikön. Proteiinipatukat, raejuusto, paistettu kana ja porkkanat, perhanan porkkanat, tökkivät pahasti. Ensimmäisenä viikkona paino putosi peräti 1,5 kg, mutta siihenpä hyytyi. Koska ruokavalio tökki muutenkin, päätin joulun jälkeen kokeilla samaa 3:4 menetelmää mutta unohtaen hiilihydraattien välttelyn. Hedelmät ja ruisleipä, tervetuloa! No, kappas, painohan alkoi pudota. Päätelmä: Karppaus on kusetusta. Noh, ei se taida olla, mutta sitä pitäisi harrastaa koko ajan ja pointti on kai se, että karppaamalla voi laihtua ilman, että tarvitsee pudottaa päivittäistä kalorimäärää. Meikäläisestä ei kuitenkaan ole popsimaan raejuustoa ja porkkanoita viikot läpensä. Pitää saada hedelmiä, leipää, pastaa, perunaa ja joskus hiukan karkkia ja pullaakin...
Vanha Jäärä suosittelee säännöllisiä kimppuja laihduttajan ja/tai flunssapotilaan piristykseksi!
Sitten siihen mullistavaan flunssadieettiin. Tämän viikon tiistaina havaitsin olevani melko massiivisessa räkätaudissa, joka jatkuu edelleen. Syönyt olen samalla 1100kCal/päivä kaavalla ja tadaa, neljässä päivässä on lähtenyt 900g!!! Päätelmä: rään tuottaminen kuluttaa huomattavia määriä energiaa. Eli jos tahdot laihtua, käy halailemassa flunssaisia lähimmäisiäsi ja homma hoituu.
Flunssadieetin tykötarpeita.
Sivupäätelmä: koska rään tuottaminen kuluttaa runsaasti energiaa, räkä todennäköisesti myös sisältää runsaasti energiaa (vrt. äidinmaito). Ehkäpä ihmiskunnan kannattaisi panostaa räkään uusiutuvana energiamuotona - sitä on yleensä runsaasti tarjolla etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla talvisaikaan, jolloin ja jossa (äidinkielenmaikkani kierähti nyt haudassaan) energian kulutuskin on suurta. Ei aavistustakaan miten räästä saisi tehtyä sähköä, mutta siitä vaan nyt teekkarit ja muut propellipäät innovoimaan!
torstai 5. tammikuuta 2017
Kierrätysniksien kummitäti
Sain ystävältäni hauskan whatsapp-viestin jossa sanoi:"Sinä kierrätysniksien kummitäti, keksi jotain uusiokäyttöä metallisille tuikkukupeille!" Häpeäkseni vastasin tähän:"Litistä ja tee ittelles mitali!" Ei ollut Vanhalle Jäärälle koskaan tullut mielenkään tehdä tuikkukupeille yhtään mitään muuta kuin nakata ne suorinta tietä metallinkeräysastiaan. Ja miksi pitäisi?
Tuikkukupeista, jäätelötikuista ja kahvikapseleista ei vaan kertakaikkiaan saa tehtyä mitään järjellistä. Odotan kauhulla, että joku alkaa tehdä jotain käytetyistä hammastikuista ja nenäliinoista. Juomatölkkien avausrenkaat ovat sillä hilkulla - olen nähnyt ihan hienoja niillä koristeltuja laukkuja, mutta onko niiden kanssa nävertämisessä mitään tolkkua? Laiskan Jäärän logiikan mukaan kierrätysaskartelujen ja käsitöiden pitää olla suht helppoja ja nopeita toteuttaa. Logiikoita on toki monenlaisia...
Karkkipapereista tehty mekkokin on muistaakseni nähty Linnan juhlissa joskus. Ei mahda KissKiss-paperit olla mitenkään kaikkein joustavinta ja hengittävintä vaatemateriaalia. Epäilen myös onko mekon tekijä kaivanut karkkipaperit ihmisten roskapusseista vai saanut ne suoraan karkkitehtaalta. Jos kysessä ovat sekundapaperit, jotka olisivat muuten menneet roskiin, niin homma on ok, mutta tavallisen kierrätysniksien kummitädin ulottumattomissa.
Kun joulun alla kiertelimme erilaisissa myyjäisissä (nojoo, kaksissa, mutta olipa siinä kiertelyä kerrakseen) havaitsimme iloksemme, että kierrätyskäsitöihin on tullut jotain tolkkua. Muutama vuosi sitten kun oli kuuminta hottia väkertää jätteestä ihan mitä tahansa, ei uhrattu pienintäkään ajatusta tuotteen ulkonäölle saatikka sille, toteuttaako tuote jonkin funktion ja onko se siinä toimessaan alkuunkaan ergonominen. Eli suomeksi: tekeekö sillä yhtään mitään. Yleensä ei. Mutta nykyisin kyllä. Monet tekijät olivatkin kääntyneet suoraan karkkitehtaan puoleen. Tai jonkun muun tehtaan, ainakin muovimatto- ja kaakelitehtaan. Löytyi muovimaton paloista tehtyjä laukkuja ja kaakeleista tehtyjä pannunalusia. Pienemmässä mittakaavassa tällainen on piennävertäjänkin ulottuvilla omia remonttijämiä hyödyntäen.
Räknäsin, että meillä löytyy joka huoneesta jokin tämän kierrätysniksien kummitädin tuotos. Kantava ajatus on ollut tosiaan se, että tuotoksella pitää olla jokin virka ja sen pitää kestää katsomista. Ei tuikkukuppien virittelyä huvin ja rumuuden vuoksi. Tähän siis kuvakavalkadi, kierrätysniksi per huone. Osa on näkynyt blogissa ennenkin, ei minulla näitä sentään aivan rajattomasti ole...
Sauna: Verho suihkuverhosta
Kylppäri: Pohjapaperi kahvipusseista
KHH: Pyykkikori lakanasta
Keittiö: Taulu palkintolusikoista
Olkkari: Tyyny neuleesta
Sali 3: Lampunvarjostin suihkuverhosta
Pikkumakkari: Sisustustikkaat/vaaterekki karmeista verhotangoista
Vessa: Vessapaperisäilytin farkuista
Vieras/työhuone: Ompelukoneen päällinen kernipöytäliinan ylijäämäpalasta
Sisäeteinen: Farkkukassi (hihna nahkatakista ja sisäpohja kahvipussista)
Ulkoeteinen: Ikkunatähti Neuvostoliiton aikaisesta karttakirjasta
Iloisia kierrätyshetkiä vuodelle 2017! Loppuhuipennuksena hameen koristelu huomioliivin heijastinnauhalla. Sen ois tietty voinut toteuttaa niillä tuikkukupeillakin...jotenkin...
Tuikkukupeista, jäätelötikuista ja kahvikapseleista ei vaan kertakaikkiaan saa tehtyä mitään järjellistä. Odotan kauhulla, että joku alkaa tehdä jotain käytetyistä hammastikuista ja nenäliinoista. Juomatölkkien avausrenkaat ovat sillä hilkulla - olen nähnyt ihan hienoja niillä koristeltuja laukkuja, mutta onko niiden kanssa nävertämisessä mitään tolkkua? Laiskan Jäärän logiikan mukaan kierrätysaskartelujen ja käsitöiden pitää olla suht helppoja ja nopeita toteuttaa. Logiikoita on toki monenlaisia...
Karkkipapereista tehty mekkokin on muistaakseni nähty Linnan juhlissa joskus. Ei mahda KissKiss-paperit olla mitenkään kaikkein joustavinta ja hengittävintä vaatemateriaalia. Epäilen myös onko mekon tekijä kaivanut karkkipaperit ihmisten roskapusseista vai saanut ne suoraan karkkitehtaalta. Jos kysessä ovat sekundapaperit, jotka olisivat muuten menneet roskiin, niin homma on ok, mutta tavallisen kierrätysniksien kummitädin ulottumattomissa.
Kun joulun alla kiertelimme erilaisissa myyjäisissä (nojoo, kaksissa, mutta olipa siinä kiertelyä kerrakseen) havaitsimme iloksemme, että kierrätyskäsitöihin on tullut jotain tolkkua. Muutama vuosi sitten kun oli kuuminta hottia väkertää jätteestä ihan mitä tahansa, ei uhrattu pienintäkään ajatusta tuotteen ulkonäölle saatikka sille, toteuttaako tuote jonkin funktion ja onko se siinä toimessaan alkuunkaan ergonominen. Eli suomeksi: tekeekö sillä yhtään mitään. Yleensä ei. Mutta nykyisin kyllä. Monet tekijät olivatkin kääntyneet suoraan karkkitehtaan puoleen. Tai jonkun muun tehtaan, ainakin muovimatto- ja kaakelitehtaan. Löytyi muovimaton paloista tehtyjä laukkuja ja kaakeleista tehtyjä pannunalusia. Pienemmässä mittakaavassa tällainen on piennävertäjänkin ulottuvilla omia remonttijämiä hyödyntäen.
Räknäsin, että meillä löytyy joka huoneesta jokin tämän kierrätysniksien kummitädin tuotos. Kantava ajatus on ollut tosiaan se, että tuotoksella pitää olla jokin virka ja sen pitää kestää katsomista. Ei tuikkukuppien virittelyä huvin ja rumuuden vuoksi. Tähän siis kuvakavalkadi, kierrätysniksi per huone. Osa on näkynyt blogissa ennenkin, ei minulla näitä sentään aivan rajattomasti ole...
Sauna: Verho suihkuverhosta
Kylppäri: Pohjapaperi kahvipusseista
KHH: Pyykkikori lakanasta
Keittiö: Taulu palkintolusikoista
Olkkari: Tyyny neuleesta
Sali 3: Lampunvarjostin suihkuverhosta
Pikkumakkari: Sisustustikkaat/vaaterekki karmeista verhotangoista
Vessa: Vessapaperisäilytin farkuista
Vieras/työhuone: Ompelukoneen päällinen kernipöytäliinan ylijäämäpalasta
Sisäeteinen: Farkkukassi (hihna nahkatakista ja sisäpohja kahvipussista)
Ulkoeteinen: Ikkunatähti Neuvostoliiton aikaisesta karttakirjasta
Iloisia kierrätyshetkiä vuodelle 2017! Loppuhuipennuksena hameen koristelu huomioliivin heijastinnauhalla. Sen ois tietty voinut toteuttaa niillä tuikkukupeillakin...jotenkin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

























