maanantai 24. kesäkuuta 2019

Piskitön juhannus

Taas on yksi rauhaisa kaupunkijuhannus takana ja kyllä, luit otsikon oikein. Nimenomaan piskittömään juhannukseen havahduimme juhannuspäivänä, vaikka kyllä meidän juhannuksemme oli myös sangen riskitön. Juhannuspäivänä pihalla istuessani ymmärsin yks kaks mistä tämä ylimaallinen rauhallisuuden tunne johtuu: kukaan ei räkytä ja räyskytä missään. Kaikki naapuruston koirat oli viety viettämään juhannusta johonkin muualle. Koiraihminen = mökki-ihminen siis?


Itselläni ei ole koskaan ollut koiraa, joten tähän saa ihan vapaasti kommentoida, että sinä nyt et ymmärrä koiran pitämisestä mitään. En ymmärräkään - siksi en aio koiraa hankkiakaan. Valitettavasti täydellinen ymmärtämättömyys koiran pitämisestä ei estä useimpia ihmisiä hankkimasta koiraa.


Lienee muinaissuomalainen perinne, että pihapiirissä pitää olla koira pitämässä rusakot, peurat ja muut kasvinsyöjät poissa pihapiiristä ja varoittamassa mahdollisesti lähestyvistä susista tai karhuista. Jos ei muuta, niin toimiipa piski sitten edes uhrilahjana Otsolle pienen välipalan muodossa. Kokemukseni Espoosta osoittavat, että rusakoihin ja peuroihin räkytys ei auta ollenkaan ja susista ja karhuista varoittamiseen ei onneksi ole ollut tarvetta. Jostain syystä edelleen kuitenkin tavanomaista koiranhoitoa on hankkia koira ja unohtaa se sitten pihalle haukkumaan kaikkea mikä liikkuu.


Tämä kaveri hortoili paikalle sunnuntai-iltana




Hyvät ihmiset: koira-ihmissuhde ei ole yksisuuntainen katu. Jos koiran hankkii, koiran kanssa pitää olla valmis viettämään aikaa ja kouluttamaan sitä. Koiralle pitää opettaa, että kaikkea mikä liikkuu oman pihapiirin ulkopuolella, ei tarvitse haukkua. Ja koiralle pitää opettaa, että on ihan ok olla yksin kotona, ei tarvitse ulvoa. Koiran kanssa pitää käydä myös kävelyllä ja koirapuistossa, koiran liikunnaksi ei riitä sen työntäminen omalle aidatulle pihalle. Eikä koiran suhteeksi muihin koiriin riitä niille haukkuminen aidan takaa. On aivan sama, osaako koira antaa tassua, mutta jokaisen koiran pitää osata todella ainakin seuraavia käskyjä: tänne, paikka ja irti. Terveisiä vaan koiranomistajanaapureille, joista kaikille paitsi yhdelle, nämä asiat tuntuvat olevan aivan vieraita.



Täällä käytiin lauantaina. Didrichsenin taidemuseon ranta.


Jääräpariskunta pitää koirista, mutta monet koiranomistajat yrittävät parhaansa mukaan muuttaa tämän olotilan...toistaiseksi kuitenkin antipatiamme kohdistuvat vain piittaamattomiin koiranomistajiin, ei itse koiriin. Mutta olihan se kyllä mukavaa viettää muutama päivä ilman räkýtystä...
Täällä käydään aina juhannusaattona.

4 kommenttia:

  1. Voi luoja 😂 Kiitos tästä, hih.

    Mäkään en tiedä koirien kouluttamisesta mitään, vaikka mulla onkin joskus tosi kauan sitten ollut koira. Hoisin häntä kuten kissaa, koska en tiedä muusta. Koiran luonne oli tälle suotuisa, hän käyttäytyi samoin kuin silloinen kissani, ja olimme kaikki onnellisia.

    Täällä meillä päin on paljon sellaisia koiria, joita pidetään ympäri vuorokauden ja vuodenaikojen ulkona aitauksissa. Metsästysturreja jne. Joskus kova haukuntakuoro kuuluu kaukaakin ja silloin tulee ensimmäiseksi mieleen nimenomaan karhu tai susi, koska niitäkin täällä on. Viljelijöiden riemuksi nallukat mm. repivät heinäpaaleja ja ”tekköövät pelloille polkujaan”, mokomat ryökäleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä metsästyskoirien pitämisen pihalla maaseudulla, mutta nää meidän kulmien bichon friseet ym pallerot on metsästyskoiria vain omissa kiihkeissä unissaan :-D

      Poista
  2. Aamen, olen ihan samaa mieltä! Suurin ongelma ovat koiran omistajat, eivät koirat sinänsä. Joillekin koirille haukkuminen on ominaisempaa kuin toisille ja sekin pitäisi koiraa valitessaan miettiä tarkkaan ja suhteessa siihen, missä asuu. Ihmiset vaan ottavat kaikenlaisia rotuja ulkonäön perusteella eivätkä mieti näitä ominaispiirteitä etukäteen :(. Jos siis valitsee rodun, joka haukkuu, sitä ei ihan hirveästi pysty komentamalla tai opettamalla hijentämään. Mutta joo, jos jätetään yksin ja turhautuneena pihalle, onko ihme, että sellainenkin koira, jolle haukunta ei ole niin tyypillistä, räksyttää tylsyyttään. itsekin ärsyynnyn räksyttävistä koirista. Ja aina silloin myhäilen, kun joku jatkuvasti räksyttävä meidän naapurustossa äityy pitämään tavallista mekkalaansa, ja Mauro alkaa sitä komentaa, eli vain vähän haukkuvana koirana ärsyyntyy siis sekin, hahaa. Useimmiten se suurempana ja kovaäänisempänä koirana saa tuon naapurustossa olevan koiran hiljaiseksi ja sitten taas mennään hetki rauhassa. Voin silti kuvitella, että tämä konsertti ei ole mieluista niille, joilla koiraa ei ole lainkaan, mutta toivottavasti ovat oppineet lukemaan tilannettä, että Mauro yrittää vaan auttaa meitä kaikkia ;). Espoossa on kyllä aikamoinen koiratiheys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen! Oon muuten huomannut tällaisen efektin kans: pieni koira sanoo miljoona kertaa väyväyväy, iso koira hermostuu ja sanoo VUH ja sitten onkin hiljaista :-D

      Poista