perjantai 14. joulukuuta 2018

Minäkö jouluihminen?

Ne, jotka Vanhan Jäärän tuntevat tai ovat ainakin lukeneet aikaisempien vuosien jouluaiheisia kirjoituksia, tietävät, että tähän aikaan vuodesta on v-käyrä huipussaan kun sekä reaalimaailma että some pursuavat joulu sitä ja joulu tätä. Kaikkein ärsyttävimpiä ovat somen joulukalenterit. Tänä aamuna keksin uuden ärsytyksen kohteen: "apua, joulu on jo noin lähellä ja kauheasti kaikkea on vielä tekemättä" -voivottelun. Mitä ihmettä pitää niin kauheasti pökeltää ennen joulua, että oikein kiirettä ja stressiä pukkaa?


Jouluna tarvitsee olla jotain sapuskaa pöydässä ja ainakin lapsille lahjoja. Siinäpä ne tärkeimmät. Ja tämä lahja-asia sai minut tajuamaan, että minähän se olenkin kaikista jouluihmisistä kaikkein jouluisin. Oikea joulumielisten kantaäiti. Minä nimittäin ostelen joululahjoja ympäri vuoden, joten minulla on aina joulu tehtynä sydämeeni. Ensimmäiset lahjat ostetaan pian menneen joulun jälkeen alkuvuoden alennusmyynneistä. Iittalan ja Finlaysonin alet ovat vakiojouluostospaikkojani - tammikuussa! Tänä vuonna käytin kirjakaupan bonuspisteet alkukesästä miehen kummipojan joululahjaan. Kesän maakuntamatkoilla on aina joulu mielessä. Maakunnista löytää paljon hauskaa perus-Prisman tarjonnasta poikkeavaa pienten firmojen ja käsityöläisten tuotantoa laitettavaksi pukinkonttiin. Loput tilkkeet pukinkonttiin ostetaan sitten lähempänä joulua erilaisilta joulumarkkinoilta, pääasiassa Ornamon designmarkkinoilta. Siksi en ikinä voi päästä tavoitteeseeni saada kaikki joululahjat hankittua viimeistään syyskuun aikana.

Meillä on vaatekaapissa yksi kori varattu lahjojen säilytykseen ympäri vuoden. Nytkin siellä on tavaraa odottamassa joulua 2019, koska tämän vuoden tammikuussa hankittujen juttujen tilalle löytyikin kesällä parempia juttuja. Mutta suomalainen design ei mene ikinä pois muodista, joten sielläpä odottelevat. Ja jurvempikin suomalainen design tulee uudestaan muotiin kun tarpeeksi kauan odottelee. Ymmärrän, että kerrostalokolmiossa lasten kanssa asuessa on mahdoton piilotella kesäalesta ostettua lego-pakettia jouluun asti. Kahden aikuisen taloudessa tällainen kestojemmasysteemi toimii mainiosti. Tälle joululle valitut ja pakatut lahjat "piilotetaan" kekseliäästi tuolin alle.



Jouluruoan suhteen en sitten olekaan mikään joulukokkien kuningatar. Jos minulta kysytään, perinteiset jouluruoat voi unohtaa kokonaan. Mieluimmin söisin jouluna(kin) jotain HYVÄÄ. Kinkkua nyt toki pystyy syömään, mutta onhan olemassa paljon parempiakin lihoja. Mistään laatikoista ja rosollista ja kaloista en tykkää ollenkaan. Mr Vanha Jäärä kuitenkin tahtoo kinkkua ja laatikoita, joten niillä mennään. Itselleni keitän kinkun lisäkkeeksi perunoita ja teen herkkusienikastiketta.

Mutta kukapa on joulukeittiön kuningatar- heidän äidit tekee meidän äitien jouluruoat. Jouluhan on valmisruoan ja puolivalmisteiden ylistämisen juhlapyhä. Jos nyt erehdyn kysymään, että kuka muka tekee sitä ja tätä itse, saan kyllä hep-huutoja, mutta sanoisin, että suurin osa hankkii laatikot ja piparkakku- ja joulutorttutaikinat valmiina. Mitäs sitä sitten enää muuta tarvitaan kuin valmiiksi paistettu kinkku ja valmiiksi graavattu lohi? Helppo homma. MUTTA jos minulta kysyttäisiin, eipä olisi noitakaan. Paitsi joulutorttuja.  Joka tapauksessa kenenkään ei kannata jouluruokien takia hankkia burn-outia, ostaa vaan suosiolla niiden toisten äitien tekemiä sapuskoja.



Isäni oli kyllä kaikkien aikojen kylmähermoisin joululahjojen hankkija. Hän saapasteli Stockmannille perinteisesti aattoaamuna. Silloin muilla osastoilla kuin Herkussa oli typötyhjää ja lahjaostokset sai tehdä aivan rauhassa. Tätä menetelmää ei ehkä aivan kaikille voi suositella.

Stressitöntä joulua, vähemmän on enemmän! Ja myöhemmin on aikaisemmin ei kun aikaisemmin on myöhemmin tai jotain...


13 kommenttia:

  1. Nyt kun uussinkkuna saan ihan ite päättää, tänä vuonna taloudessani nautitaan joulukengurua. Ja blinejä. Ja mitä kaapista sattuu löytymään, olen hamstrannut pakastimen turvoksiin satunnaisvaihtoehtoja.

    Lahjat toimitin pukkipalveluun marraskuussa, hankintametodit samat kuin sinulla.

    Joulu on suoritettu, edessä vain nautiskelu (minikuohuvat ovat jo kylmässä).

    Stressivapaata joulua Jäärälään ja muillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kengurua! Hassunhauskaa! Oon muistaakseni kerran syönyt kyseistä eläintä. Voi kun voiskin syödä mitä haluaa jouluna. Mutta mulla sentään kans minikuohuvia joulua oottamassa :-) Lupsakkaa joulua sulle!

      Poista
  2. Normieväillä mennään räälläkin, mitä nyt pikkukinkun, sellaisen kilosen hoidan ja joulutorttuja, Suurin osa laatikoista on oikeasyi ihan älyttömän pahoja!! Suomalainen jouluyruokaperinnehän on peruisin siltä ajalta kun sitä pötyä pöytään ei oikein ollut laittaa ja sitten keksittiin kaikeinmaailman köyhiä laatikoita. Ja kun nykyaikana niistä on viety rasva ja kerma minimiin niin nehän nyt vaan on yksinkertaisesti ihan kuraa=)
    Mä kans nietin ja hankn lahjukset ennakkoon, pitkin vuotta, hyvä systeemi ja ystävät miekessä koko vuoden eikä vaan viikkoa ennen joulua:)
    Itselle hankin torstaina 2 Kamala luonto -sarjisalbumia, olen niin onnellinen kun sain itseltäni niin ihanan lahjan, kyllä mä vaan osaan;DD
    "jurvempikin" nyt on outo sana, ymmärrän kyllä tarkoituksen asiayhteydestä vaan en ole ennen törmännyt... jurva lienee perusmuoto ja sukunimenä on jurvasia onks ne sitten vähän..niin siis mitenkäs... hihihihiiiii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatikot on todella pahoja! Mä en ymmärrä miten porkkanasta ja lantusta, jotka on normaaliolotilassaan ihan hyvän makuisia juureksia, saadaankin niin kamalan makuista mömmöä!

      Jurvelin on mun mielestä aivan sairaan huvittava sukunimi ;-) Ilmeisesti adjektiivi jurva ei sitten ole kautta Suomen käytössä.

      Poista
  3. Todellakin, miksi stressata ja kiirehtiä, joulu on ainakin meille tullut tähän asti ilman kiireitä ja stressiä :) Mukavaa joulunaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, stressaus ja hösläys ei edesauta yhtikäs mitään! Mukavaa joulun odotusta teidänkin huusholliin!

      Poista
  4. No huh, ei ihme, ettei tule stressiä, jos valmistelut aloittaa jo tammikuussa :). Nyt täytyy kyllä todeta, että olen osin eri maata Joulun osalta kanssasi, vaikka yhdessä asiassa kai samanlainen: en nimittäin stressaa sitten niin yhtään enää nykyisin näitä jouluja. Teen sen, minkä ehdin ja etenkin sen, minkä haluan. Ja kun ryhdyn tekemään asioita, joita haluan tehdä, huomaan, että ruuat valmistuvat ihan ilman mitään kiirettä alusta loppuun. Jouluruuat ovat hyviä, kun ne tekee itse hyvistä raaka-aineista, usko pois. Varmaan ne toisten äitien tekemätkin on ihan ok, mutta kyllä minä maussa huomaan eron. Samasta syystä en käy joululounailla buffeteissa, kun ei se maistu hyvältä, mutta kyllä ne itse tehdyt laatikot imellettynä ja voikuorrutteella vaan on hyviä tuoreiden kalojen kanssa ;). Suurinta osaa ei onneksi tarvitse valmistaa mitenkään, eli kaupassa käynti on suurin vaiva, kun pitää hankkia ah niin ihanat graavit ja mädit. Kinkkua meillä ei ole, kun muunlainen liha on tosissaan parempaa, mutta onneksi joulupöytään voi kattaa juuri sitä, mikä maistuu omasta mielestä parhaalta! Ja kun ei anna lahjojakaan nykyisin enää kuin omille lapsille, niin ei tule siitäkään stressiä. Olipa hauska kuulla, että sinussa asuu jouluihminen ympäri vuoden! En olisi uskonut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä yllättyy itsekin itsestään vielä tällä iällä :-D Vai onko niin, että vasta keski-ikäisenä (ja vähän päälle) alkaa vasta ymmärtää itseään?

      Muussatut juurekset vaan ei ole hyviä mun mielestä ja kaloista ja varsinkaan mädistä en tykkää vaikka ne ois tehnyt kuka. Makuasioista ei voi kuin kiistellä ;-) Mutta toissapäivänä mies lupasi, että sinä päivänä kun ollaan jouluna kahdestaan, voidaan syödä jotain muuta kuin jouluruokaa! Jippii!! Enhän mä ole sitä syönyt tähänkään asti, mutta en ole jaksanut pelkästään itselleni kokata jotain muuta. Nyt jaksan kyllä kokata kahdelle :-)

      Poista
  5. Amaryllis on kaunis ja niin joulunpunainen.
    Mä en paljon hötköile ruokien kanssa. Kaikki laatikot ostin myyjäisista, kinkun paistamme. Lohen savustamme taas toisena päivänä.vähäsen herkkuja, joulutortut paistan samana päivänä, kun kahvit juodaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amaryllis on mun suosikkijoulukukka, mutta tykkään kyllä eniten valkoisesta.
      Se on oikein ettet hötkyile ruokien kanssa! Mäkin paistan joulutortut sitä mukaa kun niitä syödään, käteviä ne kahden tortun pakastetaikinalevyt :-)

      Poista
  6. Laskin just tässä jokin aika sitten, että on 30. kerta, kun "laitan joulun" 10-15 sukulaiselle. Urakka ei nykyisin tunnu juuri miltään, kun teen perinteiset, samat sapuskat aina. Jos joka vuosi tekisi jotain erilaista ja uutta, olisi paljon isompi homma. Nyt teen perinteiset vaikka silmät kiinni. Onneksi kaikki tykkäävät laatikoista, koska niitä saa jokseenkin samalla hommalla tehtyä paljon kuin vähänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 10-15 sukulaiselle! Puuh! Meidän ruokapöytään mahtuu hyvin 4 henkeä, hätätilassa 6. Laatikoita on kieltämättä ihan sama tehdä kerralla paljon. Ja tuollaisen lössin kanssa ei paljon erityistoiveita pysty ottamaan huomioon. Syökää sitä mitä on tarjolla tai olkaa tulematta. Niin. :-D Tsemppiä joulun laittoon!

      Poista
  7. Aloitin normijupinablogin yaas vaihteeksi, pöljyyksiä luvassa runomittaa pidempinä versioina;) ex-sananionmiekkani

    VastaaPoista