Elämää musiikkina

Taas napsahti blogihaaste, jippii jippii, ne ovat hauskoja. Tunnen itseni joka kerta Ystäväni-kirjaa täyttäväksi lapseksi. Haaste tuli Tuulentuvan Saaralta, kiitokset sinne!

Haasteessa etsitään omaan elämään sopiva laulu Youtubesta jokaisen listassa olevan otsikon alle ja julkaistaan postaus blogissa. Mukaan haastetaan muutama mielenkiintoinen bloggaaja, jonka kappalelistaus olisi mukava nähdä. Taidan jättää tuon haastamisen tällä(kin) kertaa väliin, kun melkein kaikki potentiaaliset haastettavat on haastettu jo, mutta tarttukoon haasteeseen kuka tuntee aihepiirin omakseen! En aio myöskään rajoittua Youtubeen. Jos otsikon alle parhaiten sopivaa kappaletta ei juutuupista löydy, en anna sen haitata menoa.
 
Kappale syntymävuodeltani
Saara olikin jo tehnyt tutkimusmatkan vuoteen 1968 ja päätynyt Born to be wildiin. Kovasti innostaisi kompata ja olla valitsematta Simo Salmisen Pornolaulua...Ei vaineskaan, vaikeaksi menee, sillä 1968 on näköjään tehty monia hyviä biisejä, joista millään ei kuitenkaan ole minun sydämessäni mitään erityistä sijaa eikä mikään niistä myöskään erityisesti kuvaa minua (etenkään Born to be wild saatikka Beatlesien Lady Madonna). Valitaan nyt sitten lopulta Beatlesien Hey Jude syystä että 1968 listoilla jyränneistä bändeistä ja artisteista The Beatles on minulle tutuin ja läheisin ja olen jopa käynyt heidän kotikonnuillaan Liverpoolissa. Ja Hey Jude mieluimmin kuin Lady Madonna, joka on todella kaukana meikäläisen olemukseksesta.


Laulu, jota äitini lapsuudessani minulle lauloi
Onpas kliseinen kohta...meikäläisen äitikään ei todellakaan ole mikään Lady Madonna ja keiden äidit nyt oikeasti ovat lauleskelleet jotain mieleenpainuvaa lapsilleen...hmm...no, muuta kuin iskelmiä siivotessaan? Meillä isä lauleli enemmän kuin äiti, mutta ei kumpikaan laulanut suoraan minulle. Ehkä vauvana, mutta siitä ei ole mitään muistikuvia. Skippaan tämän.

Musiikkia, jonka muistan lapsuudestani
En muista mitään. No, muistan paljonkin klassista musiikkia ja Finnhitsejä. Mutta hauskempi juttu on tämä, jota en muista, mutta joka minulle on kerrottu. En suostunut vauvana kuuntelemaan mitään muuta levyä kuin Jacques Offenbachin operettia Pariisilaiselämää. Se piti minut tyytyväisenä. Jos levy vaihtui, Vauva Jäärä alkoi oitis parkua.


Kappale ensimmäiseltä omistamaltani tallenteelta
Kun täytin 13, sain lahjaksi pienen mankan ja kolme kasettia. Yksi kasetti oli suuresti toivomani Stray Cats, toinen Abban Voules-Vouz (joka oli ilmeisesti alennuksesssa, olihan se ilmestynyt jo pari vuotta aikaisemmin) ja kolmas jotain Mozartin pianokonserttoja. Sukulaistätien saatesanat olivat, että vuosikymmenien päästä tuskin muistat enää Abbaa, mutta Mozart pysyy. Pieleen meni. Ei minulla Mozartia vastaan ole koskaan mitään ollut, mutta en sitä kasettia ole koskaan kokonaan kuunnellut. Abba soi edelleen. Vaikeus tässä valinnassa on se, että mikä noista kolmesta tallenteesta päätyi omistukseeni ensin. Luultavasti Stray Cats, koska se oli lahja vanhemmilta ja olin jo ennen syntymäpäivää penkonut sen esiin jostain jemmasta, jota minun ei ollut tarkoitus löytää. Muutenkin kaikki ansaitsevat kuulla yhden kaikkien aikojen parhaista kappaleista, joka on Stray Catsien Runaway boys.


Kappale ensimmäiseltä itse hankkimaltani tallenteelta
Tämä on vieläkin vaikeampi. Rahat olivat vähissä ja hankitut tallenteet harvassa. Kavereiden lp-levyjä kopioitiin ahkerasti c-kasetille. Arvataan ja valitaan nyt vaikka ensin hankituksi tallenteeksi The Policen albumi Ghost in the machine ja siltä kappale...apua, melkein mikä tahansa paitsi albumin suurin hitti Every little thing she does is magic...otetaan vaikka Demolition man koska joskus tunnen itse olevani vähän joku Demolition Woman kun tavarat putoilevat käsistä ja kaikki hajoaa ja leviää pitkin lattioita ;-) 

Musiikkia teini-iän tuskasta
Ei teini-iässä olisi mitään erityisempää tuskaa ollut ilman edelleenkin tuskaista äitisuhdetta. Valintani osuu siis jälleen The Policeen ja kappaleeseen Mother, joka on kyllä aika paska biisi, mutta nimenomaan tuskainen.

Lempimusiikkiani viiden vuoden takaa
En olisi Vanha Jäärä ellei se olisi samaa kuin teini-ikäisenä. On se. Uudet bändit on ihan paskoja eikä hyvää musiikkia ole tehty 80-luvun jälkeen. Ei muuten pidä paikkaansa, en ole ihan niiiiiin Wanha Jäärä. Ns. uusista bändeistä ylivoimaisesti paras on (1995 perustettu eli tosi uusi) Nickelback. Valitaan heidän tuotannostaan viime Helsingin keikalla ainakin meikäläisen totaalisesti riehaannuttanut ralli Animals. Tässä versiossa laulaja-Chadilla on vielä nuo kamalat spanielihiukset, argh!

Laulu, joka kuvaa viimeisintä parisuhdettani
Taas argh! Kuka näitä otsikoita keksii? ;-) Jottei nyt lähdetä kauhomaan lällyjen rakkauslaulujen arvaamattomille vesille, niin valitaan radikaalisti kappale, jota kuuntelemalla päätin päätyä tähän parisuhteeseen. Kun tutustuin vähän läheisemmin (joo, myös fyysisesti) työkaveriini, josta sittemmin tuli Mr Vanha Jäärä, minulla oli erinäisiä järkiperäisiä epäilyksiä, siitä, että ei ole hyvä idea ryhtyä suhteeseen itseään viisi vuotta nuoremman lapsettoman (ja Korsossa vuokralla asuvan!) työkaverin kanssa. Mutta Discon Ketä sinä odotat vakuutti minut siitä, että turhaan sinä muutakaan odottelet, tässä se prinssi nyt on. Olihan se, kyllä Discon pojat (ketä lienevät) tiesivät.

Elämääni tällä hetkellä kuvaava laulu
Näinhän se on kuten Ronan Keating on asian kuvannut, Life is a rollercoaster.  Enkä tarkoita nyt noita "we found love, oh"-sanoja vaan elämän yleistä ylös-alas ja mahat nurin -luonnetta.

Elämässäni tärkeintä asiaa tai henkilöä kuvaava laulu
Hah, tästä aiheesta onkin jo blogipostaus olemassa, selittelyt siellä. Laulu on Cat Stevensin Wild World.

Laulu, jonka haluan omistaa blogini lukijoille
Mitähän ihmettä teille pitäisi omistaa? Jaa, yksi kappale jonka muistan lapsuudesta. Muistattekos sellaista tv-sarjaa kuin Merilinja (The Onedin line)? Sen tunnusmusiikki oli minusta tavattoman hieno. No, se ei ollutkaan minkään BBC:n tunnusmusiikkisäveltäjän tusinatuote vaan Adagio Adam Hatshaturjanin baletista Spartacus. Laittakaa simmut kiinni ja keskittykää tähän. Saatatta muistaa Merilinjankin jos olette tarpeeksi vanhoja.

Kappale, jonka omistat sille, jolta haasteen sait
Vaikein pohjalla...No, koska olen käsittänyt, että Saara on matemaatikkojen huonetta ja sukua, valitsen matemaattisten säveltäjien kuninkaalta Bachilta erään tunnetuimmista teoksistaan Toccata ja fuugan.

Tässäpä nämä, kiitokset Saaralle ja tarttukoon haasteeseen ken kokee sen omakseen!