perjantai 5. helmikuuta 2016

Senkin...senkin...

Senkin menin sitten ostamaan. Minkä sen? No sen senkin. Joko selvisi? Olohuonettamme pitkään vaivannut kalusteongelma tuli vihdoin ratkaistua senkillä. Tai ei sitä voi oikeastaan kovin pitkäaikaiseksi ongelmaksi kutsua, koska emme ole asuttaneet kyseistä olohuonetta kuin noin viisi vuotta.

Vanha Jäärä uskoo sisustamisessa ja monessa muussakin asiassa kestäviin ratkaisuihin. Kalusteita hankitaan loppusijoituspaikka mielessä. Elämänkumppaneita tositarkoituksella kuten eräs huonekaluketju mainostaa. Mutta olohuoneen ikkunan alle ei ole tahtonut löytyä sitä oikeaa. 

Joku sisustusguru sanoi jossain, ettei samassa tilassa saisi käyttää enempää kuin kahta eri puulajia ettei mene sekavaksi. Meillä näki ennen yhdellä silmäyksellä eteisen, keittiön ja olohuoneen ja lattia mukaan lukien 9 eri puulajia. Nyt määrä on pudonnut 8:aan, hurraa, jopa selkeytyi!


Ostin siis senkin. Aitoa 60-lukua hajusta päätellen, ollut tupakoivassa kodissa vuosikymmeniä. Ja mätsää tyylillisesti ja puulajillisesti olohuoneen kirjahyllyn kanssa kuin ...no, nakit ja muusi. Vanha Jäärä testasi taas marttojen kemian osaston vinkkejä eli hajun poistoa etikalla. Tietenkin ensin pyyhin, pyyhin ja vielä kerran pyyhin mäntysuovalla ja sitten kipoissa raakaa etikkaa seisomaan jokaiseen osastoon senkin sisälle muutamaksi - tässä tapauksessa neljäksi - päiväksi. Arvaatte varmaan, että lopputuloksena senkki haisi ainakin etikalta. Hajun arvioiminen on pitkälti subjektiivista ja Vanhan Jäärän nenä sanoo, että kyllä etikka jonkin verran tupakan hajua poisti. Mutta ei seurannut todellakaan mitään viime viikkoisen hopean puhdistuskikan kaltaista "It's a miracle" -hetkeä. Seurasi lähinnä "No jaa..."-hetki (niitä on elämässä aika paljon). Etikan hajukin kyllä haihtui parissa päivässä. Senkin takaseinän ja pohjan ulkopuolet lakkasimme eläen toivossa, että haju jää lakkakerroksen alle ja pelossa, että vuosikymmeniä vanha terva ja nikotiini muodostavat kalustelakan kanssa supermyrkyllisen yhdisteen, joka vaivihkaa tappaa meidät. Jos tappaa, niin ei salamannopeasti, tässä vielä kukutaan.



Nyt joku retrokalustepuritaani saa hermokohtauksen, sillä sahasimme myös senkin jalat tyngiksi. Sahasimme = minä piirsin jalkoihin epämääräiset "sahaa tosta" -merkit ja herra sahasi. Kyllähän se olisi ollut tyylikkäämpi alkuperäisine pitkine koipineen, mutta sitten ei olisi nähnyt enää ikkunasta ulos kasviviidakon läpi. Mutta kaiken kaikkiaan se on nyt siinä ja pysyy. Meillä ei siirrellä huonekaluja harva se viikko eikä hankita uusia kalusteita viimeisimpien villitysten ja mielialojen mukaan. Huonekalut tulevat jäädäkseen ja harvoin sattuu huteja, mutta edelliset kalusteet valitettavasti olivat paha sellainen.





Entiset kalusteet ovat hutipotku kodissa kuin kodissa, ne ole meinanneet kelvata tori.fi:ssä edes ilmaiseksi. Vihdoin teekkari Mohamed osoitti niitä kohtaan kiinnostusta, ehkäpä ne opiskelijaboxiin sopivat kuin nenä päähän. Hänen pitäisi tänään tulla niitä hakemaan, toivottavasti ei tee ohareita.


Yhden vanhoista lipastoista maalasin jo hädissäni valkoiseksi kun luulin, ettemme pääse näistä millään eroon. Nyt se palvelee muina lipastoina entisessä Jäärä Juniorin, nykyisessä työ-vierashuoneessa.


On muuten yllättävän kova homma muuttaa mahonkia valkoiseksi. Vaati yhden kerroksen pohjamaalia ja neljä kerrosta kalustemaalia! Puuh! Sitä en todellakaan anna Mohamedille!

Tällainen sisustusbloggaus tällä kertaa. Sisustusbloggaaksi ei Vanhasta Jäärästä ole, koska kalusteet meillä nököttävät paikallaan vuodesta toiseen enkä tunne taipumusta pienimuotoisempaan "ostin tämmöset pussilakanat, tässä niistä 10 kuvaa eri kulmista" bloggaamiseenkaan. Ehkä viiden vuoden kuluttua taas reportaasi uudesta huonekalusta!  Siihen asti jotain muuta...

6 kommenttia:

  1. Hieno senkki! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vanhoistakin päästiin eroon, teekkaripoijjaat veivät pois :-)

      Poista
  2. Muistapa raportoida kuitenkin jossain välissä, auttoiko etikka oikeasti vai tuoksahteleeko teillä etikkainen nikotiini kuinka kauan. Toivottavasti ei!

    Ja huh, hyvä ettei Mohamed tehnyt oharia, koska joskus näitä huteja sattuu ja silloin on paras pistää vanha kiertoon! Toivottavasti tämä uusi tyylikäs senkki miellyttää pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän muistaa...toistaiseksi haisee edelleen. Tuskin se etikka enää mitään jälkivaikutusta tekee, mutta ehkä haju haihtuu muuten pikkuhiljaa. Tai sitten ei...

      Poista
  3. Hienon senkin olette löytäneet! Mekin löydettiin pitkän etsimisen jälkeen pari vuotta sitten sopivan kokoinen liinavaatekaappi 50-luvulta ja myös se haisee. Sinne on varmaan kaatunut joskus hajuvesipullo. Ja haju on oikein imeytynyt puuhun. Yritin kanssa kaikki marttojen konstit soodat ja etikat. Auttoi ehkä vähän, mutta ei kaapissa mitään liinavaatteita voi pitää. Arkistokamaa kyllä. Onneksi kaappi on niin tiivis, että haju ei tule kaapista ulos :) Niin siinä käy, kun ostaa tori.fi:stä haistamatta. Että siinä mielessä ymmärrän, että nyt kehitellään systeemiä, miten haju voisi kulkea paikasta toiseen langattomasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hajuvesi on sentään parempi kuin tupakka. Ehkä...Ei tää senkkikään onneksi kauheasti päästä hajua ulos. Täytyy miettiä jos joskus lakkais kaikki sisäpinnatkin, mutta saattaa jäädä vain mietinnän asteelle ;-)

      Poista