Muovinkeräys - ekologistako?

Kuten olen joskus todennut, kaikki elämän erilaisissa tilanteissa tarvittavat osuvat sitaatit löytyvät kolmesta teoksesta: Tuntemattomasta sotilaasta ja animaatioelokuvista Madagaskar ja Keisarin uudet kuviot. Tällä kertaa turvaudun Tuntemattomaan ja suosikkiini Antti Rokkaan:"Perkele, mie oon saant tarpeeksein! Pohja se on miunkii säkis."

Kuten tiedätte, Vanha Jäärä on armoton kierrättäjä ja jätteen lajittelija, joka empimättä työntää käsivartensa kyynärpäätä myöten työpaikan biojäteastiaan kaivaakseen sieltä asiaankuulumatonta ainesta pois. Mutta pääkaupunkiseudulle suunniteltu vapaaehtoinen muovinkeräyspakko on Vanhalle Jäärälle yhtä liikaa kuin Rokalle pyöreiden kivien asettelu korsupolkujen pieliin.

Hesarissa julkaistun jutun mukaan muovijäte pitäisi toimittaa puhtaana ja kuivana keräyspisteisiin, josta eräs yksityinen yritys hakee sen raaka-aineekseen. Omakotiasukkaiden ei ole pakko lajitella muoveja, mutta oletetaan, että he haluvat näin tehdä, koska säästävät täten rahaa voidessaan harventaa sekajäteastian tyhjentämistä. Mikä tässä nyt sitten muka mättää? No, vaatimus jätteen puhtaudesta. Vähärasvaistakin ainetta, kuten rahkaa tai jogurttia, sisältäneen purkin huuhtelu vaatii muutaman desilitran vettä. Hiukan vähemmän lämmintä vettä, hiukan enemmän kylmää. Rasvaisia aineita sisältävät purkit pitäisi sitten ilmeisesti tiskata. Margariinirasian tiskaamiseen menee jo aika paljon lämmintä vettä ja tiskiainetta. Ja kuinka kummassa edes tiskataan ruokaöljypullo? Entä miten tiskataan tuubinmuotoiset pakkaukset?

 Miten nämä saadaan puhtaaksi? Todellista ongelmajätettä.

Erilaisia jauheita sisältävien pakkausten luulisi olevan helppo nakki, käytä tyhjäksi ja nakkaa keräykseen. Mutta pitääkö nekin tiskata jos muoviroskan todella pitää olla puhdasta? Jauhetta kuitenkin jää purkin seinämiin. 

Pesuainepulloja kun ryhtyy huuhtelemaan, niin vettä kuluu armotta, jotta saisi kaiken vaahdon ulos pullosta. Kyllä tässä vähemmästäkin alkaa ihminen vaahtoamaan!

Minkä omakotiasukas jäteastian tyhjennyksessä säästää, sen lämpimässä vedessä maksaa. Ei siinä mitään, minä voin jopa maksaa ollakseni ympäristöystävällisempi, mutta kun en alkuunkaan usko, että muovipurkkien peseminen lämpimällä vedellä ja tiskiaineella toimittaakseen niitä uusiomuoviteollisuuden raaka-aineeksi on ollenkaan ekologista. Jos joku näyttää minulle selkeät laskelmat, että näin on, niin selvä, minä alan täyttää tiskikaappia kuivuvilla jogurttipurkeilla ja keksin jonkin keinon saada hammastahnatuubin sisäpuolen pestyä.

 Keksi- ja pilleripakettien pitäisi sentään olla helppoa kierrätettävää. Kekseistä ei jää koskaan muruakaan jäljelle...

Hesari julkaisi paria päivää myöhemmin "10 kysymystä muovinkeräyksestä"-jutun mukamas tuomaan jotain valoa aikaisemman jutun aiheuttamaan hämmennykseen. Kappas kummaa, kysymysten joukossa ei ollut:"Onko todella kannattavaa käyttää lämmintä vettä muovijätteen tiskaamiseen?" vaikka usea alkuperäisen artikkelin kommentaattori oli tätä ihmetellyt.

Mutta ei hätää, jotta hämmennys olisi täydellinen, Hesari julkaisi vielä kolmannenkin kirjoituksen, jossa sanottiin, että öljypullot ja pesuainepakkaukset pitäisi huuhtaista ennen kierrätystä. Eli öljypullo, jossa on pelkän öljyn sijaan öljyä ja vettä onkin sitten kierrätyskelpoinen? Ota tästä nyt selko.

Joku tasapainoisempi ja kompromissihakuisempi ihminen kenties tahtoisi sanoa minulle, että ei tarvitse toimittaa kaikkea muovijätettä erilliskeräykseen, ainoastaan ne pakkaukset, jotka saa ilman suunnatonta vedellä lotraamista puhtaaksi. Mutta kun Vanha Jäärä on "kaikki-tai-ei-mitään"-ihminen. Minä joko lajittelen kaikki muovipakkaukset erikseen tai sitten en ollenkaan. Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon kunnes näen luotettavia laskelmia siitä, että lämpimällä vedellä lotraaminen kannattaa.

Lopuksi vielä vihoviimeisen kerran mustikoista. Tämä ei toki ole kaikkein ekologisin mustikan käyttötapa, mutta aika hauska kyllä.