perjantai 30. tammikuuta 2015

Recipe management 2.0

Lukijat varmaan ihmettelevät että mitähän tuo Vanha Jäärä mahtaa tehdä työkseen (eli kuka hullu senkin on palkannut). Nyt se selviää. Vanha Jäärä on prosessinhämmentäjä. Nyt ei puhuta prosessiteollisuudesta, jossa esim. sellusta mystisesti syntyy paperia, vaan mistä tahansa toiminnasta, joka voidaan yleensä aina kuvata prosessilla. Vanha Jäärä saa palkkansa lähinnä ohjelmistotuotantoon liittyvien prosessien hämmentämisestä.

Prosessikuvauksessa on yleensä erilaisia aktiviteetteja, syötteitä ja tulosteita. Mahdollisesti myös suorittamiseen osallistuvat roolit. Prosessissa saatetaan myös käsitellä erilaista tietoa, jonka hallitsemiseen tarvitaan usein erillinen tiedonhallintaprosessi. Useimmat arkipäiväisetkin aktiviteetit voidaan kuvata prosessina. Alla yksinkertaistettu esimerkki hyvin yleisestä arki- ja pyhäpäiväisestä prosessista. Prosessissa voisi olla lisäksi jonkinlainen odotustila varatun pikkulan tapauksessa ja poikkeuskäsittely wc-paperin loputtua.


Joko olen saanut kaikki vaivutettua uneen? Harmi, sillä yhteiset - joskin usein dokumentoimattomat - prosessit ovat erittäin tärkeitä yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Ilman niitä vajoamme anarkiaan ja joskus myös saastaan. Jälkimmäiseen vajoamisesta toimii esimerkkinä viime viikolla mediassa esiintynyt Uimahallissa käynti -prosessia noudattamattomien naisten tapaus, jossa naiset menevät vesijuoksuun ja -jumppaan pesemättömin hiuksin ja kasvoin. Hyi hyi!

Nyt aion esitellä Vanhan Jäärän uudistetun reseptienhallintaprosessin. Kyseessä ei ole parannus kuuluisaan e-reseptiin, vaan ruoanlaitto- ja leivontaprosesseihin liittyvä tiedonhallintaprosessi. Vanha prosessi kaipasi uudistamista, koska se keräsi paljon turhaa tietoa. Lisäksi itse tietokanta alkoi olla melko räjähtänyt. Esittelen siis itse prosessin lisäksi siihen liittyvät tietokantajärjestelmät.

Reseptejä löytyy toki runsaasti netistä, mutta jos kokkaa ja leipoo Jamie Oliverin tyyliin kuten Vanha Jäärä eli erittäin sotkuisesti, ei kannata pitää mitään kalliita elektroniikkalaitteita esillä keittiössä prosessin suorittamisen aikana vaan on parempi turvautua paperille tulostettuihin resepteihin.

Tässäpä Recipe management 2.0. Ei ole vuosien varrella töissä kertynyt ammattitaito mennyt hukkaan, siitä on kerrankin hyötyä myös kotioloissa.


Välivarastona toimii peltinen Oreo-keksin näköinen purkki, jonka ostin alunperin Jäärä Juniorille. Junior popsi keksit, muttei halunnut purkkia. Purkki pyöri aikansa tyhjän panttina keittiön työtasolla kunnes siihen vaan alkoi pikkuhiljaa kertyä reseptejä, joita en jaksanut heti tallentaa lopulliseen reseptivarastoon.


Vanha ja alkuperäinen lopullinen reseptitietokanta tunnetaan nimellä Kissavihko. Ostin joskus 90-luvun alkupuolella kaksi kissavihkoa, toisen kannessa oli yksi kissa ja toisen kannessa kaksi. Kysyin silloiselta mieheltä (Jäärä Juniorin isä) mielipidettä siitä, kumpi otetaan reseptitietokannaksi. Vastaus oli varma:"Otetaan kahden kissan vihko, koska kahdessa kissassa on enemmän syötävää kuin yhdessä." (Kissanomistajat älkää hermostuko, meillä ei ole syöty eikä tulla syömäänkään yhtään kissaa)

Uusi prosessi muotoutui ikäänkuin varkain vain yleisen laiskuuden seurauksena. Koska Kissavihko todellakin alkoi olla sangen räjähtänyt ja paikoitellen myös aika tuhruinen, mm. mokkapalojen kuorrutteesta ei saanut oikein enää selvää, piti myös lopullinen tietokanta uudistaa. Datamigraatio vanhasta tietokannasta uuteen oli mittava operaatio eikä  sujunut täysin kupruitta vaikken ulkoistanutkaan sitä mihinkään halpakoodarimaahan.

Migraatio käynnissä. Mutta mihin fileerausveistä tarvitaan? Uteliaiden hätistelemiseksi?

Uusi lopullinen varasto kuvastaa jollain lailla sisältöään - ruoastahan saa energiaa. Muuten kansikuva liittyy sisältöönsä vielä huonommin kuin vanhassa versiossa. Kahdessa kivessä on toki enemmän syötävää kuin yhdessä...



Suosittelen lämpimästi Recipe management 2.0:n käyttöönottoa kaikille vanhakantaisille ja sotkuisille kokkaajille, jotka paperireseptejä edelleen keräävät. Voi toki olla että Vanha Jäärä on ainoa (tässäkin) lajissaan ja Recipe management 2.0:n käyttäjäkunta rajoittuu meidän huusholliimme.

Loppukevennys taas vaihteeksi, tällä kertaa IT-alalta: Veikkolan nuoriso tietää että pilvipalvelut ovat päivän sana.




4 kommenttia:

  1. Varsin loistava prosessi Jäärälässä käytössä, välivarastot ja kaikki! :) Tuo kokeilu ennen loppusijoitusta on kätevää ja aikaakin säästävää. Mitäs sitä kirjaa täyttämään turhalla tiedolla. Tietenkään.

    Meilläkin on vastaava kierreselkäinen arkisto (en juuri nyt muista mitähän sen kannessa on, jotain keltaista ja jotain muuta), jonne kirjoitetaan vain tiukan seulan läpi kokeillut ja hyväksi havaitut reseptit.

    VastaaPoista
  2. Välivarasto alkaa vaan jo pahasti täyttyä kun innostuin ja siivosin nurkista pois kaikenmaailman 90-lukuiset Valion reseptivihkoset ja "Kesäruokaa K-kaupasta"-ohjeet, joissa kaikkeen pitäisi käyttää Pirkka-tuotteita...Näistä tuli kuitenkin muutama resepti saksittua talteen ja tungettua välivarastoon. Seuraava askel lie että välivarastoksi pitää ottaa pyykkikori ;-)

    VastaaPoista
  3. Täällä järjestelmä on ollut käytössä jo yli 30 vuotta, mutta valitettavasti loppuvarasto on ollut käytössä vasta muutamia vuosia, joten välivarasto ehti kasvaa parin keittiökaappihyllyn kokoiseksi. Testaus ja loppuvarastointi saattavat ehkä viedä aikaa enemmän kuin seuraavat 30 vuotta ja pelkäänpä että välivarastoon jää vielä turhia tiedostoja tuleville sukupolville hävitettäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välivastaston paisunta on ikävä ongelma. Mutta testaamattomat reseptit ovat aika harminta roinaa tulevien sukupolvien riesaksi ;-)

      Poista