torstai 19. kesäkuuta 2014

Voi v*ttu!

Puhutaan tuosta v*tusta ihan kohta mutta ensin kerrankin säästä. Kohta on juhla ja juhannus ja ilma on kuin morsian! Morsiamen ulkonäöstä saatte muodostaa oman mielikuvanne kun kerron että tulin juuri tunnin lenkiltä vesisateessa. Satoi ihan koko ajan. Ou jee. Mikä ihmeen koiranilma? Ei siellä ollut yhtään karvaturria nauttimassa nimikkosäästään, kaksi hullua naista vaan. Männäviikolla juttelin Luxemburgissa lomailleenVille-imurin emännän kanssa siitä, että Luxemburgissa ja joissain muissa manner-Euroopan maissa julkista kuntoilua pidetään jollain lailla rahvaanomaisena. Ei tuntunut kyllä lenkillä yhtään rahvaanomaiselta, tuntui ainoastaan seinähullulta. Parempi kuitenkin lenkki vesisateessa kuin banjonsoitto lumisateessa. Tai parempi ja parempi: kahden keskiverron keski-ikäisen naisihmisen lenkki vesisateessa ei voisi mitenkään muodostua youtube-hitiksi kuten Pudasjärven ihmemiehen banjoilu Suomen suvessa. Toisaalta hyvä niin.

Nyt odotetun v-sanan pariin. Se viittaa v*ttukärsäkkääseen, joka on Vanhan Jäärän puutarhassa varsinainen alkukesän hittieläin. Ja sen olemassaolo v*tuttaa minua suuresti. Eli voi v*itun v*ttu(kärsäkäs)! Mikä ihmeen funktio vattukärsäkkäällä on maailmankaikkeudessa? Tai kyllä minä tiedän MIKÄ se on. Vattukärsäkkään funktio on munia munansa juhannusruusun nuppuihin ja nakertaa sitten nupun varsi melkein poikki, jotta nuppu putoaisi maahan ja vattukärsäkkään jälkikasvu saisi siellä rauhassa kasvaa ja kehittyä. Mutta MIKSI se antaa puutarhurille tasoitusta järsimällä nupun vain melkein poikki? Olenkin viettänyt viime viikot mukavasti harjoittaen vattukärsäkkäiden syntyvyyden säännöstelyä keräilemällä niitä munittuja nuppuja pois. Ja MIKSI sen ylipäätään täytyy tehdä niin? Eikö se voisi vain asustaa rauhassa jossain Itä-Timorissa ja munia siellä johonkin kiven syrjään tai mitä munima-alustaa nyt Itä-Timorista mahtaakaan löytyä? Poimittuani aikani nuppuja tartuin lopulta säälimättömästi Raid-pulloon ja annoin vattukärsäkkäille ja kirvoille kyytiä. Nii prkl! Vanhan Jäärän ruusua ei järsitä! (Enää...kauhean paljon...) Kannatti tottavie. Heti kun ruusu oli parhaassa kukassa, tuli sade rankka ja hämähäkin vei ja myös ruusuista kukat. Ei ole helppoa tämä pientilallisen elämä. Tähän väliin kuitenkin mieltä ylentävä kuva siitä pienestä hetkestä jolloin juhannusruusu oli parhaassa kukoistuksessaan.




Pointti on nyt se...jos näissä jutuissa on koskaan mitään pointtia...että onko ihan ok vihata vattukärsäkkäitä? Mikä ettei, koska kyseinen otus ei lie mitenkään uhanalainen paitsi meikäläisen puutarhassa pyrin kyllä mikäli mahdollista tuhoamaan sen paikalliseen sukupuuttoon asti. Mutta saako inhota harvinaista meriuposkuoriaista?

Vanha Jäärä pitää eläimistä. Useista nisäkäslajeista paljonkin. Vaihtolämpöisistä ja selkärangattomista vähän vähemmän. Uhanalaisten lajien suojelu on tärkeää saimaannorpasta siperiantiikeriin eikö niin? Mutta täytyy tunnustaa että useimmat hyönteiset koen lähinnä pieneksi riesaksi. Ja jotkut superällöttäviksi ja jotkut TOSI ISOKSI RIESAKSI. Ja jotkut vain hivenen hermostuttaviksi kuten epävakaasti viipottavat perhoset. Meriuposkuoriaisten suojelu ei joka tapauksessa herätä minussa minkäänlaisia intohimoja. Niin se vaan on että jos otus on söpö ja pörröinen, se saa enemmän suojelusympatioita ja lahjoitusrahaa. Kas kummaa kun WWF:n logossa on panda eikä isolampisukeltaja (huh, paljon piti googlata että löysin jonkun suomenkielisen nimen omaavan harvinaisen ötökän). Suomen luonnonsuojeluliiton tunnus on yllättäen saimaannorppa eikä aiemmin mainittu meriuposkuoriainen. WWF:n uhanalaiset lajit sivulla ei mainita yhtään hyönteistä, lähinnä hyönteistä muistuttava otus on jokihelmisimpukka. (Joojoo, ei ole lähelläkään hyönteistä eläintieteilijän maailmankartalla, mutta insinöörille ihan tarpeeksi lähellä) Niin että jos koko muukin maailma suhtautuu yliolkaisesti hyönteisiin, niin eiköhän Vanha Jääräkin saa sitten vihata vattukärsäkästä ihan rauhassa! 

Suojelkaa nyt kuitenkin itseänne paleltumavammoilta ja hukkumiselta jos ette meriuposkuoriaisten suojelusta innostuneetkaan. Ei sentään niin kylmä ole että järvien jäätyminen estäisi tehokkaasti juhannuksen hukkumiskuolemia. Ja banjonsoitto on kivaa lumisateessakin! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti