Kaikki alkaa siivouskaapista

Blogin nimestä voisi kuvitella että kyseessä on panimoteollisuuden limuviinaa teineille piilomainostava some-yritelmä tai karppaajien kokkausvinkkikokoelma. Mutta ei.

Hiili viittaa hiilijalanjälkeen, mikä taas viittaa erittäin laveaan ja hajanaiseen ympäristönäkökulmaan. Hapoilla taas viittaa siihen, että (maito)hapoillehan sitä ihmisparka menee yrittäessään ottaa huomioon ympäristönäkökulmia jokapäiväisessä toiminnassaan. Pitäisikö paperinenäliina heittää vessanpönttöön vai sekäjätteisiin (biojätteet eivät ole vaihtoehto jos kompostoi itse kuten Vanha Jäärä tekee) vai olisiko parempi käyttää kangasnenäliinoja? Montako kertaa työmatka pitäisi sotkea fillarilla autoilun sijaan jos kerran vuodessa tahtoisi käydä kaupunkilomalla Keski-Euroopassa kasvamattamatta vuotuista hiilijalanjälkeään?

Näitä juttuja on turha ottaa kovin vakavissaan eikä niistä kannata ainakaan hernettä nenään vetää, sillä herneille on paljon parempaakin käyttöä. Tässä ei tule olemaan laskelmia kotimaisten kasvihuonetomaattien ja Espanjalaisten lentotomaattien ekologisista eroista eikä ilmalämpöpumpun säästämästä sähköstä (vaikka tästä kyllä löytyisi Mr Vanhan Jäärän excelistä ihan validia dataa kuukausien keskilämpötiloja myöten). Uutta settiä olisi tarkoitus pukata joka perjantai (saas nähdä kuinka ämmän käy...).

Ja sitten päivän epistolaan, jonka aiheena siis siivouskaappi. Hoplaa, saanko esitellä siivouskaappimme:

Nyt pitäisi herätä kysymys että miten tämä liittyy mihinkään. Ja minä vastaan että tietenkin siten, että jos haluaa suojella lähiympäristöään hukkumasta pölyyn niin pölynimuri on erittäin tarpeellinen taistelupari.

Jotta perheen teininkin saisi suuremmitta mukinoitta tarttumaan imuriin, on hyödyksi pitää siivouskaappi siistinä. Meidän teinillä on vertailupohjana isänsä siivouskaappi. Siellä imuria pitää panttivankina roinan ja roippeen symbioosista syntynyt hirviö, joka hyökkää kimppuun aina kun siivouskaapin ovea raottaa.

Teinin imurointitulokseen siivouskaapin siisteys ei valitettavasti auta. Imurointi suoritetaan jonkinlaisella pienimmän haitan (eli vaivan) periaatteella välttäen huolellisesti nurkkia, johtokasoja ja huonekalujen siirtämistä. Tässä suhteessa teini muistuttaa robotti-imuria. Rinnastus on kohdallaan siksikin että erään ystäväni perheessä robotti-imuri on lähes lemmikin asemassa ja kantaa - joskaan ei (toivottavasti) tottele - nimeä Ville.

Tässä kaikki tällä kertaa. Tarinan opetus on siis: pidä roinahirviöt poissa siivouskaapista niin lähiympäristö pelastuu!