Kirja-arvostelu alias blogiyhteistyö: Luonnonpakanan vuodenkierto

Enpä olisi koskaan uskonut että kirjoitan tänne kuuluisat sanat "tuote saatu bloginäkyvyyttä vastaan" enkä kirjoita nytkään. Lasken tämän ystävänpalvelukseksi, puuttukoon verottaja asiaan jos haluaa. Korpihippi blogiystäväni Saaga Saarnisola halusi jonkun "normaalin ja järkevän" ihmisen lukevan kirjoittamansa kirjan ja kirjoittavan siitä jonkinlaisen luonnehdinnan. Jostain syystä hän sitten kääntyi minun puoleeni. Ylpeänä ja uteliaana otin tehtävän vastaan. 

Kyseessä on Luonnonpakanan Vuodenkierto e-kirja, jonka voi ostaa Saagan butiikista täältä. Linkin Saagan Kolmas Silmä -sivustolle löydät myös Vanhan Jäärän seuraamien blogien luettelosta tuolta sivusta. 

E-kirjan lukeminen läppärillä ei ole ihan suurta lukujuhlaa...

En kirjaan tarttuessani ollut varma mitä odottaa enkä ole lukemisen jälkeenkään ihan varma minkä kategorian teos oli kyseessä. Toisaalta tietokirja, toisaalta self help -opas. Kummankaan osaston kirjat eivät ole Vanhan Jäärän lukulistojen kärkipäässä, etenkään mitään self help -kirjoja en lue koskaan. Kirjan ensimmäiset sivut yrittävät valaista kirjan rakennetta ja tarkoitusta sekä kertovat Saagan oman Luonnonpakana-filosofian perusteista ja taustoista. Positiivista on se, että Saaga ei yritäkään tarjota ajatuksiaan minään yhtenä ainoana autuaaksitekevänä oppina, kuten monet muut tekevät. Lukemani perusteella Saaga kuuluu itsekin edelleen pohjimmiltaan kategoriaan "normaalit ja järkevät" ihmiset. 

Kirja on parilla sanalla sanoen opas vuodenkiertoon luonnon ja sään kautta. Kirjan teksti on sujuvaa ja miellyttävää lukea. Saagan oman filosofian lisäksi kirjassa on runsaasti tietoa muinaisten suomalaisten ja muidenkin kansojen, lähinnä kelttien, luonnonkiertoon liittyvistä tavoista ja juhlista. Tämä oli tällaiselle perusinsinöörille kirjan mielenkiintoisin anti. Ja se oli ihan oikeasti mielenkiintoista antia se. Tiesitkö esimerkiksi miksi tammikuun nimi on tammikuu? Tai miksi joulun nimi on mitä on ruotsiksi ja suomeksi eikä mitään Kristukseen viittaavaa kuten englanniksi? Entä mikäpä on Kynttilänpäivän tausta?

Tiedollisen osuuden lisäksi kirjassa on sitten tätä "hömppää" ja vähän vähemmän hömppää. Vinkit siitä, mitä luonnossa kannattaa tehdä ja tarkkailla kunakin vuodenaikana ovat ihan asiallisia, mutta toisaalta vähän itsestäänselviä ainakin keskivertosuomalaiselle, joka ei yleensä ole täysin luonnosta vieraantunut. Enemmän hömppää osuutta oli sitten vuodenaikojen henkinen puoli vai kuinka sen nyt sanoisi. Kerron esimerkin eli nyt seuraa sitaatti kirjasta: 

Vuodenaika: Neitsyttalvi

Neitsyttalven aluksi heti marraskuusta alkaa puhtaalta pöydältä uusi vuodenkierto, johon voi luoda melkein mitä tahansa uutta. Tästä syystä olen nimennyt alkutalven nimenomaan neitsyttalveksi - kaikki on uutta, tuoretta ja mahdollista, kun päästää irti vanhasta ja jo aikansa palvelleesta. Sen jälkeen henkilökohtainen energia voi olla puhdasta ja kaunista kuin alkutalvinen, vielä uudelta tuntuva puuterilumi. 

Marras tarkoittaa kuolemaa tai kuoleman ennettä. Luonto onkin marraskuussa ja talvisaikaan omalla tavallaan kuolleessa tilassa (myös energinen sykli on vielä neitsyttalvella Lepokausi, joka alkoi edellisestä syyspäiväntasauksesta). Äiti Maa lepää kesän kukoistuksen jäljiltä, ja samoin ihmisenkin kannattaisi tehdä. 

Mahdollisuuksien mukaan voi esimerkiksi varata enemmän aikaa nukkumiselle, sanoa useammin ei ja muutoinkin asennoitua asioihin leppoisammin ja vähemmällä suorittamisella. Kukaan ei jaksa kukkia tai roihuta yötä päivää joka suuntaan, eikä pidäkään. Myös ihminen tarvitsee hektisen elämän ja sen velvollisuuksien keskelle lisää armoa ja lempeyttä.

Yllä siis vuodenajan henkinen luonnehdinta ja kuinka silloin kannattaisi ihmisen toimia. Tällaisia vinkkejä tarjoillaan usein muuallakin. Hieman (ai hieman!!) kärjistäen sanoen: olisihan toki kaunista jos ihminen voisi talvella nukkua varastoon 12 tuntisia öitä ja kesällä sitten kukkua valoisat yöt läpensä, mutta kun homma ei vain mene niin. Globaali maailma ja ihmisille vuodenajoista riippumatta tapahtuvat asiat eivät vaan piittaa vuodenajoista mitään. Sikäli olen siis aina pitänyt erilaisia "talvella otetaan rauhallisesti" ohjeita lähinnä ärsyttävinä, työelämä kun ei sitä kertakaikkiaan mahdollista. Ja eläkkeelläkin rynnätään talvella kiireisenä Aurinkorannikolle golfaamaan. Mutta Saaga ei mitenkään tuputa ohjeitaan, lähinnä hän vinkkaa kokeilemaan jotain mahdollisuuksien mukaan, mikä on hyvä juttu.

Joka kappaleen alussa oli yksi kaunis kuva ja jokin sitaatti muualta, runonpätkä tai ajatelma. Näitä olisin kaivannut kirjaan ehkä lisääkin. Hienoilla kuvilla höystettynä tästä voisi saada oikein kirjahyllyynkin laitettavan komean lahjakirjan. Se ei kuitenkaan liene ollut kirjailijan tavoite ja hyvä niin. Tavoite ei ollut myöskään onneksi tuputtaa omaa filosofiaansa, mikä oli todella positiivinen asia. Monet self-helppaajat tekevät itsensä vain pelleksi väittämällä että kaikki tulevat terveemmiksi ja onnellisimmiksi ihmisiksi kun toimivat juuri niin kuin minä olen keksinyt toimia. On hieno homma, kun joku ihminen on löytänyt filosofian/ruokavalion/jumppaohjelman/tms, joka on tehnyt hänen elämänsä paremmaksi. Ja ihan kiva homma jos hän jakaa sen siltä varalta että se saattaisi ainakin jollain lailla soveltaen tehdä jonkun toisenkin elämän paremmaksi. Saagan kirja menee tuohon kategoriaan. On ihan perseestä kun joku jakaa elämänohjeensa tyrkyttämällä että tämä sopii kaikille ja vain noudattamalla sitä tarkalleen voit saada elämäsi paremmaksi. Sitä Saaga ei missään nimessä tee.

Kiitokset Saaga tämän kirjan jakamisesta kanssani! Omana elämänohjeenani sanoisin, että kaikkien kannattaa toisinaan astua hiukan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle kuten minä tein Saagan hengentuotteen lukiessani ja sitä analysoidessani. Se saattaa aktivoida uusia yhteyksiä aivoissa. Voi olla että myös joidenkin kirjassa olevien vinkkien noudattaminen saattaa tehdä niin. Itse en kyllä ala käryttää mitään salvianippuja olkkarissa, mutta tiedä vaikka jos se jollekulle muulle toimii. Ei voi tietää ennen kuin kokeilee. 

Koronatalvi edessä

Instagram on minun ikkunani suomalaisten sielunelämään. Tai ainakin jonkinlaisen osajoukon, lähinnä 30-70 vuotiaiden naisten. Senkin perusteella voisi jotain yhteiskunnallista analyysiä tehdä - ja teenkin. Keväällä sama porukka voivotteli koronarajoituksia, mutta totesi samaan virtuaaliseen hengenvetoon: Onneksi on kuitenkin kevät eikä marraskuu. Nyt sitten on marraskuu ja mitä kuuluu tutkimusryhmälleni Instagramissa? Ihan hyvää näköjään. 

Kukaan ei valita että karmeaa kun ei voi mennä mihinkään ja pimeääkin on. Mitä tästä voi päätellä? Vanhan Jäärän logiikan mukaan siitä voi päätellä, että ihmiset eivät rajoita elämäänsä enää juuri mitenkään. Etätöitä tekevät painavat etätöitä, mutta vapaa-ajalla käydään harrastuksissa, ravitsemusliikkeissä ja kulttuuritapahtumissa ainakin melkein kuin ennenkin. Niitä ei vain kauheasti kehdata mainostaa. 

Tässä Vanha Jäärä nykyisen suosikkiharrastuksensa aloittamista pohtimassa....

Toinen havainto, minkä olen tehnyt, on se, että ihmiset eivät ilmeisesti enää mene koronatestiin perus-flunssaoireiden ilmaannuttua. Loppukesästä jos joku raportoi räkätaudista, samassa julkaisussa huokailtiin myös sitä, että joutuu kipeänä menemään testijonoon. Nyt kukaan ei enää valita koronatestiin jonottamisesta tai itse testin epämiellyttävyydestä. Ihmiset vain laittavat kuvan sohvannurkasta teemukin kanssa ja raportoivat potevansa flunssaa ja viettävänsä samalla hyggeä.

En tiedä onko THL:llä jotain tutkijoita, jotka myös tarkkailevat jotain ikkunaa suomalaisten korona-arkeen. Toivottavasti on. Sillä luulenpa, että olisi kurinpalautuskampanjan paikka.

Jääräpariskunta on elänyt keväästä asti samalla lailla. Etätöissä ja käyden lähinnä kaupassa. Kesälomalla pistimme elämän risaiseksi ja yövyimme kaksi yötä hotellissa, söimme muutaman kerran ravintolassa ja kävimme muutamassa museossa. Sitten palasimme taas tähän uuteen normaaliin. Jos kaikki eläisivät kuin me, koronatartunnat olisivat jotakuinkin nollassa, mutta kaikki ravitsemus- ja kulttuurifirmat konkurssissa. Eli kauhun tasapaino on tarpeellinen asia, koko yhteiskuntaa ei ole hyvä laittaa kiinni.

Tämä on ollut kyllä loisto-ostos

On meillä yksi riskikäyttäytymisharrastus ja se on viikottainen zumbatunti, jolla käy kymmenkunta muutakin ihmistä. Siellä on tullut mieleen eräs asia, josta THL:n pitäisi tehdä myös suositus. Zumbaajat ovat muodostaneet kaksi puoluetta: tuulettimien käytön kannattajat ja vastustajat. Yhden tunnin alussa meni suorastaan vittuiluksi kun yhdet halusivat laittaa tuulettimet päälle ja toiset - minä etunenässä -vastustivat. Sillä kertaa vastustajat voittivat ja kun kannajat jupisivat että ikävää kun tulee niin kuuma, niin minun oli tietysti pakko lohkaista:"Aijaa, mä kuvittelin että täällä olisi tarkoituskin tulla hiki!" ja ansaitsin sillä yhden kannattajan murhaavan mulkoilun koko tunnin ajaksi.

En ole virologian enkä virtausopin asiantuntija, mutta maalaisjärjellä ajateltuna ei näinä aikoina tunnu hyvältä idealta kierrättää ilmaa tuulettimilla. Jos ilma pysyy huoneessa suht paikoillaan ja vain ilmanVAIHTO on päällä, ei tunnu kovin todennäköiseltä että takanurkan korona-altistaja tartuttaa eturivin ihmiset tai päinvastoin. Mutta jos ilmaa sekoitetaan tuulettimilla, kaikki saanevat yhtäläisen annoksen mahdollisen korona-altistajan uloshengitysilmaa. Minun vankan maallikkomielipiteeni mukaan THL:n pitäisi tehdä suositus, jossa tuulettimien ym ilmaa vaihtamattomien laitteiden käyttö kielletään. Marraskuussa ei kenenkään pitäisi saada lämpöhalvaustakaan ja huoneiden lämpötilaa on tiettävästi mahdollista säätää termostaattien avulla!!!

Minulla on kerrankin oikein kunnon marraskuumelankoliat huipussaan - toisin kuin Instagram-tutkimusryhmälläni. Onneksi tuli kuitenkin ostettua tuo kesämökki, jonka sivurakennuksessa riittää puuhaa koko talveksi. Jo ostaessa havaitsin hajun perusteella, että kahden huoneen yöpymisaitassa on jonkinlaista kosteusongelmaa, mutta se ei ollut mikään kynnyskysymys, koska itse päämökki oli kunnossa. Tiedostimme vain, että jossain vaiheessa täytyy yöpymisaitan rakenteita purkaa ja tutkia tilannetta. Purkamisaikataulu vaan nopeutui kun havaitsimme, että aitan väliseinän olivat vallanneet hevosmuurahaiset. Rakennelma nimettiin Muurahaisfarmiksi, tilattiin netistä muurahaisaiheinen opetustaulu odottamaan Muurahaisfarmin remontin valmistumista ja laitettiin sorkkarauta heilumaan. Yksi päivä viikonlopusta menee "mukavasti" noissa hommissa. Ei ehkä niin mukavaa kuin museossa, teatterissa tai ravintolassa käyminen tai ystävien tapaaminen, mutta voittaa kotona sohvalla istumisen 6-0. 

Muurahaisfarmi kun emme vielä tienneet että se on Muurahaisfarmi

Puolta halvempi kesäloma kuin viime vuonna

Olisipa hauska päätyä vastaamaan kyselyyn, jossa selvitetään suomalaisten kesälomabudjettia. Meillä se tosiaan putosi noin puoleen viime vuodesta. Viime vuonna meni 130 000 euroa kun päätettiin viimeisellä lomaviikolla ostaa sijoitusasunto. Tänä vuonna alle puolet siitä kun päätettiin  ostaa "vain"  ulkoporeallas kotiin ja myöhemmin vielä mökki. Noh, suurin osa noista rahoista ei toki varsinaisesti kulunut loman aikana, mutta olen kuullut että monet maksavat lomamatkojakin luotolla jälkikäteen, mutta kaipa ne silti lasketaan mukaan lomabudjettiin. 

En tiedä onko minulla jokin keski-iän kriisi kun tulee tällaisiin tempauksiin ryhdyttyä. Viidenkympin hujakoilla monet miehet ostavat moottoripyörän ja naiset alkavat pukeutua leopardikuosiin. En ole innostunut kummastakaan, mutta muuten tuntuu ilmenevän oudon impulsiivista ja riskihakuista käytöstä. Mökin ostoon meidät kyllä ajoi vaihdevuosihormonien sijaan pari naapuria. Ulvovan koiran tapauksesta olen kertonut ennenkin. Lisäksi iski Disconikkari. Disconikkari on rakennuttanut omakotitalon ja tykkää ulkotöitä tehdessään laittaa jotain typerää jytkettä soimaan bassot täysillä. Hänen reaktionsa siihen, että pyysimme laittamaan bassoja hieman pienemmälle oli hämmentävä. Disconikkari marssi meidän pihalle kuuntelemaan kuinka kovaa hänen poppinsa meille kuuluu - hänen mielestään ei tietenkään ollenkaan - ja ilmoitti meille, että kyllä ihmisellä on oikeus kuunnella musiikkia omalla pihalla ja muistutti vielä sivulauseessa, että hänen vaimonsa on lakimies. En tiedä mikä mies Disconikkari itse on - varsinainen ihmemies kuitenkin. Niin että kun on tällaisten öykkäröivien hullujen ympäröimänä, teki vankasti mieli päästä johonkin hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan pakoon välillä. Huvittavaa on, että vajaan kahden viikon sisään mökkikauppojen varmistumisen jälkeen ilmeni, että ulvovan koiran porukka muuttaa syyskuun alussa pois. No, jos sen sai aikaan ostamalla mökin, niin hyvä homma. 

Sijoitusasunto ostettiin aikoinaan edunvalvonnan alaiselta ihmiseltä, josta emme tiedä mitään muuta kuin nimen ja syntymäajan. Mökki sitten taas ostetaan puoliksi kuolleelta pariskunnalta. Emme näköjään pysty ostamaan mitään hengissä olevilta täysivaltaisilta ihmisiltä. Mökkiä oli myymässä 85-vuotias pariskunta. Mies oli jo etukäteen laatinut valtakirjan tyttärelleen kaupantekoa varten, joten oletimme että hän ei ole fyysisesti kovin hyvässä kunnossa. Mutta silti kuvittelimme, että ei niin huono tuuri voi käydä että mies kuolee ennen kaupantekotilaisuutta. Mutta niinpä hän vain muutama päivä ennen suunniteltua kaupantekoa heitti lusikan nurkkaan. Tämähän tietenkin mutkisti tilannetta, koska ei jakamattoman kuolinpesän kanssa mitään kauppoja voi tehdä. Saipa välittäjäkin sitten tehdä aika lailla töitä palkkionsa eteen, jotta saatiin aikaan ratkaisu, jossa me pääsimme KESÄmökkeilemään ennen perunkirjoituksen valmistumista. 

Mökkiä etsiessä oli muutama kriteeri:

• enintään tunnin ajomatka
• ei lähinaapureita (mikä rajaa rantatontit automaattisesti pois)
• vähintään rengaskaivo
• sähkö valtakunnanverkosta (aurinkopaneelit eivät riitä)
• kohtuullinen hinta (ei viime kesäloman budjettia)

Juuri kun olimme valmiita vaipumaan epätoivoon, minä keksin, että on olemassa sellainenkin paikka kuin Somero. Ja siellä meitä sitten odotti kaikki kriteerit täyttävä mökkeröinen. Matka kotoa kestää suht tasan tunnin, lähin naapuri on toinen mökki linnuntietä 200 metrin päässä, vesi tulee porakaivosta keittiöön ja saunaan ja sähkötkin on. Hinnaksi sovittiin 55 000 euroa. Kun en ole koskaan ennen ollut ostamassa mökkiä, niin en osaa sanoa, onko nyt mökkien hinnoissa paljonkin koronalisää. Meillä korona ei vaikuttanut mökin hankintaan, ulvova koira ja Disconikkari sitäkin enemmän. 

Toki tässä kokee ahdistusta oman hiilijalanjälkensä merkittävästä kasvusta. Auto kulkee sentään biokaasulla, joten mökille kulkeminen on periaatteessa päästötöntä. Mutta mökillä kyllä käytetään sähköä. Eihän sitä paljoa mene mutta kuitenkin. Ja vaikka olemme mökillä, kotona haukkaavat sähköä ilmalämpöpumppu, jääkaappi, pakastin ja lämminvesivaraaja kuitenkin tyhjässä kämpässä. 

Ulkoporeallas se vasta sähköä syökin. Nähtäväksi jää kuinka paljon. Toisaalta vetoan siihen, että emme ole koskaan saunoneet kovin innokkaasti kotona, nyt jäänee tähänkin astiset noin viisi vuosittaista saunomiskertaa pois. Ulkoporealtaiden valmistajat eivät yllättäen anna oikein mitään tietoa sähkönkulutuksesta. Joistain nettikeskusteluista löysin ihmisten käytännössä mittaamia lukemia ja ne olivat 1500-2000 kWh/vuosi hujakoilla. Tuo olisi noin 10% lisäys meidän kodin vuotuiseen sähkönkulutukseen. Sellainen hetivalmis kiuas, jota innokkaat saunojat käyttävät, vie vieläkin enemmän. Tosin talvella se auttaa sitten säästämään lämmityskustannuksissa, mutta kesällä taas lisää viilennyskustannuksia. No, ainaskin me ostamme vihreää sähköä. Viherpesua kirjaimellisesti sanoisi joku. 

Tänä koronavuonna ihmiset ovat tosiaan hurahtaneet hankkimaan erilaisia vesialtaita, mökkejä ja koiria. Koiran olemme sentään toistaiseksi ymmärtäneet jättää hankkimatta. Lopuksi vielä uutisia viime vuoden kesäloman hankinnasta: vuokralaisemme on osoittautunut juuri niin erinomaiseksi kuin kuvittelimmekin. Säntillisen vuokranmaksun lisäksi hän jopa lähetti viime viikolla minulle sähköpostia, jossa kertoi kuinka hyvin hän siellä viihtyy ja laittoi kuviakin liitteeksi. Toivottavasti näiden tämänvuotisten hankintojen kanssa kävisin loppujen lopuksi yhtä hyvin! Vielä on vaikea sanoa onko meillä mökkeilijän ja poreilijan sieluja. Tässä vasta kuivaharjoitellaan poreilua - sähkömies tulee huomenna vetämään ja kytkemään sähköt.

Talviloma korona-aikaan

Pitäisi ilmeisesti kiittää tien toisella puolella asuvia idioottinaapureita eli Big Jimin porukkaa koska inspiroivat meidät aktivoitumaan talvilomalla. Big Jim on saanut nimensä itseään muistuttavalta Under the Dome -sarjan hahmolta, oikeaa nimeä emme tiedä, koska ainoan kerran kun olemme yrittäneet puhua hänen kanssaan, hän on uhannut hakea aseen. Tällä Big Jimin vetämällä vaihtuvajäsenisellä kommuunilla on tapana harrastaa öistä autoilua ja etenkin auton ovien paukuttelua parinkymmenen metrin päässä makuuhuoneistamme. Tällainen herkkäuninen ihminen ei oikein tykkää sellaisesta. Mutta minkäs teet - kommunikaatioyritykset eivät ensikontaktin jälkeen innosta ja poliisiakaan ei oikein voi soittaa, sillä eihän se nyt laitonta ole autolla ajella yöllä ees taas ja paiskoa ovia ja takakonttia tarmokkaasti monen monta kertaa. Päätimme siis lopulta panostaa äänieristykseen kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole poismuuttamisen lisäksi (avustettu poisnukkuminen varmaan onnistuisi jos alkaisimme haastaa riitaa Big Jimin kanssa).

Lähtötilanne oli tavallinen makuuhuone (ennen-kuvia löytyy täältä), jossa on yhdellä seinällä ikkuna. Tämän ikkunan takana melskaa Big Jimin poppoo öisin, joten sen ja itseni väliin täytyi saada lisää massaa. Se järjestyi rakentamalla ikkunaseinän suuntainen väliseinä. Jotta huoneen peräosaan ei tarvitsisi kulkea ikkunan kautta, seinään tehtiin myös oviaukko, johon laitettiin ääntä eristävä ovi. Lopputuloksena syntyi pikkuruinen makuukammari, johon mahtuu juuri ja juuri 120 cm leveä sänky ja hiukan isompi ja yllättävänkin tilavan oloinen työhuone, johon mahtuu samaan aikaan IT-työpiste ja ompelupiste. Molempia hommia ei tosin mahdu tekemään yhtä aikaa, IT-työläistä saattaisi ompelukoneen jyrinä aika lailla ärsyttää muutenkin.

Itse seinän rakentaminen oli suhteellisen helppo ja nopea homma - ihme kyllä. Koolaukset vaan kiinni lattiaan, seiniin ja kattoon ja sitten kipsilevyä puolin ja toisin, villaa väliin. Kaikkiin rakoihin AkustoSeal-massaa. Vanha parketti jäi paikalleen ja väliseinän alle. Tästä eteenpäin oli sitten säätöä ja vääntöä jos jonkinlaista ja homma alkoi eskaloitua. Maalata me osaamme, mutta nyt piti tietenkin kokeilla osaammeko tapetoida. Ikäänkuin tässä koronaeristyksessä ei olisi parisuhteen happotestiä tarpeeksi. Katsoin Bauhausin nettisivuilta tapetit etukäteen, molempia valitsemiani malleja piti olla saatavilla. Mutta eipä sitten tietenkään ollutkaan, joten jouduinkin tekemään valinnat lennossa rautakaupassa. Tämä oli itse asiassa aika hyvä tapetinvalintamenetelmä. Tapettejahan on miljoonia erilaisia sekä netissä että rautakauppojen tapettikirjoissa. Mutta jos päättää, että tapetin on löydyttävä niistä rullista, joita rautakaupassa X sattuu sillä hetkellä löytymään, on valikoima huomattavasti suppeampi ja elämä niin ollen helpompaa. Makuuhuoneen puolelle tuli kullalla sävytettyä tapettia ja työhuoneen puolelle hopeansävyistä. Molemmat insinööripariskunnalle sopivia geometrisiä malleja. Alunperin kaavailemani oksakuvio olisi ollut aivan liian hempeä.

Onneksi aloitimme tapetoimisen makuuhuoneen puolelta tapetista, joka osoittautui huomattavasti helpommin asennettavaksi. Jos olisimme aloittaneet vaikeammasta tapetista, olisimme ensimmäisen vuodan silpuksi repimisen jälkeen todennäköisesti marssineet takaisin rautakauppaan vaihtamaan avaamattomat rullat maaliin. Tapetoinnissa tarvitaan lehmän hermojen lisäksi muuten parvekelaatikko. Onneksi sellainen sattui löytymään. Lopputulos ei ole ehkä täydellinen, mutta olemme kyllä paljon huonomminkin asennettuja tapetteja nähneet. Emme kerro missä. Nämä tapetit asennettiin levittämällä liisteri seinään ja läväyttämällä kuiva tapetti sitten siihen päälle. Luulen, että se on helpompaa kuin perinteinen tapettivuotien etukäteen liisteröiminen. En tahdo koskaan asentaa venyvää paperitapettia, tällaisessa kuitutapetissakin oli aika lailla hommaa. Etenkin työhuoneen tapetissa, joka ei missään tapauksessa tahtonut tulla asennetuksi.

Makuuhuoneeseen rakennettiin 120 cm leveä sängynrunko kääntämällä entisen 160 cm leveän sängynrungon pitkät sivut ylösalaisin  ja kaventamalla sälepohjaa 40 cm. Uusi patja piti tietenkin tilata. Vanhat tempur-patjat olivatkin yli 15 v vanhoja, mutta kylläkin ihan siistejä ja hyväkuntoisia. Emme kuitenkaan kehdanneet tarjota niin vanhoja patjoja kenellekään edes ilmaiseksi, joten kaatopaikallehan ne sitten vietiin. En tiedä miksi valtion kodinhoitoviranomaiset käskevät vaihtaa patjoja kauhean usein - ehkä heillä on patjafirmojen osakkeita. Tulipa nyt kuitenkin vaihdettua, olisi ollut melko hankalaa sahata 21 cm paksua tempur-patjaa kapeammaksi...

Makuuhuoneen puolelle tuli väsättyä ylijäämätapetista vielä rasia ja tuikitärkeä silmälasihylly. Hämmästytin askartelutaidoillani eniten itseni. Molempia tapetteja jäi lähes kokonainen rulla - askartelumateriaalissa siis löytyy. Valitettavasti origami-intoni hiipui heti alkuunsa.

Työhuoneen puolelle syntyi ennalta suunnittelematon työpöytäjärjestelmä. Meillä on työpöytänä palvellut lapsuudenkodista saamani kaksi umpipuista vanhaa kunnon Muuramen laatikostoa ja niiden päällä pöytälevy. Uudessa tilassa pieni pöytälevy alkoi näyttää vähän säälittävältä ja visioin L-muotoisen työtilan, johon tosiaan saisi yhtaikaa ompelu- ja IT-pisteen. Käytiin siis ostamassa metritolkulla puista työtasoa ja sahautettiin ne oikeaan mittaan. Lopputulos on sangen tyylikäs ja professionaali. Samasta tasosta tehtiin vielä pieni hylly koruilleni. Entiset liukuovet ja entinen kattolamppu sopivat uusien materiaalien kanssa erinomaisesti yhteen vaikka itse sanonkin.

Mutta eipä tässä vielä kaikki - pitäähän ergonomiaankin upottaa rahaa. Joten ostimme vielä erillisen näytön ja työtuolin, jossa on säädettävät käsinojat. On muuten kummallista miten vähän on työtuoleja, joissa ylipäätään on käsinojat saatikka että niitä voisi säätää. Kiinteillä käsinojilla ei toki mitään funktiota olekaan, koska ne eivät kuitenkaan ole oikealla korkeudella. Käsinojien sijaan voisi toki käyttää pöydänreunaan kiinnitettävää kyynärtukea, kuten minä käytän firman toimistolla, mutta niitä oli vähän vaikeasti saatavilla. Miksi niitä muuten ei myydä missä tahansa huonekaluliikkeessä??

Nukkua saa nyt umpipimeässä jos haluaa. Kauan olen himoinnut ikkunatonta makuuhuonetta. En ymmärrä ollenkaan miksi uusissa taloissa on makkareissa valtavia ikkunoita ja vielä muutama pikkuikkuna siellä täällä. Talosuunnittelijoilla on kai paksummat silmäluomet kuin muilla ihmisillä. Onneksi olemme sen verran viisaita insinöörejä että ymmärsimme toteuttaa makuuhuoneeseen myös ilmanvaihdon, niin ei tarvitse nukkua vintti hapenpuutteesta kokonaan pimeänä. Makuuhuoneen ja vessan väliseen seinään kairattiin reikä, jolloin vessan poistoilmaventtiili imee ilmaa makuuhuoneesta etenkin kun vessan oven muistaa pitää yöllä kiinni. Korvausilmaa varten taas tehtiin reikä eteiseen vievän oven alaosaan. Ymmärsimme olla rei'ittämättä sitä äänieristysovea.

Kyllä tätä projektia jonkin verran harkitsin ja ajattelin, että ihmiset pitävät minua hulluna, kun rupean pilkkomaan muutenkin pieniä huoneita vielä pienemmiksi. Lopulta tulin onneksi siihen tulokseen, että minähän perkele rakennan omaan (ei edes enää yhtään pankin) talooni väliseiniä jos sattuu huvittamaan. Pitäkää siis minua hulluna aivan vapaasti, itse olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja sehän tässä ratkaisee. Erityisen onnellinen olen ompelupisteestä, jossa ompelukone saa nököttää valmiusasemissa koko ajan. Sellaista olen kaivannut koko aikuisikäni. Mi casa es mi casa.

Koronapäiväkirja tulevaisuuden nettiarkeologeille

Pakkohan se on tänne kirjoittaa jotain omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan tämän koronaeristyksen aikana vaikkei liiemmälti huvitakaan. Varmasti tämä on joskus tulevaisuudessa - ehkä omassakin tulevaisuudessa - mielenkiintoista luettavaa. Ehkä jopa tärkeää kun joku historioitsija aikoinaan tutkii vuoden 2020 koronapandemian vaikutuksia ihmiskunnan henkiseen elämään. Tästä tulee pitkä vuodatus, en pahastu jos kukaan ei jaksa nyt lukea tätä juuri alkua pidemmälle. Kirjoitan tätä enemmän itseäni ja tulevia historiantutkijoita varten. Sadan vuoden päästä tämä voi olla hyvinkin kiintoisaa luettavaa - toisin kuin muut tähän astiset Vanhan Jäärän turinat. Jos tämä nyt sataa vuotta jossain kiintolevyjen uumenissa säilyy...Laitoin tähän kuvia hautausmaalta, eikös ne ole aika sopivia tähän aiheeseen?

Nyt on seitsemän viikkoa siitä, kun hallitus alkoi julistaa erilaisia poikkeustoimia ja kokoontumisrajoituksia. Ensi töikseni itse peruin seuraavalle viikonlopulle suunnitellut naisten bileet, jotka oli tarkoitus pitää miehen ollessa tapaamassa vanhempiaan Lapissa. Tätä ennen mies oli jo ehtinyt perua Lapin matkansa, jottei vahingossa kiikuttaisi koronaa pallolaajennuksesta toipuvalle isälleen. Ja sitten jatkettiin töitä kotitoimistolla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Koska eilen hallitus ilmoitti, että rajoituksia aletaan pikkuhiljaa lieventää kesäkuun alusta alkaen, on nyt paras tuikata tämä tarina ulos ettei muutu ihan vanhentuneeksi tämä juttu. No, en kyllä usko hetkeäkään, että tämä tilanne normalisoituu ihan äkkiä...

Se, että kaikki palkkatyö tietokoneen äärellä tapahtuu nyt kotona, aiheuttaa sen, että millään ei tee mieli avata konetta työajan ulkopuolella esimerkiksi blogatakseen. Tai lähinnä blogatakseen - enpä minä muuta oikeastaan vapaa-aikana isommalla koneella teekään. Kaikki pienempimuotoinen sometus ja surffailu hoituu kännykällä. Ylimääräistä vapaa-aikaakaan ei oikeastaan ole. Kaikki työ- ja harrastusmatkoista säästynyt aika menee ruokalistojen suunnitteluun ja kauppalistojen tekemiseen. Tämä ei ollut vitsi. Kaupassakäyntiä on harvennettu ja kaupassa käydään vuorotellen. Tosin aluksi minä kävin kaupassa vain ja ainoastaan yksinäni kun miehellä oli pari viikkoa jotain kummallista hengitystieoiretta. Tiedä sitten oliko koronaa vai jotain muuta - minä olen ollut koko ajan täysin oireeton. Mihinkään testiinhän kukaan ei pääse - en tiedä mitä ihmisiä ovat ne tuhannet päivittäin testattavat, koska terveydenhoitohenkilökuntakin kertoo, ettei testeihin juuri pääse.

Outoa kyllä, valmisruokaan tai noutoruokaan ei meillä ole juurikaan turvauduttu. Ehkä alitajuisesta pelosta, että kun sille linjalle kerran sortuu, paluuta ei enää ole. Minun kaukonäköisyyteni keittiössä riittää enintään kolmen ruoan keksimiseen kerrallaan. Kahden tuplasatsin, joita syödään kaksi päivää, ja yhden kerta-annoksen. Näin yleensä. Meillä syödään nyt vain yksi lämmin ateria päivässä. Paitsi että muutama päivä sitten mies alkoi valittaa aliravitsemustilaa ja teki itselleen makaroonilaatikkoa, jota vetelee päivän toiseksi ateriaksi. Onpa tullut testattua uusia reseptejä, joista osa on osoittautunut tosi hyviksi. Kiitokset kaikille medioille, joissa reseptejä jaetaan: K-ruoka, Valio, Pirkka, Yhteishyvä ja Helsingin Sanomat! Nämä ovat pääasialliset lähteeni. Ilman niitä olisi aika vaikeaa ja ankeaa.

Jääkaapin täyttöasteessa on voimakas aaltoliike. Kauppareissun jälkeen se on kuin nuijalla lyöty ja siitä se pikkuhiljaa lähtee tyhjenemään saavuttaakseen margariinirasia ja vanhentunut hillosipulipurkki -tilan ennen seuraavaa kauppareissua. Miehen suhteellisesta aliravitsemuksesta huolimatta tässä ei tietenkään olla mitenkään nälänhädän partaalla, mutta suhteettoman paljon ruoka-asiat hallitsevat elämää tällä hetkellä. Näin tuntuu olevan monella muullakin. Reseptejä ja noutoruokavinkkejä jaellaan netissä vilkkaasti. Itsekin olen tällä saralla kunnostautunut jakamalla muutaman reseptin nuoremman kummipojan äidille nirson kohta-5-vuotiaan ja muunkin perheen ruokkimisen helpottamiseksi.

Jotta kaikki ruoka ei kertyisi reunoille (kuten ex-appiukkoni tapaa sanoa), täytyy huolehtia myös liikunnasta. Huvittavaa on, että tarvittiin pandemia, ennen kuin mekin saimme kaikki lähimetsät rymyttyä jollain lailla läpi. Moni muu ei ole rynnännyt niihin edes tässä vaiheessa. Nuuksioon kuulemma kyllä, siellä on ruuhkaa. Mutta lähimetsissä saa toikkaroida suht rauhassa. Pelkkä metsähortoilu ei kuitenkaan riitä liikunnaksi, se on ehkä enemmän viherterapiaa kuin liikuntaa. Ikävintä tässä eristyneisyydessä on se, ettei pääse normaaleihin tanssi- ja jumppaharrastuksiin, joita meillä molemmilla olisi normaalisti viitenä päivänä viikossa. Netissä on onneksi jonkinlaista apua tähänkin, mutta olemme kehittäneet myös ihan oman lajimme lihaskunnosta huolehtimiseen, sen nimi on DancePump (R). Jos ihmiset hamstrasivat aluksi ruokakaupoista vessapaperia, niin urheiluvälineliikkeistä hamstrattiin käsipainot. Meillä oli alun perin yhdet yhden kilon ja yhdet kahden kilon käsipainot. No, eihän sellaisilla tee juuri mitään, paitsi niin, että ottaa samaan käteen yhden kumpaakin sorttia, näin kasvavat samalla myös sormivoimat. Onneksi etsintäkierroksen jälkeen löytyi yhdet viiden kilon käsipainot kaupasta.

DancePumpiin tarvitaan pelikonsoli, jolla on mahdollista pelata Just Dance - peliä ja käsipainoja/levytanko/kahvakuulia ym painoja ja kokemusta lihaskuntotunneista kuten pumpista. Koska meillä ei riitä tilaa eikä välineitä harjoittaa  samaa lajia (tanssia eikä voimailua) yhtaikaa, DancePumpissa tanssi- ja voimailuosiot vaihtuvat kahden kappaleen välein. Toinen tanssahtelee Wii-kapula kourassaan pelihuoneessa ja toinen voimailee keittiössä. Kas näin:

Hän:            Minä:
Dance         Jalat
Dance         Olkapäät
Jalat            Dance
Olkapäät     Dance
Dance         Selkä
Dance         Rinta
Selkä          Dance
Rinta          Dance
Dance         Hauis
Dance         Ojentaja
Hauis          Dance
Ojentaja      Dance
Dance         Vatsa
Dance         Jotain (pakara, kylki tms)
Vatsa           Dance
Jotain          Dance

Dance-vuorossa oleva tietenkin valitsee musiikin, joten hupaisaa tässä on, kun ei koskaan tiedä etukäteen minkä biisin tahdissa joutuu mitäkin lihasta harjoittamaan. Tätä on nyt tehty kaksi kertaa viikossa. Kumpikin on osoittautunut sangen tiukaksi pump-vetäjäksi. Yksinään ei viitsi löysäillä. Varmaankin tämän ansiosta meillä ei kotitoimiston puutteellinen ergonomia ole aiheuttanut mitään suurempia selkävaivoja.

Joku joskus kertoi tällaisen viisauden, että jos haluatte testata parisuhteen toimivuutta, tapetoikaa huone yhdesssä. Sitäkin on nyt vihdoin kokeiltu osana tätä suurta parisuhde- ja perhetestiä kun ei muuten tuntunut olevan tarpeeksi haastavaa (tästä tulee ehkä juttu myöhemmin). Meillä menee kaikinpuolin mukavasti. Mitä nyt saadaan hysteerisiä naurukohtauksia useammin kuin normaalioloissa. Jos toisen seuraa alkaa hetkittäin tympiä, mietimme kumpikin että tässä voisi olla myös hyperaktiivinen 3-vuotias viihdytettävänä tai flegmaattinen 14-vuotias etäkoulun pariin patistettavana, joten tulemme tämän mietinnän jälkeen aina siihen tulokseen että mahtavasti menee.

Yritimme auttaa myös sairaanhoitajia tarjoamalla autottomille hoitajille käyttöön toista autoamme, joka on seissyt aivan tyhjän panttina. Emme vaan oikein tienneet kuinka. HUS:in palautekanava ei vastannut yhteydenottoomme mitään. Ei ehkä ihme, varmaan siellä ovat kaikki kanavat tukossa. Sitten mies otti yhteyttä pikkuserkkuunsa, joka työskentelee hoitajien päätoimisena luottamusmiehenä. Tähänkin alle viiden kilometrin päässä asuvaan sukulaiskontaktiin tarvittiin pandemia...Kyseinen luottamusmies piti ajatusta hyvänä ja lupasi kysellä olisiko kellään tarvetta lainata autoa. Vaan eipä ollut - pysäköinti sairaalassa on hoitajille melko kallista ja sairaanhoitopiiri ei tietenkään alenna maksuja pikku pandemian takia. Ja etenkin jos on sattunut juuri hankkimaan vaikkapa vuoden bussikortin etukäteen, niin eipä kai sitä ylimääräisiä kuluja halua vaikka matkanteko nopeutuisikin. Saattaa myös olla niin, että monilla hoitajilla on nyt auto käytettävissä siksi, että perheen toinen elättäjä on etätöissä eikä tarvitse autoa. Auto meni sitten lainaan tälle luottamusmiehelle itselleen, koska hänet komennettiin kokopäiväisistä edunvalvontahommista takaisin oikeisiin töihin. Onpa nyt edes yhdelle hoitsulle siis siitä jotain hyötyä.

Oikein kun miettii, että mikä elämässä on muuttunut, niin tuon ruoka- ja harrastepuolen lisäksi ei juuri mikään. Me emme tapaa ystäviä kovin usein normaalistikaan. Teatterissa, konserteissa ja museoissa tulisi kyllä normaalisti käytyä. Viimeiseksi kulttuurielämykseksemme ennen pandemiaa jäi Bryan Adamsin konsertti. Bryan joutuikin sitten peruuttamaan loput kiertueestaan, kiva että me kerkesimme nähdä ja kuulla hänet. Töissä käymisessä kaipaan ehkä eniten sitä, että saisi jonkun toisen tekemää lounasta. Toiseksi viimeinen YT-kierros vei töistä ainoat varsinaiset ystäväni vuosi sitten. Olisi toimistolla muutenkin kiva käydä jonkinlaista ihmiskontaktia saadakseen, mutta en ketään ihmistä sieltä syvällisemmin kaipaa. Tanssiminen ja voimailu olisi todellakin helpompaa ja mukavampaa oikeiden tanssinopettajien ja jumppavetäjien sekä kanssaharrastajien kanssa, mutta sujuu tämä näinkin.

Vaikkei tällaisella introvertillä suurempaa hätää eristyksissä olekaan, onneksi on kuitenkin WhatsApp ja Instagram. WhatsAppilla pidetään (lähes) päivittäin yhteyttä tyttäreen ja läheisempiin ystäviin. Tyttären kanssa myös soitellaan ja nyt taas myös tapaillaan, kun hänkin parantui mystisestä pitkäkestoisesta flunssasta. On aivan mahdollista että meidän perheessä kaksi on sairastanut jonkin lievän mutta pitkäkestoisen koronaversion ja yksi oireettoman version. Instagramissa näkee että on paljon muitakin ihmisiä joiden elämä jatkuu ja saa kivoja kommentteja nettitutuilta.

Tekee pahaa ajatella niitä perheitä, joissa ei voida neljän seinän sisällä hyvin. Joissa on henkistä ja fyysistä väkivaltaa päihteiden käytöllä tai ilman. Omassa lapsuudenkodissani ei juuri käytetty alkoholia, mutta äitini oli (ja on) henkisen väkivallan mestari. Kammottaa ajatellakin, että tällainen tilanne olisi tullut päälle joskus 80-luvulla. Mutta monilla on nyt sellainen tilanne, jolta itse onneksi vielä vanhempien kanssa asuessani vältyin.

Kesäkuun alusta kokoontumisrajoitus nousee 50 henkilöön ja erilaisia julkisia tiloja aletaan avata. Me aiomme jatkaa kotona kykkymistä kuten tähänkin asti, odottelemme suosiolla toisen epidemia-aallon ohi menoa. Työnantaja onneksi ei ole ihan tyhmä vaan toimistolle on tarkoitus palata neljässä aallossa muutaman viikon välein. Itse kuulun viimeiseen aaltoon, joka palaa toimistolle todennäköisesti vasta syksymmällä.

Talvilomaa pidettiin pääsiäisen yhteydessä ja aika olisi kyllä tullut pitkäksi ilman remonttiprojektia, joka ansaitsisi oman juttunsa. Katsotaan syntyykö jossain vaiheessa. Remonttikin meni ilman suurempaa räyhäämistä, mitä nyt siinä tapetoinnissa syntyi vähän kiihkeämpää keskustelua. Täytyy olla tyytyväinen itseensä, että on osannut aikoinaan löytää itselleen niin hyvin sopivan miehen, että sukset eivät mene ristiin näissä poikkeusoloissakaan. Toivottavasti teilläkin kaikki hyvin ja perheessä rauha maassa!