tiistai 12. maaliskuuta 2019

Hullu huonekaluroudari iskee...

...jälleen. Paitsi että ei iskenyt jälleen vaan 35 vuoden tauon jälkeen. Teini-ikäisenä minulla oli tapana voimailla pienen huoneeni huonekalujen kanssa useankin kerran - vaikka oikeasti kirjoituspöytä, sänky, korituoli, kirjahylly ja stereotaso oli mahdollista asetella järkevästi vain yhdellä tavalla. Se oli ilmeisesti sen verran opettavainen kokemus, että sen jälkeen omissa kodeissani (joita on ollut kahdeksan kappaletta kaikki väliaikaisratkaisutkin mukaanlukien) huonekalut ovat saaneet olla rauhassa niillä paikoilla, joihin ne on muuton ja huolellisen harkinnan jälkeen aseteltu. Huolellisessa harkinnassa auttaa paperista askarreltu pohjapiirros ja paperiset huonekalut, joita voi sovitella. Tähän on varmaan jotain tietokoneohjelmiakin, mutta eihän Vanha Jäärä nyt sellaisia käytä.

Nyt iski kuitenkin yks kaks älynväläys muuttaa makuuhuoneiden sisältöjä keskenään. Eikä ollenkaan huono väläys, mutta jostain syystä sitä ei tullut mieleen tehdä jo silloin kun Vege Jäärä muutti pois kotoa vaikka hänen jälkeensä jättämä huone sisustettiinkin heti uudestaan eikä jätetty teinimuseoksi. Meillä on kolme makuuhuonetta ja niissä pitää pystyä suorittamaan seuraavat toiminnot: rouvan nukkuminen, herran nukkuminen, mahdollisten yövieraiden nukkuminen (vierashuone), ompelu ja läppärin räplääminen (työhuone), Wiin pelaaminen ja kakkostelkkarin katselu (pelihuone). Hmm...tuossahan on viisi virtuaalihuonetta ja oikeita huoneita on vain kolme.

Tämä huone on entinen Vege Jäärän huone, sittemmin työ/vierashuone ja nyt rouvan makuuhuone:





Ideealitilanne on minusta se, että makkari on vain makkari. Aikuisten ihmisten ei pitäisi joutua pysyvästi nukkumaan työpöydän, kirjahyllyn tai telkkarin kanssa samassa huoneessa. Ja nyt - TADAA - hieman yli 50-vuotiaana olen vihdoin saanut tällaisen lähes täydellisen systeemin aikaan. Aikaisemmin Mr Vanha Jäärä joutui jakamaan makuuhuoneensa pelihuoneen kanssa, mutta nyt pelihuone on yhdistetty työ/vierashuoneeseen. Ja kaksi muuta makkaria ovat vain meidän nukkumistamme varten. Hurraa! Kaupan päälle tuli yksi virtuaalihuone lisääkin. Mikä on huone, jossa on peili, jossa säilytetään vaatteita ja jossa ei nukuta vakituisesti? Tietenkin pukeutumishuone. Nyt on siis sellainenkin yhdistettynä työ/vieras/pelihuoneeseen.

Tämä on entinen herran makuuhuone/pelihuone, nyt työ/vieras/peli/pukeutumishuone:



Vähän mukavampaa kun keittiöstä aukeaa nyt tällainen näkymä eikä herran petaamaton sänky. Itse tehdylle norsullekin löytyi luonteva parkkipaikka.



Voisi ajatella, että huonekalujumppa on ekologista sisustamista. Ei tarvitse shoppailla mitään uusia sisustushärpäkkeitä kun kodin sisustus muuttuu uudeksi ihan vain lihasvoimalla. Mutta ei se kyllä ihan näin mennyt ainakaan meidän tapauksessa. Myös tauluja ja verhoja piti siirrellä huoneesta toiseen ja se aiheutti seuraavat hankinnat: Seinämaalia, kalustemaalia, maalausvehkeet, taulunkehyksiä (2 kpl) ja verhot.

Siirtelyn ja inventaarion tuloksena Kierrätyskeskukseen matkasivat seuraavat tavarat: rottinkikori täytettynä kirjoilla, kaksi lasihyllyä, matto, 20 kpl sohvatyynyn päällisiä, yksi sohvatyynyn sisätyyny, Linnanmäeltä voitettu suurikokoinen pehmopantteri (eli Voitto-kisu) ja seinäpeili. Ja ehkä jotain muutakin, jota en enää muista ja parempi niin. Toivottavasti nämä saavat uuden elämän jonkun toisen kodissa.

Tämä on entinen rouvan makuuhuone, nyt herran makuuhuone. Edellisillä asukkailla oli sängyn kohdalla kerrossänky, jonka yläpediltä oli ahkerasti pyyhitty räkää kattoon. Räkä oli niin fossiloitunut kiinni kattoon, että kipsilevyyn olisi tullut reikä, jos sen olisi yrittänyt kokonaan ruoputtaa pois. Niinpä katossa on jonkin verran päällemaalattua räkää. Jeah...



Mutta jos edellisellä huonejärjestelyllä mentiin 8 vuotta, niin en näe mitään syytä miksei tällä uudella järjestelyllä mentäisi 28 vuotta. Tai kauanko nyt pärjätäänkään tässä ennen kuin joudumme muuttamaan johonkin "palvelu"taloon laiminlyötäviksi, aliravituiksi ja ylilääkityiksi. Havaitsin, että tämä talo on paikka, jossa olen asunut pisimpään lapsuudenkotini jälkeen. Tätä edellisessä ehdimme asua 7 vuotta, nyt ollaan siis ohitettu entinen ennätys vuodella.



8 kommenttia:

  1. Nykyinen on myös täällä pisimpään asuttu pesä, 7 v tuli juuri täyteen. Mä harrastan tuota ekologista sisustamista, se on niin hyvä tunne kun tulee samaan huoneeseen kuin aiemmin vaan hetken aikaa lyö tyhjää kun kaikki, niin kalut kuin taulutkin, on eri paikoilla. Ostin jopa tv-n antennipiuhaa lisää kesällä että sain lisää vaihtoehtoja.
    Huonekaluleikki;DD
    Kauniita huoneita teillä ja se kattoräkä poistaa kaiken hienostelun, "pikantti" yksityiskohta, dna-pankki, hihihihi...;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me törmäillään jatkuvasti vääriin huoneisiin, ehkä tähän joskus tottuu! Ihmiskunta saa olla aika kriisissä että tarvitaan kattoon räkää pyyhkivän ihmisen dna:ta :-O

      Poista
  2. Aikoinaan mäkin vaihtelin poikien ja meidän makkaria. Nyt olen laiskistunut, ollaan oltu samassa makkarissa niin monta vuotta etten edes muista koska tultiin tähän huoneeseen nukkumaan.
    Kivan näköiset huoneet teillä, mahtavasti sait kirppikselle tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä turhaan vaihtelemaan jos homma toimii! Ja kiitos :-)

      Poista
  3. Tuossa olen huono, huonekalujumpassa nimittäin. HArkitsen ja jahkailen aina kaikkea niin pitkään, että kun joku asettuu paikoilleen, se on siinä sitten pitkään. Tai niin siis taitaa teilläkin olla. Hyvät tuli teidän huoneista. On se vaan palkitsevaa, kun keksi jonkun uuden tavan tehdä asioita ja varsinkin kun saa kamaa kierrätykseen pois jaloista pyörimästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin se nimenomaan meilläkin on, ennen huonekalujumppaa pitää olla todella varma siitä että lopputulos on järkevä. Joo, oli konmarittunut olo matkalla Kierrätyskeskukseen :-)

      Poista
  4. Minä myös olen äärimmäisen huono muuttamaan kerran hyväksi (?) havaittua järjestystä. Mutta, pian yksi lentää pesästä, joten siinä kohtaa tulisi meidänkin miettiä huonejärjestelyjä puhtaalta pöydältä, jippii! Se on ainakin jo aikaa sitten päätetty, että "teinimuseota" (hee, hauska ilmaus) ei meidän perheeseen jää. Ihan sama mikä huoneesta tulee, muttei sitä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä tosiaan sohvia kantelemaan jos ovat kohdillaan. Mutta lasten poismuutto kyllä aiheuttaa muutospaineita - ellei sitten tosiaan halua perustaa teinimuseota :-D

      Poista