perjantai 15. toukokuuta 2020

Talviloma korona-aikaan

Pitäisi ilmeisesti kiittää tien toisella puolella asuvia idioottinaapureita eli Big Jimin porukkaa koska inspiroivat meidät aktivoitumaan talvilomalla. Big Jim on saanut nimensä itseään muistuttavalta Under the Dome -sarjan hahmolta, oikeaa nimeä emme tiedä, koska ainoan kerran kun olemme yrittäneet puhua hänen kanssaan, hän on uhannut hakea aseen. Tällä Big Jimin vetämällä vaihtuvajäsenisellä kommuunilla on tapana harrastaa öistä autoilua ja etenkin auton ovien paukuttelua parinkymmenen metrin päässä makuuhuoneistamme. Tällainen herkkäuninen ihminen ei oikein tykkää sellaisesta. Mutta minkäs teet - kommunikaatioyritykset eivät ensikontaktin jälkeen innosta ja poliisiakaan ei oikein voi soittaa, sillä eihän se nyt laitonta ole autolla ajella yöllä ees taas ja paiskoa ovia ja takakonttia tarmokkaasti monen monta kertaa. Päätimme siis lopulta panostaa äänieristykseen kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole poismuuttamisen lisäksi (avustettu poisnukkuminen varmaan onnistuisi jos alkaisimme haastaa riitaa Big Jimin kanssa).

Lähtötilanne oli tavallinen makuuhuone (ennen-kuvia löytyy täältä), jossa on yhdellä seinällä ikkuna. Tämän ikkunan takana melskaa Big Jimin poppoo öisin, joten sen ja itseni väliin täytyi saada lisää massaa. Se järjestyi rakentamalla ikkunaseinän suuntainen väliseinä. Jotta huoneen peräosaan ei tarvitsisi kulkea ikkunan kautta, seinään tehtiin myös oviaukko, johon laitettiin ääntä eristävä ovi. Lopputuloksena syntyi pikkuruinen makuukammari, johon mahtuu juuri ja juuri 120 cm leveä sänky ja hiukan isompi ja yllättävänkin tilavan oloinen työhuone, johon mahtuu samaan aikaan IT-työpiste ja ompelupiste. Molempia hommia ei tosin mahdu tekemään yhtä aikaa, IT-työläistä saattaisi ompelukoneen jyrinä aika lailla ärsyttää muutenkin.

Itse seinän rakentaminen oli suhteellisen helppo ja nopea homma - ihme kyllä. Koolaukset vaan kiinni lattiaan, seiniin ja kattoon ja sitten kipsilevyä puolin ja toisin, villaa väliin. Kaikkiin rakoihin AkustoSeal-massaa. Vanha parketti jäi paikalleen ja väliseinän alle. Tästä eteenpäin oli sitten säätöä ja vääntöä jos jonkinlaista ja homma alkoi eskaloitua. Maalata me osaamme, mutta nyt piti tietenkin kokeilla osaammeko tapetoida. Ikäänkuin tässä koronaeristyksessä ei olisi parisuhteen happotestiä tarpeeksi. Katsoin Bauhausin nettisivuilta tapetit etukäteen, molempia valitsemiani malleja piti olla saatavilla. Mutta eipä sitten tietenkään ollutkaan, joten jouduinkin tekemään valinnat lennossa rautakaupassa. Tämä oli itse asiassa aika hyvä tapetinvalintamenetelmä. Tapettejahan on miljoonia erilaisia sekä netissä että rautakauppojen tapettikirjoissa. Mutta jos päättää, että tapetin on löydyttävä niistä rullista, joita rautakaupassa X sattuu sillä hetkellä löytymään, on valikoima huomattavasti suppeampi ja elämä niin ollen helpompaa. Makuuhuoneen puolelle tuli kullalla sävytettyä tapettia ja työhuoneen puolelle hopeansävyistä. Molemmat insinööripariskunnalle sopivia geometrisiä malleja. Alunperin kaavailemani oksakuvio olisi ollut aivan liian hempeä.


Onneksi aloitimme tapetoimisen makuuhuoneen puolelta tapetista, joka osoittautui huomattavasti helpommin asennettavaksi. Jos olisimme aloittaneet vaikeammasta tapetista, olisimme ensimmäisen vuodan silpuksi repimisen jälkeen todennäköisesti marssineet takaisin rautakauppaan vaihtamaan avaamattomat rullat maaliin. Tapetoinnissa tarvitaan lehmän hermojen lisäksi muuten parvekelaatikko. Onneksi sellainen sattui löytymään. Lopputulos ei ole ehkä täydellinen, mutta olemme kyllä paljon huonomminkin asennettuja tapetteja nähneet. Emme kerro missä. Nämä tapetit asennettiin levittämällä liisteri seinään ja läväyttämällä kuiva tapetti sitten siihen päälle. Luulen, että se on helpompaa kuin perinteinen tapettivuotien etukäteen liisteröiminen. En tahdo koskaan asentaa venyvää paperitapettia, tällaisessa kuitutapetissakin oli aika lailla hommaa. Etenkin työhuoneen tapetissa, joka ei missään tapauksessa tahtonut tulla asennetuksi.

Makuuhuoneeseen rakennettiin 120 cm leveä sängynrunko kääntämällä entisen 160 cm leveän sängynrungon pitkät sivut ylösalaisin  ja kaventamalla sälepohjaa 40 cm. Uusi patja piti tietenkin tilata. Vanhat tempur-patjat olivatkin yli 15 v vanhoja, mutta kylläkin ihan siistejä ja hyväkuntoisia. Emme kuitenkaan kehdanneet tarjota niin vanhoja patjoja kenellekään edes ilmaiseksi, joten kaatopaikallehan ne sitten vietiin. En tiedä miksi valtion kodinhoitoviranomaiset käskevät vaihtaa patjoja kauhean usein - ehkä heillä on patjafirmojen osakkeita. Tulipa nyt kuitenkin vaihdettua, olisi ollut melko hankalaa sahata 21 cm paksua tempur-patjaa kapeammaksi...


Makuuhuoneen puolelle tuli väsättyä ylijäämätapetista vielä rasia ja tuikitärkeä silmälasihylly. Hämmästytin askartelutaidoillani eniten itseni. Molempia tapetteja jäi lähes kokonainen rulla - askartelumateriaalissa siis löytyy. Valitettavasti origami-intoni hiipui heti alkuunsa.



Työhuoneen puolelle syntyi ennalta suunnittelematon työpöytäjärjestelmä. Meillä on työpöytänä palvellut lapsuudenkodista saamani kaksi umpipuista vanhaa kunnon Muuramen laatikostoa ja niiden päällä pöytälevy. Uudessa tilassa pieni pöytälevy alkoi näyttää vähän säälittävältä ja visioin L-muotoisen työtilan, johon tosiaan saisi yhtaikaa ompelu- ja IT-pisteen. Käytiin siis ostamassa metritolkulla puista työtasoa ja sahautettiin ne oikeaan mittaan. Lopputulos on sangen tyylikäs ja professionaali. Samasta tasosta tehtiin vielä pieni hylly koruilleni. Entiset liukuovet ja entinen kattolamppu sopivat uusien materiaalien kanssa erinomaisesti yhteen vaikka itse sanonkin.


Mutta eipä tässä vielä kaikki - pitäähän ergonomiaankin upottaa rahaa. Joten ostimme vielä erillisen näytön ja työtuolin, jossa on säädettävät käsinojat. On muuten kummallista miten vähän on työtuoleja, joissa ylipäätään on käsinojat saatikka että niitä voisi säätää. Kiinteillä käsinojilla ei toki mitään funktiota olekaan, koska ne eivät kuitenkaan ole oikealla korkeudella. Käsinojien sijaan voisi toki käyttää pöydänreunaan kiinnitettävää kyynärtukea, kuten minä käytän firman toimistolla, mutta niitä oli vähän vaikeasti saatavilla. Miksi niitä muuten ei myydä missä tahansa huonekaluliikkeessä??



Nukkua saa nyt umpipimeässä jos haluaa. Kauan olen himoinnut ikkunatonta makuuhuonetta. En ymmärrä ollenkaan miksi uusissa taloissa on makkareissa valtavia ikkunoita ja vielä muutama pikkuikkuna siellä täällä. Talosuunnittelijoilla on kai paksummat silmäluomet kuin muilla ihmisillä. Onneksi olemme sen verran viisaita insinöörejä että ymmärsimme toteuttaa makuuhuoneeseen myös ilmanvaihdon, niin ei tarvitse nukkua vintti hapenpuutteesta kokonaan pimeänä. Makuuhuoneen ja vessan väliseen seinään kairattiin reikä, jolloin vessan poistoilmaventtiili imee ilmaa makuuhuoneesta etenkin kun vessan oven muistaa pitää yöllä kiinni. Korvausilmaa varten taas tehtiin reikä eteiseen vievän oven alaosaan. Ymmärsimme olla rei'ittämättä sitä äänieristysovea.

Kyllä tätä projektia jonkin verran harkitsin ja ajattelin, että ihmiset pitävät minua hulluna, kun rupean pilkkomaan muutenkin pieniä huoneita vielä pienemmiksi. Lopulta tulin onneksi siihen tulokseen, että minähän perkele rakennan omaan (ei edes enää yhtään pankin) talooni väliseiniä jos sattuu huvittamaan. Pitäkää siis minua hulluna aivan vapaasti, itse olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja sehän tässä ratkaisee. Erityisen onnellinen olen ompelupisteestä, jossa ompelukone saa nököttää valmiusasemissa koko ajan. Sellaista olen kaivannut koko aikuisikäni. Mi casa es mi casa.

10 kommenttia:

  1. Oletko saanut nukuttua nyt paremmin.
    Onko naapurista kuulunut jyskettä.
    Voin vain kuvitella, huonounisena, kuinka kaameata on nukkua metelissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin äänieristyksen puolesta! Esim tänä aamuna alkoi kuulemma Big Jimin koira ulvoa pontevasti jäätyään yksin kotiin ja mies ei saanut enää unta, mutta mun poteroon ei kuulunut tästä mitään :-)

      Poista
  2. Hyvähän tuosta tuli. Itse en onneksi nukkuessani häiriinny mistään. Paitsi stressistä. Se herättää minut melko tarkkaan klo 03.00 yöllä. Onneksi nykyään nukahdan melkein saman tien uudelleen.
    Oletteko koskaan vakoilleet, mitä ne oikein niitä takakontteja keskellä yötä niin kauheasti paukuttelevat? Salakuljetusta, tms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan me yritetty muttei olla ymmärretty mistä on kyse. Keskusrikospoliisi ehkä ymmärsi kun kävi kerran tekemässä kotietsinnän, mutta ei he vissiin löytäneet mitään koska meininki jatkuu :-(

      Poista
  3. Näyttää tosi hyvältä, värit ja kaikki on minunkin makuuni.

    Tuosta Neighbors from Hell -jutusta. 90-luvun alussa asuttiin rivarissa, jonka lähistöllä oleva viattoman näköinen varastorakennus paljastui moottoripyöräjengin tukikohdaksi. Ei mitään Helvetin Enkeleitä, mutta kyllä ne sutinaa sai aikaan varsinkin, kun muita jengikerhoja kävi kylässä.

    Nykyään kaikki asumismuodot läpi käyneenä olen tyytyväinen hiljaisessa kt-asunnossani.

    Hyvää kevättä ja tulevaa kesää sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helvetin Enkeleiden päämajakin on muuten suht lähellä meitä ;-) mutta niistä ei oo mitään haittaa tänne parin kilsan päähän. Hyvä että sulle on löytynyt lopulta rauhaisa asunto :-) ja kiitos samoin!

      Poista
  4. Kaikkien muiden hyvien puolien lisäksi: tuosta sängystä ei putoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei! :-D Sängystä putoaminen ei tosin ole ollut kovin suuri riski tähänkään asti...Ja siinä vaiheessa kun musta on tullut levoton vanhus, joka tarttis sängyn ympärille kaiteet tai seinät, niin mä en todennäköisesti enää pysty kömpimään tuonne sänkyyn saatikka sieltä pois ;-)

      Poista
  5. No huh, on kyllä ihan hullu muutos, mutta tosiaan, asia on just niinkuin sanot: miksi ei voisi toteuttaa ikiomaan kotiinsa jotain hullua ideaa, jos se palvelee tarkoitustaan? Totunnaisia hiljaisia sääntöjähän riittää kodin huoneiden, käyttötarkoituksen ja sijoittelun suhteen, mutta miksei muuttaa niitä, jos oma elämäntapa tai tarve sen vaatii. Hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näin juuri! Muistan paljon lukeneeni juttujakin siitä, että joissain uusissa asunnoissa pyritään siihen, että tila olisi jatkossa vapaammin muokattavissa erilaisiin tarpeisiin. Kunpa se mahdollistaisi myös ikkunattomat makuuhuoneet niille, jotka niitä kaipaavat :-)

      Poista