Remonttiraija lomailee

Olen lomaillut tämän viikon yhdessä tamperelaisten kanssa. Mikään ei irrota arjesta yhtä hyvin kuin pieni remontti. Ei täällä yhtään Nääsvillen remonttireiskaa kyllä ole apurina ollut, viittaus tamperelaisiin koski vain koulujen hiihtoloman ajankohtaa.

Hankkeena oli maalata pari seinää yhdessä makuuhuoneessa. Niinkin pienestä hankkeesta saa käsittämättömän kaaoksen etenkin kohdehuoneeseen ja aikamoisen muuallekin kämppään. Telkkari olkkarin sohvapöydällä tietty saattaisi olla tosi kätevä vakituisestikin...

Maalaaminenhan on helppoa ja hauskaa, mutta kaikki esi- ja jälkityöt ovat käsittämättömän rasittavia. Muutamia havaintoja:

• Ammattimaalareilla ja heidän apulaisillaan täytyy olla paremmat menetelmät ja välineet maalipesun kanssa lotraamiseen. Minä käytin sinipiikaa, vanhaa t-paitaa ja monitoimimoppia ja seinät vaahtosivat, lattiat lainehtivat ja päreet paloivat. Toisaalta epäilen, että ammattimaalarit eivät vaivaudu pesemään seiniä ollenkaan ennen maalaamista. Maalipesu on meille nössöille amatööreille, jotka noudattavat orjallisesti alan suurimman auktoriteetin Tikkurilan Maalilinjan ohjeita.
• Hesarin tabloidikokoon siirtyminen herätti alunperin minussa lähinnä positiivisia tuntemuksia kunnes jouduin suojaamaan lattioita sillä. Pirskutarallaa että oli ärsyttävää repiä niitattuja sivuja irti toisistaan ja peittokykykin on puolet entisestään.
• Kolojen kittaaminen on hauskaa, mutta ei kermavaahdolla. Jos ette halua kitata seiniä kermavaahtoa muistuttavalla aineellä, älkää ostako tätä merkkiä:

• Aktiivisen remonttiraijan vasara on erittäin paskainen työkalu vaikkei sitä wc-tukosten avaamiseen käyttäisikään. Mikäli ei halua ovi- ja lattialistoihin mustia jälkiä repiessään listanauloja irti, kannattaa vasaran ja listan väliin laittaa vaikkapa rätti. Arvatkaa missä vaiheessa tajusin tämän...ehkä neljännen mustan tahran jälkeen. 
• Remonttiraija kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa kuin toimistotiina. Kokoajan oli nälkä, mutta toisaalta ei millään olisi malttanut pitää ruokataukoja kun oli täys tohina päällä. Flow sanovat jotkut. Remonttiraijalla pitäisi olla jotain pikasyötävää käden ulottuvilla. Maanantaina jouduin alkamaan kuoria ja pilkkoa punajuuria ja perunoita saadakseni punajuurisosekeittoa lounaaksi. Se ei ollut alkuunkaan kätevää ruokahuoltoa. 
• Ei tässä enää olla 36-vuotiaita. Suomeksi: mä oon ihan paskana. Miten voi maalitelan painaminen seinään ja keittiöjakkaralle kiipeily olla rankempaa kuin mikään jumppa tai salitreeni? 
• Remontointi on aika tylsää yksin. Ei voi purkaa aggressioitaan omaan remonttireiskaansa. Yksin ei oikein jaksa innostua kiroilemaan kovin värikkäästi homman edetessä jotenkin ihan muulla tavoin kuin Strömsössä. Tylsästi vaan mutisin sitä v-sanaa välillä itsekseni.

Lopputulos kuitenkin tekijäänsä kiittää ja Vanha Jäärää kiittää jotakuta sisustusbloggaajaa, joka oli linkittänyt blogiinsa kuvan samaan tyyliin maalatusta makkarista. En vaan yhtään satu muistamaan kuka bloggaaja mahtoi olla kyseessä. Kuvaustilanne on (hiki päässä) lavastettu. Meillä ei pedata sänkyä kuin jos on tulossa vieraita. Jos on tulossa tuttuja, levitämme vain peiton hiukan siistimmin. Ja tuolilla, jonka kulma juuri ja juuri näkyy ylemmän kuvan vasemmassa reunassa, on normaalisti kasa Mr Vanhan Jäärän vaatteita. Ei voi kuin ihmetellä sisustusbloggaajia, jotka jaksavat harva se päivä viritellä kotiaan kuvauskuntoon.

Seinän värin nimi on Tikkurilan väriopin mukaan Akaatti. Vanhan Jäärän mielestä se on sotalaivan harmaa. En kyllä erityisesti haaveillut sotalaivan värisestä huoneesta, mutta sellainen siitä sitten tuli. Kun itte tekee, saa sellaisen kun tulee. Kaikenlaiset tekstit seinissä ovat Vanhan Jäärän mielestä aivan pöljiä, mutta näissä seinissä jonkin tunnetun sotalaivan nimi esim. USS Saratoga tai kotoisammin vaikka Pohjanmaa näyttäisi aika hauskalta. Ehkä kuitenkin pitäydymme näissä nykyisissä seinäkoristeissa. Oveen pitäisi muuten varmaan laittaa kyltti: Laivasto.

Nyt on siis alkuverrytelty keittiöremonttia varten, viikon päästä alkaakin sitten vanhan keittiön purku-urakka yhdessä oman rakkaan remonttireiskan kanssa. Päästään sättimään toisiamme pitkästä aikaa oikein kunnolla. Maltan tuskin odottaa! :-)

Häkätyt Ikeat

Täytyy taas kerran matkailun takia julkaista jo torstaina. Perjantaiaamuna herään Tukholmassa. Jäärä Junior ilmoitti muutama viikko sitten että "ois ihan paras synttärilahja jos lähtisit mun kans Tukholmaan" joten ei siinä auttanut muu kuin varata risteily.

Ruotsiin suuntautuvan matkan kunniaksi juhlistetaan ruotsalaista huonekalujättiä, jonka tuotteet ovat tavattoman monikäyttöisiä ja jonka kasaamisohjeet ovat selkeitä ja lähes idioottivarmoja. Insinöörivarmoja ne eivät ole, sillä insinöörithän eivät koskaan lue ohjeita. Paitsi meidän perheessä molemmat kyllä lukevat nimenomaan Ikean ohjeet huolellisesti. Muuten tuolista saattaa syntyä keittiön yläkaappi ja muutama osa jää vielä ylikin.

Tässä kokoelma meidän Ikea-häkkäyksiä tai pikemminkin tuotteiden käyttöä jossain muussa tarkoituksessa kuin mihin se on suunniteltu. Itse tuotetta ei ole juurikaan häkätty - jossain tapauksissa on tosin tehty muutamia reikiä...

Kylppäriin tarkoitetut lasihyllyt ovat makkarissa vai pitäisikö sanoa budoaarissa, aika hämäävän naisellinen ja hienostunut tunnelmahan tästä välittyy kun petaamaton sänky ja puolipidettyjen vaatteiden läjä eivät näy vieressä.

Vastaavasti tietenkin keittiöön tarkoitetut maustehyllyt ovat vessassa.

 

Konttoritarvikkeille tarkoitettu laatikosto säilöö tanssi- ja jumppakenkiä vaatekaapissa. Onko muuten tarvetta tennismailalle ja -palloille? Olemme varmaan maailman ainoat tennistä pelaamattomat ihmiset, jonka vaatekaapissa velloo useita vähän käytettyjä tennispalloja ja yksi maila. Tenniksen peluu lopahti aika lyhyeen kun Mr Vanhan Jäärän pohjelihas päätti napsahtaa poikki alkeistunnilla. "Tennis on paska laji" on hän sanonut siitä lähtien.

Nyt aletaan vähitellen päästä asiaan eli astetta luovempaan käyttötarkoituksen soveltamiseen. Tarjotin peittää kiukaan sähkökytkennät saunassa. Ystävillä on samaa suosittua Ikean "keittiötarvikkeet sähkökytkennöissä" sarjaa: teräksinen kulho olohuoneen katossa halogeenivalosarjan muuntajan peittona.

 Ja voittaja: muovikulho (palvellut aiemmin boolimaljana) oravaesteenä lintulaudassa. Toimii. Orava ei enää edes yritä, se vain istuu terassilla, tuijottaa lintulautaa ja murjottaa. Oravaa katsoessa "vituttaa kuin pientä eläintä" -sanonta saa aivan uuden konkreettisen merkityksen.

 

Ratkaisu toimii myös merimerkkinä napajäätiköiden sulettua kun meri alkaa huuhtoa terassilaudoituksia. Tämähän on vanhanaikainen länsiviitta, joka pitää ohittaman länsipuolelta. Sattuu sijaitsemaan oikeassa paikassa, sillä länsipuolelta navigoimalla ei törmää taloon. Siihen aikaan tosin kun tuon näköisiä viittoja käytettiin, ne piti kai ohittaa juuri päinvastaiselta puolelta. Toivottavasti ei synny hämmennystä ja havereita jos meri joskus velloo pihallamme. Kaiken huipuksi tuo viitan alaosa näyttää hohtavan aavemaisesti pimeässä, joten se ohjaa veneilijöitä myös öisin.

Onko teillä keksitty vastaavanlaisia uusia käyttötarkoituksia Ikean tai muiden valmistajien tavaroille? Olisi hauska kuulla eli lukea!

Iloista odotusta

Mistä luulette otsikon perusteella olevan kyse? Ei, meille ei todellakaan ole tulossa vauvaa. Eikä edes koiraa. On kyse paljon vauvoja ja koiria iloisemmasta asiasta: keittiöremontista. Tuosta voidaan kai olla montaa mieltä, mutta 50 vuoden iän lähestyessä vääjäämättä uuden keittiön paapominen hakkaa ihmis- tai eläinvauvan hyysäämisen ihan 6-0.

Maaliskuun alkupuolella pääsemme taas purkamaan parisuhteessa kertyneitä aggressioita räjäyttämällä vanhan keittiön ja rakentamalla uuden. Ennen kuin siihen asti päästään, voi vain verestää muistoja neljän vuoden takaisesta remontista. Ostimme tämän talon marraskuussa 2010, jolloin alkoi muutaman kuukauden ankara rutistus, jossa maalattiin kaikki sisäseinät, kaikki katot (paitsi olkkarin korkea katto), oven karmit, keittiön ovet ja keittiön kaakelit. Purettiin vanhoja komeroita, parvisänky ja sauna. Asennettiin liukuovia ja kasattiin liukuovikomeroita. Teetettiin totaalinen kylpyhuoneremontti. Pintaremontoitiin wc. Pidin silloin jonkinlaista remonttipäiväkirjaa. Ohessa muistelo yhdestä hyvin onnettomasta ja yhdestä hyvin vauhdikkaasta remonttipäivästä sekalaisella kuvamateriaalilla varustettuna.

 Pieni yllätys löytyi suihkutilan ja saunan välisestä seinästä. Tai yllättävää oli pikemminkin että kosteutta löytyi vain siitä.

Miksi ihmeessä halusin maalata noin kauniin vihreät kaakelit?

26.11.2010 - Onneton päivä

Vapaapäivä mallia yksi askel eteenpäin ja kuusi taaksepäin. Aloittelin keittiön laatikoiden maalausprojektia. Siinä vaiheessa kun varsinainen maalaus alkoi, pudotin ensi töikseni avatun pohjamaalipurkin keittiön lattialle. Siinä sitä sitten itkin ja kiroilin, mitään ei ollut tehtävissä. Onneksi se rajoittui sentään keittiön puolelle, parit pienet roiskeet olkkarista sain pyyhittyä tärpätillä. Siispä keittön lattiakin menee vaihtoon. Että ihminen voi olla tumpelo. Tuntui siltä etten tee enää koskaan mitään koska aiheutan vaan enempi tuhoa kuin hyötyä. Mieskään ei varsinaisesti lohduttanut, se alkoi voivotella miten mahdoton homma on keittiön lattian vaihto. Kiitos vain, en minä tahallani sitä purkkia pudottanut ja oli ihan tarpeeksi onneton olo muutenkin. No, kyllä se sitten lopulta tajusi että mä lähden kohta hakemaan köyttä jos vielä voivotellaan ja puhistaan. Sain sentään ne laatikot maalattua vaikka se oli melko vaikeaa kun en kyyneleiltäni meinannut nähdä mitään.

Kaatunutta maalia on turha itkeä.

10.12.2010 - Vauhdikas päivä

Olipas päivä eilen. Me oltiin molemmat vapaalla ja paukattiin heti seitsemäksi talollemme roudaamaan rojua. Tarkoitus oli viedä puretut osat kylppäristä ja saunasta (ovet, paneelit, lattialaatat) sekä muuta purettua tavaraa (mm 8 erikokoista räihnäistä vaatekaappia, pakastin, pari pöytää, kiuas...) kaatikselle. Ongelmana oli tämä nykyinen lumitilanne. Rojut olivat osin terassilla ja osin talon "yläpäädyssä" eli juuri mahdollisimman kaukana parkkipaikasta. Jos ei ois tätä lunta, oltais parkkeerattu paku kadulle talon yläpäädyn kohdalle ja roudattu rojut sitä kautta. Mutta se ei käynyt koska katu oli lumen aurauksen takia kavennut niin ettei pakusta ois päässyt kukaan ohi. Eli ensin piti raahata tavarat puolen metrin hankeen lapioitua polkua pitkin talon yläpäädystä parkkikselle. Saatiin me sentään ne komerot raahattua ennen kuin mies lähti puoli ysiltä hakemaan pakua - minä raahasin sitten kaikki paneelit yksinäni.

Tämä parvikin patjoineen oli kaatopaikkakuormassa. Patja oli kammottavassa kunnossa. Siis että joku ihminen piti lastaan nukkumassa sellaisessa saastakasassa...?!? Lapsi oli tosin pyyhkinyt kaikki räkänsä kattoon, joten ehkä patja oli hänen siisteyskäsitykselleen aivan sopiva.

Sitten kun paku ja romukasa olivat vierekkäin parkkipaikalla, niin mies rupesi ensimmäiseksi voivottelemaan että eihän nuo voi millään mahtua kaikki kyytiin. Teki mieli paiskata äijä sinne pakuun alimmaiseksi ja romut niskaan. Ruveta nyt vielä lietsomaan tappiomielialaa! Kyllä ne mahtui mutta kyllä ne about 2/3 pakun tilavuudesta vei. Aikataulussakin oltiin mukavasti, 10.50 oltiin sitten jo lähdössä kaatopaikalta pois. Kaatiksen päässähän homma oli helppoa ja yhtä juhlaa kun sai vaan nykiä tavarat ulos pakusta ja viskoa ne lavalle.

Seuraava etappi tankkausta Hesessä ja sitten K-rautaan hakemaan uudet ovet saunaan ja kylppäriin, suihkuseinä, kylppärin kattopaneelit ja 8 pakettia Elfa-koreja. Sekin sujui ihan mukavasti. Aatelkaas, K-rauta Merituulesta on tullut ihan kummallinen paikka - siellä saa palvelua! Espoon keskuksen K-raudan palvelu on edelleen sillä piilottelu ja murahtelu -linjalla, mutta Merituulessa on tapahtunut jonkinlainen mullistus. Sitten vielä Bauhausista hakemaan yksi taso keittiöön. Senkin sahauttaminen mittaansa siellä sujui vain noin puolen tunnin odottelulla. Sitten kuorman kanssa kotio ja siellä meitä odotti ihme - ensimmäinen remonttireiska oli parkkeerannut vanhan Mersunsa suoraan rappustemme eteen. Ensin siis hätyyttelemään kyseistä reiskaa siirtämään autoaan. Tämä ei ollut ihan helppo homma koska reiska oli kuulosuojaimet päässä kyyryssä saunassa jyrnyttämässä rälläkällä kaakeleita irti. Ei sitä uskaltanut mennä olkapäähänkään koputtamaan ettei se sipaise sillä rälläkällä itseään tai koputtajaa jalkaan…

Mersu saatiin kuitenkin siirrettyä ja tavarat kannettua sisään. Siinä vaiheessa huomattiin että unohdettiin ties mitä siitä kaatopaikkakuormasta - mm ovet ja pöydät. Huoooh - mutta ei se mitään, päivähän oli vielä nuori ja kamat kyytiin ja hiukan ennen kahta lähdettiin uudestaan körötteleen kohti Ämmässuota. Finnoontiellä hiukan ennen kehä III:a meikäläinen puhkeaa yks kaks suoraan huutoon:"OH MY GOD, se sälekaihdinmies!!!" Meille piti tulla sälekaihdinten asentaja klo 14-15 välillä, mutta se me onnistuttiin täpinöissämme tietenkin unohtamaan. Onneksi muistin sen siinä vaiheessa kello 14.08. Oman puhelimenikin olin tietenkin unohtanut talolle, joten en olisi voinut siihen edes vastata jos asentaja ois siihen yrittänyt soittaa ja kysyä missä luuraan. Yritin epätoivoisesti soittaa sälekaihdinfirman numeroon miehen kännyllä mutta siellähän vaan puhuttiin toista puhelua, sain kuitenkin vastaajaan jätettyä viestin. Ei kun ympäri Lidlin pihalla ja takaisin päin hiki hatussa (ja kaiken maailman köröttelijöitä tietenkin tien tukkeena). Vähän ennen taloa tulee toinen pakettiauto vastaan - onkohan se se asentaja? Huidottiin hullun lailla oman pakumme ohjaamosta ja saatiin toinen paku pysähtymään - jebulis, sehän oli se asentaja. Huh huh, tiukalle meni.

Muistelo-osuus päättyi tähän. Saa nähdä millaista vauhtia ja millaisia vaarallisia tilanteita keittiöremontissa tulee vastaan. Vähän säälittää luopua ihan hienosti kaluste- ja kaakelimaalilla pikafiksatusta keittiöstä. Kyllä vanhan korjaaminen isommassakin mittakaavassa aina uuden ostamisen voittaa. Mutta joskus täytyy hankkia uuttakin, ei siitä mihinkään pääse -vaikka vanha ja nykyisin varmaan seksistiseksi tuomittava mainos sanoikin:"Pinotexia pintaan vaan, niin vanhakin näyttää nuorelta. Vai mitä vaimo?" Pinotex-kikat on kuitenkin meidän keittiön osalta nyt käytetty.

Kukkia (ja mehiläisiä) ja lintuja

Blogimaailmasta löytyy aina uusia ja Vanhaa Jäärää tympäännyttäviä joukkohysteriaa muistuttavia ilmiöitä. Kuten joulun alla joulukalenterit. Tällä hetkellä se on kuvat tulppaanikimpuista, joita löytyy jokaisen itseään kunnioittavan sisustus/lifestylebloggaajan kuvastosta. Ihmisillä tuntuu olevan tapana ostaa kukka(tällä hetkellä siis tulppaani)kimppu itselleen erityisesti perjantaisin. Perjantaipuketti on toki mielettömän paljon parempi idea kuin perjantaipullo! Lisäksi tämä tapa tukee suomalaisia kukkakauppiaita, jotka ovat aivan hillittömän huumorintajuista väkeä - tai sitten täysin ummikoita sanamuunnosten suhteen. Vai mitä sanotte näistä espoolaisten kukkakauppojen nimistä: Kukkakaari ja Karakukka? Jälkimmäisen nimen luin viikko sitten Mr Vanhan Jäärän lähettämästä tekstiviestistä ollessani yksin kotona ja paluuviestiin pystyin kerrankin kirjoittamaan pahan inflaation kärsineen nettilyhenteen LOL ihan rehellisesti.

Jotta en ole yksin tympivien tulppaanien (tympaanien?) kanssa, tässä teidänkin riesaksenne viime perjantaina ostettu perjantaipuketti.

Ja poiketakseni keskivertoblogistin kaavasta, tässä sama kimppu "veckan efter"-tilassa:

Muutenkin viime perjantai oli varsinainen kukkaispäivä. Innostuin ompelemaan vanhalle ja kärsineelle tuolille uuden mekon silmällä pitäen tulevaa makkareiden uudistusurakkaa. Muistelin että tuolin takaosa on ihan hyvässä kunnossa ja välikö sillä vaikkei olisikaan, koska tuoliparka on aina ahdistettuna selkä seinää vasten. Pyllyn paljastavan mekon ompelu sujui ihan hyvin, mutta meinasti tulla uusi LOL-kohtaus kun mekkoa pukiessani näin tarkemmin tuolin takaosan.

Tuoli eestä:

Ja tuoli takaa:

Noita tarroja sai muistaakseni hammaslääkäristä kun Jäärä Junior oli pieni. Saa ehkä vieläkin, mutta teineille niitä ei jostain syystä anneta. Mikä #@€&+* siinä on että lasten pitää aina lätkiä tarroja huonekaluihin, ovenkarmeihin tai seiniin?

Lauantai olikin sitten lintujen päivä. Kaivoin esiin vuonna xx ostamani Finlaysonin alekankaan ja ompelin siitä pöytäliinan ja pari pannulappua. Lintulaudalla on viime aikoina näkynyt paljon vähemmän lintuja kuin aluksi, joten piti sitten saada tipusia edes sisälle. Mitä lie ulkona oleville linnuille käynyt...toivottavasti ovat löytäneet paremman buffeen eivätkä ole joukolla kuolleet kylmään!

Kukkien ja lintujen jälkeen alkoi tuntua siltä että eihän tästä puutu enää kuin mehiläiset! Vanhan Jäärän varastoista ei kuitenkaan löytynyt mehiläiskuvioista eikä edes musta-keltaraitaista kangasta. Jos nyt Suomessa käytetty termi "kukat ja mehiläiset" kuvaakin lähinnä keinohedelmöitystä eikä "sitä itseään" ja kenties johtaa pienet "Mistä lapset tulevat?"-kysymyksen kysyjät harhaan, niin Ameriikassa käytetty termi "birds and bees" on vielä hullumpi. Miten ihmeessä linnut ja mehiläiset liittyvät toisiinsa? Vai eivätkö mitenkään? Mutta ihmiset eivät muistaakseni lisäänny munia munimalla. Kai kyseessä on yleinen ameriikkalainen häveliäisyys että "Mistä lapset tulevat?"-kysymykseen ei missään tapauksessa saa antaa totuutta millään lailla muistuttavaa vastausta. Näin siis kansa, joka pikselöi taaperoiden paljaat pyllyt Hauskat kotivideot -ohjelmassa.

Kukkien ja mehiläisten tielle kun nyt lähdettiin, niin siirrytään siitä sitten sujuvasti ehkäisyasioihin. Maanantaina tuli suoritettua poikkeuksellisen tyydyttävä kondominpujotusoperaatio. Havaitsin, että yöpöytälampun varjostin oli alkanut haurastua palovaarallisella tavalla. Vanha Jäärä ei tällaisessa tilanteessa juuri koskaan ryntää ensi töikseen kauppaan ostamaan uutta. Ensin tutkitaan voiko rikkinäisen tavaran korjata. Tämän voi. Ompelin vanhasta suihkuverhosta päästään avonaisen sukan eli kondomin ja sitten ryhdyin pujottamaan sitä varjostinkehikon päälle. Aaahh mikä tyydytys kun operaatio lopulta onnistui! Huom: suihkuverhokankaasta tehtyjä tai molemmista päistä avoinaisia kondomeja ei pidä käyttää ehkäisyyn!

Vanhan korjaaminen on monin verroin tyydyttävämpää kuin uuden ostaminen. Kokeilkaa vaikka! "Ja maailma pelastuu!" Kuka muistaa kuka noin sanoi? :-)